Aurinkoa ja varjoa

Kyllä nyt kotiterassilla tarkenee, niin ihmiset kuin kasvitkin. Siskoltani aiemmin tänä kesänä saamani pelakuu intoutui kukkimaan. Kasvatti pitkään vain pelkkiä lehtiään. Tämä on talvehtivaa sorttia, joten ensi kesänä nähdään, olenko saanut pysymään hengissä talven ajan.

Aika armollistakin tässä kesässä on minulle ollut se, että alkukesä on edelleen hieman pimennossa muistin suhteen, joten nyt tuntuu helleviikkojen jälkeen, että kesä on ollut lämmin ja ihana, enkä sateisia kausia niin muistakaan. Ja Suomen kesä näyttää parastaan. Nyt nautitaan aurinkosta ja lämmöstä päivisin iltojen jo vähitellen hämärtyessä ja viilentyessä.

Tässä toinen siskoltani tänä kesänä saamani kasvi eli syysleimu. Jotenkin maaperän happamuuteen liittyen tämä kukkii violettina, vaikka siskoni pihassa kukat ovat keskustaltaan enemmänkin limenvihreitä. No, minulle on pääasia, että kukkii. Myöskin itse juurakoista istuttamani syysleimut lopultakin tekevät nuppuja. Ehdin jo ajattelemaan, etteivät näin ekana kesänään jaksa kukkia, vaan tyytyvät kasvattamaan juuristoa. Väärin luulin ja nyt odotan innolla mitä väriä kukinnoista paljastuu. Fuksian ja valko-violettin sävyisiä ostin.

Suopayrtti tänä kesänä kukkii tavallista myöhemmin. Muistaakseni viime kesänä ensin kukki suopayritti ja sen jälkeen vasta väriminttu. Nyt kävi juuri toisin päin, eli väriminttu nyt jo lopettelee kukintaansa, kun tämä valkoinen kaunokainen vasta aloittelee.

Tosin keväällä möyriessäni ja siirrellessäni perennoja uuteen perennapenkkiin vaihdoin samalla suopayrtin paikkaa hieman reunemmalle aurinkoisempaan kohtaan penkkiä, joka saattaa kyllä vaikuttaa kukintaan.

Nyt on iltapuolella päivää usein tullut aivan ihania kuvia valon ja varjon leikkiessä puutarhassa. Päivänlilja yhtenä iltana suorastaan loisti auringossa oranssia väriään pimeää nurkkausta vasten. Harvoin on saanut näin hyviä kuvia ihan vain näpsäisemmällä yhden otoksen.

Samassa nurkassa kiven ympärillä kasvaa myös valkoista tädykettä, pientä, vaaleanpunaista töyhtöangervoa sekä ukonhattua valkoisena ja sinisenä. Piristävät pastellisävyineen tonttimme pimeää nurkkausta.

Ja tähän aikaan vuodesta on vaikea olla huomioimatta kasvimaan ihanuuksia. Niitä, joita "syödään silmillä" eli ne hehkuvan lämpimissä väreissä loistavat kukat. On pensaskrassia, auringonkukkaa, ruusupapua, kehäkukkaa sekä pellavaa. Punapellavassa on tänä kesänä ollut massiivisen kokoiset kukinnot, mutta koska kamera kieltäytyy kuvaamasta niin loistavan punaista kukkaa, saatte tyytyä näihin muihin värikkäisiin kukintoihin, joita tänään kuvasin. Samoin sinipellava tai kuitupellava (laitoin molempia ja vain toinen kasvoi), kukkii niin sinisenään, ettei kamera sitäkin oikeanlaisena taltioi.

Alkuviikosta raakkasin myös kuunliljapenkit kukkavanoineen ja poistin ylimääräiset lehdet, jotka röyhivät jo pitkälle etupihan betonilaattojen päälle. Kaivon ympärillä kuunliljojen välistä nousee gladioluksen lehtiä ja saa nähdä ehtivätkö kukkia tänä syksynä. Terassin vierustalla joriinien taustalla jokusessa gladioluksessa kukkavana jo kurkkii, joten sieltä saamme muutaman kukinnon odotustemme vastaisesti.

