Huh! Kerrassaan mainiot kelit osuivat nyt toukokuun alkuun. Kyllä on pihatöissä hiki valunut.Tänään jo ropsautti vettä ja huomenna on enää 11 astetta lämmintä. No, onhan tuo aika vilpoinen näiden yli +20 asteen kelien jälkeen. Ei haittaa yhtään, en ole niin kovan lämmön ystävä ja puutarha alkaa jo kaipailla hieman kosteutta. Joka päivä on saanut siirtämäni perennat kastella. En toki kiellä, ettenkö olisi muuten nauttinut lämpöisestä säästä. Ja onhan tässä koko kesä vielä edessä.
Tämä perhonen laskeutui edellispäivänä perennamaalle, kun olimme uusia kukkasipuleita istuttelemassa. Setämies taisi käydä morjestamassa meitä.
Sininen tarhakylmäkukkamme aukaisi kukkansa myös pikavauhtia. Yleensä on jo aiemmin keväällä kukkinut, mutta tänä keväänä kaikki on myöhässä ollut. Harmi, kun ollut niin paljon tekemistä puutarhassa. Toivoin, että olisin ehtinyt viikonloppuna tai viimeistään alkuviikosta istuttamaan joriininjuurakot maahan. Siellä ne vielä siskon kellarissa kököttävät odottamassa maahan pääsyä. Samoin gladioluksen sipulit. Tosin ne alkavat olla jo vähän kärsineitä ja riemuksemme pääsemme varmaan ostamaan mieheni kanssa uusia tilalle.
Mieheni uurasti ensin halkohommissa ja nyt sitten säiden lämmetessä innostui ja kävi ostamassa Supermessuilla näkemäämme muurikivistä kasattuun grilliin tarvikkeet. Lisäksi vaati hieman laatoitusta pohjatöiksi. Nyt on grillialue uudistettu ja saimme jo pienen pöydänkin sopimaan alueelle. Mieheni sen väsäsi neliön mallisista lekaharkoista ja itse aiemmin halkaisemastaan männynrungosta, joka on aiemmin lakattu pinnastaan. Pöydän sisälle saa pallogrillin suojukset grillauksen ajaksi.
Vietin Lapsettomien lauantaita viime viikonloppuna. Hieman oli mieli maassa, koska ottaa vieläkin koville juuri äitienpäivän aikaan äitimme menetys ja juhlatuulelle on vaikea päästä. Lahjoin kuitenkin isosiskojani äitiydestä ja itse sain mieheltäni uuden, ihana muumimukin ja siskontyttö kukitti minut lauantaina öööö...mikä se olikaan - kukkasella. Kyseessä siis atsalea, jonka ensin itsekin nimeltään sekoitin hortensiaan. Joten sukuvika.
Itse äitienpäivää vietimme lahjomalla isäämme, joka täytti juuri 70 vuotta. Ensi viikonloppuna on tiedossa isälläni maajoukkuepelejä. VAU:n boccian pohjoismaiden kisat. Mieheni sai vaihdettua työvuoronsa sunnuntaille, joten pääsemme lauantaina yksilökisoja katsomaan. En ole ennen nähnytkään isääni kisoissa bocciaa pelaamassa, joten odotan innolla. Ajelemme mieheni kanssa jo edellisenä iltana lähemmäksi turnauspaikkaa ja yövymme hotellissa, että aamusta ehdimme turnauspaikalle ajoissa katselemaan. Pieni miniloma arjen keskelle.
Vapaa-aika viime aikoina on kulunut puutarhatöissä, terassilla kirjan kanssa ja pyörälenkeillä. Ihanaa on ollut taas talven jälkeen päästä pyöräilemään melkein uudella sähköpyörälläni. Yhtenä päivänä ajelin sillä töihinkin. Paljon mukavampi kuin auringossa sisälämpötilaltaan kiehuva auto. Mieheni uurasti helatorstaina terassin kimpussa ja minä sillä välin aloitin aiemmin keväällä alasleikatun pensasaidan juuren siistimisen ja sainkin puolet putsattua, kunnes jokin kalvo säären etupinnalla otti itseensä ja kykkiminen loppui siihen. Nyt on onneksi jo jalka kunnossa ja pyöräilystä ei ärsyyntynyt.
Työpaikalla on asioita vihdoin saatu käytyä läpi palaverissa niin, että jotain edistystäkin tapahtui oikeasti, ja nyt on selvyys, miten toimitaan jatkossa. Se jo helpottaa paljon, kun on selvät toimintaohjeet, joita noudatetaan. Saa nyt nähdä noudattavatko kaikki, mutta ainakin kokouspöytäkirjaan ne on nyt kirjattu eli on mustaa valkoisella. Se vastaa ihan itse, joka ei noudata. Itse en ole mikään pilkunviilaaja enkä turhista stressaa, mutta viime vuosina on ollut asioita, joita on jätetty tekemättä, mm. informaatio ei ole kulkenut, ja se on vaikeuttanut työntekoani. Ehkä jatkossa nyt sitten jotain parannusta on tiedossa. Tämä loppuviikko tosin tulee olemaan kiireinen, kun olen yksin töissä. Kummasti kuitenkin jaksamista auttaa tuo pyöräily ja muut kevään tuomat pienet ilot puutarhassa ja kummasti tuo aurinko vaan mielialaa nostaa ihan vain tulemalla esille. Nytkin työpäivän jälkeen kodinkoneet hurisevat ja itse istuin tähän koneelle hetkeksi. Aurinko paistaa ulkona, mutta tänään taidan ottaa lepoillan ja tehdä käsitöitä ja katsella televisiota. Kyllä nuo pihatyöt odottavat. Eivät ainakaan mihinkään katoa, vaikka joskus niin oikein toivoisikin.
Meillä on viime vuosina valkovuokko alkanut vallata pihaa. Ei harmita. Joka kulmalla on vähän valkoista ja jopa keskelle nurmikkoa ovat levinneet. Onneksi kukinta loppuu, ennenkuin nurmikko ensimmäisen kerran leikataan. Nurmikko olisi jo leikkauskelpoinen, mutta ruohonleikkuri kaipaa keväthuoltotoimenpiteitä, joten saavat nyt rauhassa vielä kukintoaan jatkaa.
Nautinnollisia aurinkoisia päiviä muillekin kesää ja kukkaloistoa odottaville! Nautitaan ensin tästä kevään viherryksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.