Kyllä on sadesää ja tauko puutarhatöistä tehnyt hyvää. Kasvimaalla on kaikki roihahtanut kasvuun, myös rikkaruohot, ikävä kyllä. Vielä on kuitenkin sen verran savista ja märkää sateiden jäljiltä, että on hyvä tekosyy olla menemättä sinne kyykkimään. Kasvakoot vielä vähän aikaa.
Tämä puutarhuri ei ole kuitenkaan toimettomaksi jäänyt, vaan kantoi eilen kasan melkein valmiita käsitöitä sohvalle ja alkoi kokoamaan ja päättelemään. Parit villasukat, pipon, pitsipuseron, pääkallohuivin ja tämän kuvassa olevan hihattimen sain virallisesti valmiiksi ja käyttökuntoon.
Pahoittelen kuvakulmia. Mieheni oli työvuorossa ja itse leikin kameran ajastimen kanssa. Ja voin kertoa, että tämän hihattimen kuvaaminen oli aikamoinen haaste. On sen verran erikoisen mallinen kuvattavaksi. Lanka on kuitenkin kierrätyssilkkilankaa ja ostettu paikalliselta pienyrittäjältä Neulovillasta jo vuosi sitten kesällä ja alunperin tästä piti kapea huivi tulla. Nyt kuitenkin langan pehmeyden vuoksi siitä muotoitui ihana lämmin hihatin. Joka tosin kyllä kaulahuivistakin käy tarvittaessa muotonsa vuoksi. Ja menee pieneen tilaan tarvittaessa lämmikkeeksi otettavaksi matkaan mukaan.
Tuon pitsineuleen ohjeen löysin jostain Novitan pari vuotta vanhasta lehdestä ja kuten näkyy, on ohje ollut kovassa käytössä. Otin siitä kopion, koska en jaksanut koko lehteä siirrellä ja tiirailla ohjetta. Ja tulen varmaan jatkossakin ohjetta hyödyntämään.
Nurjalla silmukat kudotaan aina nurin, eli siis joka toinen kerros kudotaan nurin, paitsi nurjan kerroksen alussa tulee aina tuo reunasilmukan nosto ja kaksi oikeaa silmukka ja kerroksen lopussa kolme oikeaa silmukkaa. Minusta simppeli ohje, jota oli helppo seurata ohjeen lyhyyden ja loogisuuden vuoksi.
Samalla pitsineuleen ohjeella kudoin myös itselleni kesäisen ihanuuden, puuvilla-bambuisen pitsipuseron. Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä pitsineuleesta kesäkäyttöön ja nyt se on lopultakin valmiina. Alaosa on siskoni puodista ostettua luomubambulankaa, jota kului kaksi vyyhtiä ja yläosan Novitan valkoisen puuvilla-bambulangan perin äidiltäni ja hyödynsin nyt siis osan siitä tämän puseron yläosaan. Ihana tuli ja en itse muuttaisi mitään. Jopa itse suunniteltu puseron malli oli sopivan mittainen ja ympärysmitaltaankin juuri oikean kokoinen. Harvinaista, että itse tehdystä, itselle suunnitellusta en virheitä löydä tällä kertaa. Ja ei edes vaatinut alkuun purkutöitä. Jouduin kyllä toteamaan taas sen tosiasian, että on lankaa ja on Lankaa. Valkoinen yläosakin on pehmeää tällaiselle herkkänahkaiselle, mutta kyllä tuo vihreän sävyissä erottuva luomulankainen alaosa on pehmeydessään aivan omaa luokkaansa. En kuitenkaan koko puseroa halunnut tuosta väristä, vaan kyllä tuo valkoinen yläosa on kesävaatteeseen passeli ja tuo valoisuutta, ilmavuutta ja keveyttä vaatteeseen.
Olen hieman huono käyttämään valkoisia vaatteita ja olemme todenneet mieheni kanssa, että jonkinlainen kirous on kohdallani, koska muuten en ole kova possujaamaan (kuten isompi siskontyttöni pienenä sanoi), mutta kun puen jotain valkoista päälle, niin aina tapahtuu jotain. Mieheni alkaa aina kellottamaan kauanko menee siitä, kun puen valkoista päälleni, että siinä on jokin tahra. Pikkulapsi heittää maitokahvit vahingossa päälleni tai itse onnistun pärskäyttämään jotain vaatteilleni tai nojaamaan likaiseen autoon. Onneksi pesukone on keksitty, mutta toivon kuitenkin, että jospa tämä kaunis neule pysyisi puhtaana pidempään, ettei heti tarvitsisi pestä.
Sain myös mustan pääkallohuivini valmiiksi ja siitä tuli huisin hieno myös. Nyt on niin iso, että voi käyttää myös hartiahuivina. Tämä jää itselleni. Aiemmin olen siskontytöille ja veljen tyttöystävälle lahjaksi virkannut halutuissa väreissä sekä siskoni Herkkupuoti Woimaan myyntiin jokusen kappaleen. Ohje virkattuun pääkallohuivin löytyy edelleenkin Silmukoita -blogista.
Tänään alkaa virallisesti beach volley -kesämme viikkokisan merkeissä, kun kokoonnumme paikkakuntamme uimarannalle aikaa viettämään biitsipelejen seurassa aina näin maanantai-iltaisin. Itse tosin ihan katsojana/järjestäjänä ja kevensimme tapahtumaa niin, että ei enää pelata varsinaista viikkokisaa, kunhan pelaillaan. Meille järjestäjllekin jää enemmän aikaa kesällä muuhun, kun tietoja ei tarvitse enää päivitellä nettiin osallistujille näkyviin. Jokainen pelikerta on oma kisansa. Hiekka voi tosin tänään olla sateiden jälkeen vielä hieman viileää, mutta eipä tuo ennenkään ole pelaajia tuntunut häiritsevän.
Ja tänään alkoi myös viimeinen kesälomaviikkoni. Tämä viikkoni kuluu akupunktion merkeissä, psykologin kanssa keskustelukäynti odottaa sekä pankissa käymme hieman laina-asioita järjestelemässä mieheni syksyllä alkavien harjoittelujaksojen ja niiden vaatiman opintovapaan vuoksi. Ja tänään on se hetki, mitä meiltä on monasti jo kinuttu. Nimittäin haemme tänään siskontyttömme yökyläilemään. Tosin vain yhdeksi yöksi, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan. Meillä on itsellämme sen verran kiirusta tällä viikolla, että enempään emme nyt kykene venymään, vaikka mielellään pitempäänkin olisin yökyläilijät pitänyt. Keskiviikkona mieheni ajatteli jatkaa päätykolmioprojektia. Itse en silloin ehdi paljon kotona olemaan, mutta mieheni ei kuulemma tarvitsekaan apukäsiä paljoakaan. Anoppini poikkesi myös eilen katsastamaan nurmikkomme kasvua ja voi olla, että hänkin tulee keskiviikkona urakoimaan ruohonleikkurin seurassa.
Juhannuspäivä kuluu perinteisesti isosiskoni synttäreitä juhliessa. Mieheni on pitkästä aikaa koko juhannuksen vapailla töistä ja mietin, olisiko liikaa toivottu, jos sääkin sattuisi suosimaan meitä ja olisi aurinkoista sateiden sijaan ja saisimme nauttia juhannuksesta ulkosalla? Toivoa aina voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.