Unikot kylvökukkamaalla jo kukintoansa lopettavat ja silkkikukat taas ovat aloittelemassa. Olen viimeiset viikot unikkoja ihaillut ja tänään sain aikaiseksi käydä nappasemassa muutaman kuvan. Erilaisia lajikkeita kylvin, mutta en nyt muista äkkiseltään mitä kaikkea. Kauniita ovat kuitenkin kaikki ja hieman erilaisia niin malliltaan kuin väreiltäänkin.

Niin ja ettei pelkäksi kukkajorinaksi menisi, niin itse olen tällä viikolla lopultakin saanut pohjamaalattua tulevaa työhuoneen hyllyäni, joten kyllä se vielä tänä kesänä valmistuu. Vielä on paklaamista mieheni rakentamissa vanerilaatikoissa, jotka liukuovikaappien väliin hyllyiksi asettuvat. Vaati kuitenkin pohjamaalin ensin. Mieheni myös rakensi kirjahyllyn alle uuden sokkelin, joka on nyt maalattuna, mutta vaatii vielä kiinnittämisen. Joten kunhan saan vanerihyllyt paklattua ja hiottua uudelleen, pääsen sutimaan maalipinnan kaikkiin hyllykön osiin. Ajattelin viimeisen maalipinnan sitten kaikkiin osiin urakoida kerralla. Mieheni kanssa, sitten kun ehdimme, kokoamme "palikat" päällekkäin, kiinnitämme takalevyn, maalan ehkä hieman vielä lisää tarvittaessa ja sitten minulla on lopultakin hylly ompelutarpeilleni ja käsityölehdilleni työhuoneellani. Mikä tarkoittanee sitä, että tulee lisää tilaa nyt täynnä olevan liukuovikaapiston takana sijaitsevaan hyllykköön.

Saimme siskoni perheeltä 5 litraa kirsikoita ja omat suuret punaiset karviaisemme kypsyivät lopultakin tällä viikolla, joten olemme myös keitelleet talveksi kirsikka- ja karviaishilloa. Illat ovat olleet myös upeita ja tuulettomia ja olemme käyneet veneillen kalassa ilta-auringosta nauttien sekä pari pyörälenkkiäkin yhdessä on tullut poljettua. En voi muuta todeta, kuin että kyllä kesä on nyt parhaimmillaan, vaikka elokuuta jo mennään. Harmi vaan kun mieheni aloittaa työharjoittelun opiskeluihinsa liittyen ensi viikolla ja minullakin on viikko täynnä kaikenlaista ohjelmaa osittain kohta ajankohtaiseksi tulevaan sairauslomalta työhön paluuseeni liittyen. Toisaalta odotan jo kovasti työhön palaamista. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia. Onneksi minulla on stressaavien palaverien lisäksi varattuna myös vastapainoksi rentouttava akupunktio!

Ps. Pensasmustikat ovat myös kypsyneet ja valtavia ovat tänäkin vuonna ja herkullisia.

Taukoilua

Pahoitteluni blogitauosta. Nyt tuli urakoitua ja on hetkeksi taas luettavaa ja katseltavaa näissä jokusessa postauksessani. Toivottavasti seuraavan postauksen saan nopeammin laadittua.
Viimeviikkoiset helteet ja puutarha ovat pitäneet meidän ulkosalla, joten tietokoneelle ei ole tullut istahdettua.

Olen myös elänyt henkistä piinaviikkoa. Vuosi sitten olivat asiat täysin toisin ja se heijastuu vieläkin elämääni. Silloin oli vain yksi asia, johon keskittyä. Nukuin ensimmäisen kerran elämässäni vuodeosastolla, en itseni, vaan rakkaan ihmisen vuoksi. Viikko oli toivoa ja epätoivoa täynnä, surua ja hyväksymistä. Joidenkin ihmisten itsekkyys yritti peittää allensa sen tärkeimmän, rakkaan ihmisen tuskat ja poismenon. Onneksi me kaikista läheisimmät saimme toisistamme tukea. Itse elin ristiriidan keskellä, toivoen lisää aikaa ja samalla toivoen että lähdön hetki tulisi pian. Muistan, kuinka lausuin hiljaa kuolinpäivänä läheisen tuskia seuraten, että saat jo lähteä, ei tarvitse enää jaksaa. Vaikka vuosi on kulunut, tuntuu, että edelleen sielu on vereslihalla. Pahin suru on alkaa jo helpottaa, mutta ikävä on sitäkin kovempi. Jokaisen meistä on täältä lähdettävä jonain päivänä. Tiedän, että helpotin näitä viimeisiä päiviä ja varmistin, että hoito oli sellaista kuin kuoleva oli toivonutkin. Vieläkään en silti hyväksy sitä, että kesken kaiken hänet otettiin meiltä pois.

