Päivät lyhenevät ja aamuisin on kosteutta nurmikolla

Ruusupapua ja punapellavaa

Juhannus on vietetty ja oli mukava sellainen. Aattona olimme samalla paikkakunnalla vanhimman isosiskoni perheen luona, jonne isäni myös tuli. Ilta kului grillatessa juhannusruokaa ja kalastaessa läheiseltä sillalta. Itse olin migreenissä ja hieman poissaoleva vahvan lääkityksen vuoksi, mutta onneksi lääkkeet tehoavat ja vietin rauhallisen illan mukavassa seurassa.

Juhannuspäiväksi ajelimme Riihimäelle toisen isosiskoni synttäreitä juhlimaan. Kerrankin minun ei tarvinnut leipoa, vaan sain mennä valmiiseen kakkupöytään siskoni valmistettua minullekin sopivat herkut.

Itsellämme ei vieläkään pihassamme kasva pioneja, mutta sitäkin enemmän ihailen niitä muiden puutarhoissa. Isosiskollani Riihimäellä kasvaa tämä pinkki ihanuus. Tuoksu on ihanan neilikkainen. Tänä vuonna ovat muutenkin oman puutarhan perennat kukkineet huonommin, kiitos edellisen talven. Sain kuitenkin siskolleni kerättyä pienen kimpun. Plussaa on, että viime vuonna kylvökukat ehtivät siementämään itse kylvökukkamaalle ja kohta minulla kukkii siellä kymmeniä unikoita.

Viime vuonna esikasvattamani harjaneilikat kituuttivat koko viime kesän ajan, mutta lähtivät sitten syksyllä kasvuun ja nyt minulla on tänä kesänä uudella perennamaalla ihania violetinpinkkejä palleroita piristämässä puutarhaa. Kuva ei todellakaan kerro totuutta, väri on kaikkea muuta kuin noin tumma ja rauhallinen. Sain viikonloppuna kerättyä ihanan karkkivärikimpun olohuonettamme piristämään. Iso kimppu ei ole, koska en raaski paljoa ulkoa vähästä kukinnasta poimia, mutta värit ovat niin loistavat, että pienikin määrä riittää.

Nämä oranssit kesäkullerot ovat joka kesä yhtä pirteitä ja edelleen pihamme lempikukkasiani. Anoppini piti aikanaan ostaa jalokulleroa, sitä keltaista palleroa, ja ostikin tätä, koska ei tiennyt, että kulleroja on monenlaisia. Itse olen tämä seuraan istuttanut aiemmin alkukesästä kukkivan sitruunakeltaisen kulleron, joten kun se lopetti kukintonsa, aloitti tämä oranssi ihanuus loisteensa. Lisäksi harjaneilikan seurassa kukkii nyt aiemmin, vuosia sitten kylvämäni ketoneilikka pienin, mutta sitäkin loistavimmin kukinnoin. Harmaa kivi taustalla on nappi valinta.

Juhannusviikonloppua oli vielä jäljellä siskoni synttäreiden jälkeen ja sunnuntaina oli ihanan lämmin ja puolipilvinen päivä, ja päätimme mieheni kanssa laskeutua maantasoon ja alkaa perkausurakan. Kohteena vihreänä kumpuna loistava kasvimaamme. Eipä olisi uskonut, että rikkaruohomeren keskeltä löytyi jo valtava määrä hyvänkokoisia hyötykasvin alkuja. Babypinaattia olemme jo syöneet, samoin retiisejä. Niitä olen jo uuden eränkin kylvänyt. Ja ei babypinaattiin ei ole erikseen lajiketta, vaan lehdet kerätään pieninä ja odotetaan seuraavien lehtien kasvua. Peruna taustalla myös kukoistaa ja se on jo kertaalleen mullattukin. Ja kummasti urakkaa helpottavat nuo alustat, joiden päällä voi istua, olla polvillaan tai maata vaikka kyljellään. Ne todella auttavat argonomiassa ja selkä ja polvet eivät joudu niin koville perkuutöissä. Suosittelen.

Punajuurta kitkimme esiin rikkaruohomerestä.

Pitkään odotimme palsternakan itämistä ja yllätykseksemme löysimme jo noin 3-4 cm alkuja rikkaruohojen keskeltä, joten oli todellakin optimaalinen aika käydä rikkaruohojen kimppuun. Tosin vähän aikaa mietimme, mikä on rikkaruohoa ja mikä ei. Lopulta tarkistimme netistä, miltä palsternakan lehdet näyttävät ja tältähän ne näyttävät pieninä.

3 tuntia perkuu-urakassa vierähti, kun käsipareja oli kaksi. Yleensä olen viettänyt yksinäni lähes koko päivän perkaamassa kasvimaata. Nyt onneksi mieheni halusi tulla avuksi.

Ja tuo ihan ensimmäinen kuva. Siinä on kasvamassa ruusupapua, joka odottelee vielä heinäseipäitä tuekseen sekä neliöpenkki on reunustettu punapellavalla, joka on aika hitaasti tänä vuonna kasvanut. Muualla ruusupapuja ovat tänä kesänä vainonneet etanat. Ennen ei ole tällaista invaasiota meidänkään pihassamme ollut. Olemme ahkerasti tänäkin kesänä siistineet rikkaruohoja mm. kasvihuoneen edustalta ja silti ovenpielen kukka-astiat tulvivat tavallisia, vaaleita pikkuetanoita. Kellarin kupeessa ei ole hyötykasveja syötäväksi, mutta pikkukotiloita siellä vilisee. Olisi luullut, että kylmä talvi olisi etanatkin pitänyt kurissa, mutta ei. Siilejä on yleensä pihassamme hämärän tullen rymistänyt, mutta niitä ei tänä vuonna ole paljon näkynyt. Tästä saattaa myös etanainvaasio johtua. Joten hei kaikki siilit, meidän pihaan saa tulla viettämään aikaa! Ruokaa riittäisi...

