Eilen kävin kuvaamassa pihalla puutarhan kukintaa ja kas, sinisenä kukkivien kurkkuyrttien seasta löytyi vaaleanpunakukkainen yksilö. Siniset kurkkuyrtinkukinnot ovat kauniita, ja koristelussa etenkin suklaakakun päällä ovat herkullisen näköisiä. Mutta kyllä tämä jotenkin vielä päihitti siniset versiot. Vielä herkän ja hentoisemman näköinen. Rakastuin.
Viikonloppuna nuorempi isosiskoni poikkesi asuntomessuilla puolisonsa kanssa ja me saimme hoitoon kaksi karvakorvaa, ylämaanterrierin ja cairnterrierin. Lauantai kului paikallisella uimarannalla beach-volley turnausta järjestäen ja isosiskoni perheineen palasi asuntomessureissulta lauantai-iltana meille yökyläilemään ja viettivät lopun viikonlopun meillä. Ihana oli pitkästä aikaa ehtiä juttelemaan kauempana asuvan siskoni kanssa. Toinen isosiskoni perheineen poikkesi myös sunnuntaina meille ja saimme ruokaa riittämään kaikille, koska kasvimaalla alkaa sato jo kypsyä. Keitimme perunaa, punajuuria ja pikkuporkkanoita sekä kesäkurpitsastakin saa jo satoa kerättyä. Pakkasesta kaivoimme lauantai-iltana lihaa sulamaan. Viikolla leivoin jo suklaista kesäkurpitsakakkua ja sitä riitti meille gluteenittomille sisaruksille vielä sunnuntainakin kahvipöytään.
Sain koirien hoidosta kiitokseksi nämä ihanat sudenkorento-korvakorut, jotka siskoni oli bongannut Helmien talolta. Lisäksi saimme käännettävän kestokassin, josta löytyi miehelleni olutta ja roskapussinpidike autoon. Minä sain myös aikuisten värityskirja. Lisäksi pääsimme selaamaan hieman asuntomessujen esitteitä taloista ja sain pari kuvastoa siskoltani itselleni, joissa oli myös jokunen käsityöohje. Emme kyllä olisi tarvinneet mitään. Isäntäväen reissatessa koiruudet nukkuivat kiltisti koko yön, vaikka olivat meillä ensimmäisen kerran kylässä ihan keskenään. Muutenkin käyttäytyivät varsin mallikelpoisesti, jos ei lasketa vahtikoirana toimimista ja räksytystä pihamaalla ohikulkijoille. Matalalla sijaitsevaa olohuoneen ikkunaa eivät ole vielä tajunneet käyttää hyväkseen vahtimistöissä. Onneksi!
Yhtenä iltana törmäsin tällaiseen helikopteriin. Tai no, melkein törmäsin. Tajusin viime tipassa pysäyttää käteni ja ehdin ottamaan pari kuvaa kännykällä, ennen kuin korento surahti karkuun. (Pahoitteluni kuvan laadusta!) Oli kyllä iso yksilö. Vadelmat, jotka kuvassa näkyvät eivät myöskään tänä vuonna ole mitenkään pienemmästä päästä, tuollaisia ison miehen peukalonpään kokoisia. Sadekausi sai aikaan sen, että ovat todella isoja ja mehukkaita, jopa niin mehukkaita, että vadelman maku ei ole niin vahvana, mikä nyt ei ole niin hyvä juttu, mutta pääasia, että marjoja kypsyy. Hieman on alkanut jo pörriäisiä käydä aterioimassa vadelmissa, joten ehkä saamme juurikin hilloa varten vielä marjoja kerättyä.
Toinen siskoni koirista myös rakastaa vadelmia ja hän kävi myös hieman harventamassa vattupuskia ja ahminnan ääni kuului kauas kun hän nautiskeli alaoksien sadosta. Nyt alkaa myös punainen karviainen kypsyä, mutta myönnän, että sen poiminnassa olen hieman laiska. Ruusun leikkauksen lisäksi ainoa tilanne, jolloin ärräpäät lentelevät suustani puutarhassa. On sen verran pitkät ja todella terävät piikit meidän karviaisissa. Eiköhän ne mullakin samanmoisia ole. Mutta hillo on niin hyvää, joten enköhän tänäkin vuonna uhraudu, ja manaan kerran tänäkin kesänä puskassa herkkuja saadakseni talvea varten.
Äkkiä on mennyt aika ja aikaisemmat aamuheräämiset ja myöhemmin töistä kotiin saapuminen on verottanut jaksamista. Ensi viikolla pääsen taas siirtymään omalle vakituiselle työpisteelleni lähemmäs kotia ja tämän viikon perjantaina taas pakkaus- ja muuttorumba odottaa.
Väsymyksestä huolimatta olen kuitenkin jo kertaalleen saanut maalattua autotallin ja varaston oven sekä etuterassin takaseinän. Vielä toinen kerros odottaa, mutta näin maanantaina vilkkaan viikonlopun jälkeen en maalisutiin tartu. Ehtiihän tuota vielä, kun säänkin on luvattu paranevan. Mieheni sai myös valmiiksi viimeisenkin päätykolmion uudistuksen viime viikon alulla, ja enää taloa kiertävät alapinnan laudat ovat puhdistamatta ja maalaamatta. Ehkäpä ensi postaukseen saan jo kuvat otettua ja esille. Itse tykkään kovasti värimaailman muutoksesta. Tänään maalaustyöt saivan kuitenkin odottaa, koska mieheni ahersi kasvimaalla rikkaruohosouvissa (taas kerran) minun ollessani palkkatöissä. Mieheni palkka oli kuitenkin parempi, siisti kasvimaa, josta on taas helppo hakea antimia ruokapöytään.
Herkullista heinäkuun loppua myös lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.