Kesä on kukkeimmillaan, niin kuin vuosi sittenkin. Vaikea on kuitenkin tänäkään vuonna tästä kauneudesta ympärillä nauttia. Olen kuitenkin yrittänyt, toisina päivinä jopa onnistuenkin. Keväästä minulla ei ole kuin huteria muistikuvia ja kesäkin on hieman hajanainen. Päivä kerrallaan edelleen toivutaan. Ehkä sitten jo ensi kesänä on helpompaa. Aurinkoisia päiviä ja valoa elämään niin itselleni kuin teille lukijoille toivon vielä mahdollisimman pitkään ennen kuin syksyn kylmyys taas alkaa!

Oravien invaasio

Toivo

Tuli alunperin jo 8 vuotta sitten valittua vääränlainen sininen tapetti makuuhuoneeseemme ja nyt lopulta päädyimme vaihtamaan tapetin mieluisampaan. Alunperin oli tarkoitus ottaa lintuaiheinen tapetti. Ei mitään Pihlgren & Ritolaa, vaan sellainen modernimpi, jossa on talitinttejä ja muita pikkulintuja. Kuitenkin tapettia etsiessämme törmäsimme tähän Vallilan orava-aiheiseen tapettiin ja se oli sillä selvä, sen valitsimme. Mieheni pitää kovasti kaikista eläimistä, joita pihapiirissämme liikkuu. No joo, ei vapaana kulkevista kissoista kylläkään, mutta oravia, lintuja, perhosia, siilejä ja jäniksiä seuraa mielellään. Niinpä nyt makuuhuoneeseemme muutti 24 kurrea tällä viikolla ja on taas kuin uusi huone.

Ravintoa vatsalle ja sielulle

Tänä kesänä pihamme marjat ovat viihtyneet. Tosin luumuja emme tänä vuonna saaneet yhtään omista puistamme, varsinkin kun toinen kuoli jo alkukesästä pystyyn. Vanhuus tai myyrät todennäköisin syy. Mansikkaa saimme kuitenkin pieneltä lohkoltamme litrakaupalla. Vadelmaa olemme syöneet ja pakastaneet. En enää ole pysynyt laskuissa mukana, mutta yli 10 litraa pakkaseen on vadelmaa tänä kesänä kertynyt, ja kaikki siis omasta puutarhasta. Ja ei, meillä ei ole piha täynnä vadelmaa. 8 metrin kapea rivistö puutarhavadelmaa sekä puska villivadelmaa. Nyt ovat pensasmustikat aloittaneet satokautensa ja jokunen desilitra on niitäkin jo saatu talteen, niin suoraan syötynä kuin pakkaseenkin. Ja lisää on tulossa. Lisäksi saamme siskoltani tässä jossain vaiheessa kirsikoita, että saamme miehelleni tehtyä kirsikkahilloa. Jos kirsikoita jää, niin ehkä minullekin vähän. Itse en voi hillosokeria käyttää, joten vaatii eri valmistuserän. Karviaiset ovat vielä hieman raakoja, mutta luulisin, että alkuviikosta pääsemme karviaishilloa keittelemään pari litraa. Se on vaan niin hyvää, kun nyt kypsänä karviainen minulle sopii.

Myös siskontyttöni olivat tuossa jokunen viikonloppu sitten meillä kyläilemässä ja iloa tuomassa. Saivat kalaa syödä napansa täyteen sekä tietenkin vadelmia. Kävimme myös iltakalassa heidän kanssaan. Onneksi ehdimme ennen koulun alkamista, koska olimme luvanneet yökylään isommankin kouluikäisen kummityttömme kesän aikana ottaa. Tytöt olivat tyytyväisiä ja saimme taas hetkeksi lainalapsia käyttöömme arkea piristämään

Lisäksi olen opetellut tänä kesänä uuden taidon eli ryöppäyksen. Oman maan pinaatista olemme keitelleet pari kertaa keiton ja kerran tein myös pinaattilettuja itselleni mieheni ollessa golfia pelaamassa muissa maisemissa. On niin erilaista maultaan kuin talvella kaupan pakastetusta pinaatista valmistetut vastaavat herkut. Ja jotenkin jäi vähän sellainen tuntuma, että tuo pinaatti itsessään saostaa riisimaitopohjaisen keiton paksummaksi. Saostukseen käytän kuitenkin hienoa riisijauhoa. Samoin pinaattilätyt pysyivät tuoreesta pinaatista tehntynä paremmin koossa.