Tässä myös yli viikon vanha kuva. Blogiin en ole ehtinyt kirjoittelemaan tai sitten en ole jaksanut. Työt häiritsevät taas vapaa-aikaa, mutta tässä vilahdus talomme tulevaa värimaailman muutosta. Vaalea lauta on uutta, harmaa osa on maalattua pintaa ja väri tulee olemaan harmaa.

Hieman harmaaksi töissäkin tämä viikko muodostui. Viime viikolla töissä oli mukavaa, sijaisen kanssa yhteistyö aina sujuu mutkattomasti ja saimme kaikista ongelmista huolimatta homman toimimaan. Odotin innolla töissä oloa, vaikka olenkin yksin keskellä remonttia linnouttautuneena työhuoneelleni, jonne järjestin keittiönkin, koska taukotiloille kulkeminen remontin keskellä olisi ollut mahdotonta.

No, eilen sain tiedon, että joudun muuttamaan remontin vuoksi nyt tämän kuukauden ajaksi työpistettäni pidemmän työmatkan päähän, koska ilmastointi nykyisellä työpisteelläni joudutaan ajoittain sulkemaan remontin vuoksi. No, tämä tietää taas lisäjärjestelyjä ja koska paikkakunnallani ei ole julkista rakennusta, jossa ei olisi sisälmaongelmaa, joudun valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen "paremman". Onneksi työsuojeluvaltuutettu avusti tässä valinnassa ilmoittamalla, kumpi on vähemmän ongelmainen. Tämä muutto ja työpisteen vaihdot taas tietää lisästressiä, kestänkö olla töissä ko. paikassa, vai saanko taas oireita huonosta sisäilmasta. Olo oli hetken aikaa yhtä tukala kuin tällä auringonkukkarivistöllä, joka sinnittelee kuivassa, halkeilevassa maassa sitkeästi päivästä toiseen.

Työmatkani myös pitenee. Olin ajatellu kulkea polkupyörällä nyt kesällä töihin aurinkoisina päivinä. No, en nyt viitsi sitten enää yli 10 km päähän ajella. Onneksi tämä järjestely tulee nyt sitten ensi viikosta lähtien voimaan ja kolmen viikon ajan olen sitten muualla kuin normaalilla työpisteelläni. Saa peukuttaa, ettei terveyteni kärsi muutoksesta. Talonmiehet on jo tilattu maanantaille heti aamuun siirtämään niskatuellisen työtuolini väliaikaiselle työpisteelleni, sitä ilman en suostunut siirtymään, koska niskani vaatii tukea pitkän työpäivän ajaksi. Itse ajelen sitten muun työssä tarpeellisen tavaran kanssa perässä välaikaiseen yksikkööni.

Lisäksi sain heti eilen kuunnella remontoivan firman pomolta nurinaa, kun joutuu minun takiani hankkimaan vetoketjullisia oven muovisulkuja lisää, kun hänellä on vain yksi varattuna. Urakka kusee varmaan parin ylimääräisen ovisuojan vuoksi? Hyvää mainosta firmalle natista asiakkaan kuullen. Olen kuitenkin osana organisaatiota ja työmaata, jolla minä työskentelen, tehdään remonttia. Lisäksi jo nyt näyttää, että firman teippaukset eivät ole kovin pitäviä ja pelkään pahoin, että pölyä pääsee työpisteillemme huonon suojauksien vuoksi. Rakennuksessa siis vaihdetaan sisäkattolevyjä. Kovin aggressiivisesti firman pomo minua ollut ajamassa pois työpisteeltäni ja en voi mitään ajatukselleni näin remontin alkusuojaustöitä seurattuani, että mitenköhän hyvin ja sääntöjen mukaan remonttityö meinataan tehdä, kun mahdolliset "todistajat" halutaan paikalta pois hinnalla millä hyvänsä. No, kun remontti on ohi, näkee, mikä on lopputulos. Onneksi minulla on työhuoneellani ilmanpuhdistin. Muuten todennäköisesti tukehtuisin remontin jäljiltä odottavaan pölymäärään.

Mutta en anna moisen pilata fiilistäni vapaa-ajalla. Aamuisin on ihana hipsiä pikaisesti käymään kasvihuoneella ennen töihin lähtöä. Saappaat jalkaan ja läpi kostean nurmikon. Ja kyllä, saamme kohta tämän kesän ensimmäisen omalla kasvihuoneella kasvaneen kurkun herkuteltavaksi ja sen jälkeen monta lisää. Kirsikkatomaatissa on myös jo pientä punerrusta tomaattitertuissa. Ehkä ensi postauksella laitan pari kuvaa tämän kesän kasvusta. Yksi elämän ihmeellisiä mysteerejä on tämä kesäpäivänseisaus. Ihmettelin  pari kesää sitten anopilleni, kun hellepäivien jälkeisinä aamuina on nurmikko kuitenkin kosteana. Hän hyrähti nauramaan ja totesi, että ei alkukesästä, vaan vasta kesäpäivänseisauksen jälkeen. Enpä ollut moista vaikutusta tiennyt, mutta siltä se kyllä vaikuttaa omien havaintojenikin perusteella. Kaikkea sitä oppii, kun ikää tulee.