Kyllä nyt on taas kelvannut sateiden jälkeen ihailla puutarhassa kukintaa. Unikkoparat alkoivat kukkia juuri ennen "sadekautta" ja pelkäsin, jääkö kaunis kukinta sateen hakkaamaksi. Onneksi ei. Edelleen kukkivat. Nämä ovat niitä viime vuoden siementäneistä unikoista kasvaneita yksilöitä, joten kukinta alkoi tosiaan jo heinäkuun alussa. Ja pörriäisiä on riittänyt. Nyt on jo huoneen ovia lukittukin.
Unikkomeri aaltoilee pyöreän maan lohkossa kasvihuoneen vieressä keskellä pihaa ja näkyy ihanasti joka suuntaan. Mieheni ihastui valkoisiin yksilöihin, itse rakastan edelleen näitä loistavan punaisia. Toki joukossa, koska olen kylvänyt eri unikkolajikkeita, on myös jokunen erityylinen, kuten tuo alla kuvassa näkyvä violetti, hapsureunainen unikko. Kylvin myös uudet kylvökukat alkukesästä, mutta tuntuu, etteivät oikein pitäneet tuosta sadesäästä ja ovat aikas pieniä vielä. Toisaalta voi olla hitaaseen kasvuun syynä, myös nämä isona kukkivat unikot, jotka vievät varmasti energiaa maasta ja varjostavat uusia alkuja. Mutta eivätköhän nuotämänvuotisetkin vielä tuolta lähde kasvamaan. Nämä ainakin saavat taas heilua siemenkotineen tovin, jotta ensi vuoden kylvö olisi taas valmiina itsellään. Unikko on kyllä ehdottomasti yksi lempikasveistani, hento ja kestävä ja värit loistavat pitkälle
vihreyden keskeltä.
Kivikkkokasvimaa oli myös parhaimmillaan heinäkuun puolivälissä ja mehiruusut ja rikot kukkivat. Tuon pienempikukkaisen sain siskoltani viime vuonna ja isokukkaisempi on perua appivanhemmilta, jotka tässä aiemmin asuivat.
Eikä sovi unohtaa alkukesän puutarhaostoksia. Timanttikukkiin, jotka loistavat oransseina olen todella tyytyväinen. Ovat kauniit ja pirteät, vaikka pilvisellä säällä sulkevatkin kukkansa. Vaaleankeltainen mustasilmäsusanna kukki heinäkuun alussa, ja sateiden saavuttua meni kerrassaan surkeaan kuntoon ja ajattelin jo, että taitaa kuolla. No, koska ehdin jo ajattelemaan sen heittämistä kompostiin, päätti se juurelta lähteä kasvamattamaan uusia versoja. Joten nyt kärsivällistä odottelua ja eiköhän se vielä amppelissa uudelleen aloita kiemurtelunsa. Karhöt myös päättivät jälkijunassa lähteä kasvamaan, eivät olleetkaan talvella kuolleet. Nyt ovat jo tukiristikkoa pitkin kiipeilemässä. Kasvihuoneen ovenpielissä etanat terrorisoivat ruusupapua, mutta liiterin seinustalla se on päässyt suhteellisen rauhassa kasvamaan. Ja juurella aiemmin ostamani kesäkukat ovat pistäneet märille keleillä vastaan ja säilyneet hengissä ja nyt kukoistavat auringonpaisteen palattua.
Vähäisempää on kukinta ollut tänä kesänä kuin aiemmin, mutta sitä enemmän nautin niistä, jotka jaksavat kukkia vaihtelevasta säästä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.