Ja unohtamatta kesän suurinta herkkua eli grilliruokaa. Meillä on ahkeraan tänä kesänä käynyt siskoni perhe kylässä, osissa ja kokonaan. Kuva on otettu herra Siriuksen ollessa meillä hoidossa. Hän oli kovin ahkera vahtimaan grillivartaita. Tosin tämän kesän vaihtelevan sään vuoksi grillaaminen on jäänyt aika vähiin. Muurikkalättyjäkin olemme vain kerran paistaneet. Mutta sitäkin herkullisempaa on grillattu ruoka, kun sitä harvemmin saa.

Päänvaivaa aiheutti meille nuo kirotut naakat. Naapurimme niitä aina kehuu, kun juttelevat mukavia iltaisin läheisessä koivikossa. Minä en niin piittaisi. Olen parina kesänä takaterasin pöydälle nostanut amaryllikset kesää viettämään ja ovat saaneet olla aivan rauhassa. Tänä kesänä jouduimme turvautumaan pensasmustikan suojaan, koska naakka perhana keksi tulla maistelemaan amarylliksen sipulia Kostoksi  oli hakannut paria muutakin, kun maku ei todennäköisesti miellyttänyt? Toivottavasti sai kunnon mahanpurut.

Kylvökukat ovat nyt vasta alkaneet kukintonsa ja kasvihuoneen vieressä pyöreällä kasvimaallamme unikot loistavat kauas punaisenaan kauniisti tuulessa huojuen. Myös tänään huomasin, että silkkikukkiin oli nuppuja ilmestynyt, joten kohta on vaaleanpunainen loisto tiedossa. Ja ne kestävät maljakossakin ja ovat niin kauniita. Kellohunajakukkien kukinta alkaa olla ohitse, mutta olivat nekin kauniin sinisiä.

Lisäksi yksi aiemmin tänä kesänä istuttamista kärhöistämme on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Valkoinen viiniköynnös. Siskoltani synttärilahjaksi saamani kärhö meni huonoon kuntoon, ennen kuin ehdimme istutuskuntoon saamaan kasvupaikan, mutta istutin sen kuitenkin ja on nyt kasvanut uudelleen.

Maahan istutetut joriinit eivät tänä kesänä ehdi kukkia, mutta ruukkuistutuksissa olevat valkoiset joriinit ovat täydessä kukassa, seuranaan itse kasvattamani tsinniat.

Kehäkukkia en tänä vuonna kasvimaalle kylvänyt, mutta siellä ne vaan taas kasvavat. Aiempien vuosien kylvöt näkyvät nyt.  Pellavia kylvin tänä vuonna uudelleen, koska viime kesän kokeilun jälkeen totesin ne tosi kauniiksi lisäksi erilaisiin kukkakimppuihin. Ruusupapu on viihtynyt ja kurottelee jo tukiseipäiden kärkeä. Auringonkukat alkavat myös kohta kukintonsa. Porkkanaa ja raitaista punajuurta olemme myös jo pienemmästä päästä valiten herkutelleet ihan perunan ja tillin seurana keitellen. Ja pinaatin jo aiemmin mainitsinkin.

 Ja tässä on nyt sitten se alkukesästä uudistamani perennapenkki. Nyt ei enää kiveä, multaa ja haketta paljon näy lehti- ja kukkapaljouden keskeltä. Ja yllätyksenä sain myös käenkaalia jonkun taimen mukana kaupanpäälliksi. Sopii minulle!

Ps. Syysleimuista yksi jo kukkii sekä toinen lajike aloittelee. Niistä sitten myöhemmin kuvia.

Ja liiterin seinustalle ostamme kesäkukat ovat saaneet seurakseen siemenestä kylvetyt pensas- ja köynnöskrassit. Ihanat karkkivärit.

13. hääpäivämme

Vietimme tänä kesänä hääpäiväämme Hämeenlinnan suunnalla. Ensin poikkesimme Metsänkylän navetalla tai itse asiassa kahvila Leivintuvalla ja siitä jatkoimme tien toiselle puolelle navetan pihapiiriin. Minäkin join pitkästä aikaa kahvia, koska tarjolla oli pannukahvia, joka on niin hyvää eikä käy ollenkaan niin paljon vatsaa ärsyttämään. Mieheni nautti lisukkeeksi herkullista pannukakkua mansikkahillon ja jäätelön kera. Ihana, pieni tunnelmallinen kahvila. Matkaan navetalta tarttui vyyhti alpakkalankaa sekä pari hakaa liiterille. Myös ihana alpakat veivät sydämen. Alpakoiden ihailun jälkeen jatkoimme matkaa Aulangolle. Mieheni ei ollut siellä ikinä käynyt luonnonpuiston puolella ja sinne siis suuntasimme.

Ilma suosi meitä ja aurinko paistoi, mutta varjoisessa metsässä kävellessämme saimme sopivan varjostuksen. Poikkesimme näkötornilla uudelleen välipalalla. Sen verran pitkään tuli käveltyä ja ihailtua maisemia. Onneksi muistin kameran ottaa matkaan.

Olemme viimeisinä vuosina hääpäivänämme poikenneet Hatanpään arboretumilla, mutta viime vuoden surullisten tapahtumien valossa en halunnut sinne, koska hääpäivämme toi äitini menetyksen niin vahvasti mieleen. Toivoin, että eri maisemat olisivat asiaan auttaneet, mutta turhaan. Nieleskelin kyyneleitä lähes koko päivän ja eri asiat menetyksen mieleeni toivat. Kuten tuo kaunis joutsen uimassa tumman veden äärellä. Pahin kärki on surusta taittumassa ja ikävä on jäänyt jäljelle.

Sadetta ja satoa

Nyt saadaan omalta maalta perunaa ja hyvää onkin. Etuna on myös tuo kuoren irtoaminen perunoita pestessä. Pieni sipasu pesukintaalla ja kuori on irti ja eikun kiehumaan. Tillit myös saamme jo kasvimaalta. Lisäksi keräsin pari päivää sitten perunavakojen välistä ruiskaunokkia maljakkoon. Tänä vuonna en sitä kylvänyt, mutta viimevuotiset olivat itse kylväytyneet.

Puutarhamansikka on myös nyt kypsymässä, tosin säät koettelevat ja home leviää nopeasti. Mutta aika hyvän sadon olemme silti pieneltä mansikkalohkoltamme saaneet. Villivadelma alkaa nyt myös kypsyä ja ensimmäiset olemme jo maistelleet. Puutarhavadelta antaa vielä kypsymistään odotella.

Kasvimaalla kasvit ovat vallan villiintyneet. Varsinkin pinaatti, jonka ei pitänyt olla kaikista suurinta kokoluokkaa, on röyhähtänyt valtavaksi. (Kuten kuvasta näkyy.) Ajattelimme tänään hieman ryöpätä sitä ja tehdä pinaattikeittoa riisimaitopohjaisena. Saa nähdä, miten käy. Ensimmäinen yritys tuoreesta pinaatista, aiemmin käytössä on ollut kaupan pakastealtaasta ostettu pinaatti.

Sipuli, pinajuuri ja porkkanat ovat myös viihtyneet.

Itse puutarha kukkii taas vaaleanpunaisenaan. On myös vielä hieman valkoista ja oranssiakin sekä väriminttu on juuri alkamaisillaan kukkia räiskyvän punaisena. Mutta juuri nyt pinkki pop, ainakin luonnon mielestä. Isosiskoltani keväällä saamani neidonmaksaruoho kukkii juuri nyt. On todella kauniin ja herkän vaaleanpunainen. Alkuun nuput näyttivät valkoisilta ja ehdin jo miettiäkin, liekö sittenkin valkokukkainen, mutta onneksi oli tämä ihanuus. Pieni on, mutta sitäkin kauniimpi.

Myös anoppilasta perimämme liljat ovat alkaneet aukoa kukkiaan. Jo aiemmin kukkivat varjoliljat, jotka jäivät sateisen kelin vuoksi tänä vuonna kuvaamatta ja nyt alkaa kukinta-aika olla ohittunut ja tänäänkin sataa. Lisää liljoja on kuitenkin parkkipaikan muurilla nupuillaan. Viime vuonna valkoinen liljamme ei jaksanut vielä kukkia, mutta jospa jo tänä vuonna saisimme senkin kukinnan nähdä. Oriental-tiikerililja (viininpunainen) ja oranssi perinteinen tiikerililja ovat nyt lupaavasti nupullaan, joten niitä pääsemme ihailemaan tänä kesänä, kunhan välillä aurinkokin paistaisi enemmän kuin yhden päivän ajan...

Etuoven puolella meillä on pari kuunliljaistutusaluetta ja niille sade tuntuu sopivan, minunkin puolestani. Lehdet keräävät aina hauskasti pisarat pinnalleen ja ihailen niitä joka kesä.

Nyt on alkanut jännittämään myös uuden perennapenkin syysleimut. Osa alkaa olla jo nupuillaan ja jännityksellä odotan, millaisia kukintoja aukeaa. Ainakaan kuivuudesta johtuva härmä ei niitä tänä kesänä päässyt pilaamaan.

Pahoin pelkään, että tänä kesänä gladiolus- ja joriinirivistömme eivät ehdi kukkimaan, jos syksy ei ole tavallista lämpimämpi. Ruukussa kasvavat joriinit ovat nupullaan, joten jonkinlaisen kukinnon kuitenkin saamme, mutta ei niin loistokasta.

Lehtikompostin päällä lämmössä kasvava kesäkurpitsamme on kyllä nauttinut sateisista säistä ja olemme jo yhden kurpitsan saaneet kesän kylmyydestä huolimatta. Mieheni on jo myös yhden kirsikkatomaatin saanut maisteltavaksi kasvihuoneelta. Kasvihuonekurkku on tuottanut myös kymmenkunta herkkua ja lisää kasvaa koko ajan. Pensasmustikka on nyt suojattuna verkoilla ja kypsyvät pian. "Pink lemon" ei vielä tänä vuonna halunnut meille pinkkejä mustikoida suoda ihailtavaksi.

Niin ja sitten minä itse. Tämä viikonloppu kului hieman nostalgisissa merkeissä lapsuutta muistellen. Tämä kuva on ajalta, jolloin kykenin vielä keinumaan. Muistan tuon ihanan punaisen puisen keinulaudan vieläkin ja helteiset lapsuuden kesät kerrostaloalueella, jossa oli paljon lapsia leikkikavereiksi.

Heinäkuun illat ovat vierähtäneet kalamieheni seurassa koskella ja järven rannalla iltakalassa. Päivällä olen pitkästä aikaa jaksanut suurruutella ompelukoneella. Siskontytöt ovat meitä myös viihdyttäneet monena päivänä. Ja uudella sähköpolkupyörällä on tullut ajeltua. Jokunen vieraskin on poikennut tällä viikolla visiitillä.

Yllättävän kiireinen viikko oli tämä, vaikka kalenterissamme ei ollut sovittuja menoja kuin perjantaille. Huomiselle minulla on odotettu merkintä kalenterissani. Siellä lukee akupunktio. Ihanaa! Kuukauden tauon jälkeen olo tulee taas niin paljon rentoutumaan. Lisäksi pujo aloitti kukintansa ja nenä meni yhdessä illassa tukkoon ja pää tuntui räjähtävän. Sarvikuonohuuhtelut ovat olleet pelastukseni, kun ei enää nenäsumutekaan ole riittänyt nenän limakalvoja aukaisemaan. Mutta akupunktio on myös oiva apu tähän ja saan huomenna neulat myös nenänvierustalle ja alkaa taas nenähengityskin sujua helpommin.

Huomenna tulee myös pitkästä aikaa lepoilta akupunktion vuoksi ja jätän maanantai-iltaisen beach volleyn viikkokisan katselun väliin, koska on luvannut sateista ja kylmää säätä ja siellä järvenrannalla istuskellessa tuuli jäädyttää minut luita myöten. Valitsen lämpimän kotisohvan.

Tänään kuitenkin ajattelin vielä pyykinpesun lomassa istahtaa ompelukoneen ääreen ja ommella yhden rahinsuojuksen loppuun. Aiemmin synttäreitäni varten työhuonettani siivotessa löysin ison kasan korjaamista vailla olevaa vaatetta sekä keskeneräisiä ompelustöitä, jotka jäivät tekemättä jokunen vuosi sitten silloisten rannekipujeni vuoksi. Nyt kun ranteeni taas kestävät, ajattelinpa tuota pinoa ruveta pienentämään aina inspiraation saadessani. Tänään on sellainen päivä.

Puutarhaelämää sadekuurojen välissä

Kimalainen rohtoraunioyrtissä ahertamassa.

Viime viikolla saimme puutarhamme siistittyä kuntoon rikkaruohoja myöten. Ja sitten alkoivatkin sateet. Masensi. Olisi ollut niin ihana nautiskella auringossa istuskellen puutarhan kauneudesta, kevyin mielin, ilman puutarhatöitä. Mutta ei. Sade tuli ja jylläsi ja tuuli tuiversi. Hieman pelotti, tekeekö tuhojaan puutarhassamme, mutta näin ei käynyt. (Jos ei lasketa yhtä härmäistä poimulehteä, jonka jouduin siistimään.) Kasvit ovat nauttineet kuumuuden ja aurinkoisten päivien jälkeen suunnattomasti viileydestä ja kosteudesta. Kasvimaalla kaikki kasvaa silmissä. Samoin lehtikompostin päällä kesäkurpitsa on intoutunut kasvamaan. Lisäksi yllättävän moni perenna on kukassa kuin viileätä säätä uhmaten.

Korallikeijunkukan kirkkaat kukinnot.

Pari päivää sitten teimme mieheni kanssa hyökkäyksen kasvihuoneelle ja puutarhaan muurahaisia viliseviin paikkoihin. Aseena kaneli ja merisuola, joista tein seoksen. Kiitos siskoni vinkin, meidänkin kasvihuoneellamme tuoksuu nyt joulu. Eikä ole muuten enää muurahaisia näkynyt kurkun kasvusäkissä eikä muuallakaan! Lisäksi olemme poistaneet omenapuistamme kääriäisen toukkia verkkopesineen. Puutarhamansikka oli pikana kasvattanut ison kasan raakileita, joista osa jo punoitti pari päivää sitten ja harsoitimme taimilohkon. Vähemmän marjoja räksille, enemmän meille. Pelkäsin hieman mansikoiden kärsivän homeesta sateiden jatkuessa pitkään, mutta muutamaa juurella olevaa kuivaa lehteä lukuun ottamatta ei hometta ole näkynyt.

Ahomansikka/metsämansikka on jo tuottanutkin satoa ja tein yhtenä iltana lapsuuden herkkuani - mansikkamaitoa riisimaitoon. Edelleen yhtä herkullista oli kuin lapsenakin.

Lisäksi aiemmin mainitsemani, hengissä sittenkin viime kesästä selvinnyt allium, on lopultakin aukaissut kukkansa. Erikoinen on. En muista tarkkaa lajiketta, mutta olisiko ollut joku Afrikkaan liittyvä nimi?

Parkkipaikan muurin perennapenkkimme on taas vaihtanut väritystään ja loistaa nyt valko-sini-lila-purppurana. Kohta alkaa kunnon väriloisto, kunhan liljat aukaisevat muurilla kukintonsa. Nupullaan osa jo on. Yhden liljakukon olen metsästänyt. Enempää en ole bongannut ja tuonkin itse asiassa isosiskoni huomasi. Tarkkailu kuitenkin jatkuu. Kurjenpolvet muurilla ovat nyt olleet parhaimmillaan.

Lisäksi kuunliljoissa alkaa kukinnot aueta. Kukkavarret ovat jo jokusen viikon kasvaneet. Ja nyt niitä näyttää tänä kesänä tulevan paljon. Saamme taas kukintomeren.

Muualla puutarhassa on oranssia sävyä. Kesäkullerot ja ruskoliljat ovat täydessä kukassaan. Ihana piristys, vaikka sade rajoittaakin näkyvyyttä puutarhaan aika ajoin.

Niin ja pienenä bonuksena ravintomme herkullisuuteen kasvihuonekurkkumme ovat kypsyneet. Niin ovat hyviä ja maukkaita verrattuna kaupan kurkkuihin. Nyt saamme taas kesän ajan nauttia itsemme kasvattamista kurkuista. Tomaateissa on myös hyvät raakileet, joten kohta miehelleni riittää niitäkin omavaraisesti. Kesäkurpitsa antaa vielä odottaa itseään.

Tämä päivä kului beach-volley -turnauksessa omalla kotipaikkakunnalla kioskintätinä. Mukavaa oli, vaikka sää olisi voinut hieman enemmän suosia. Meinasi jossain vaiheessa vilu iskeä. Pelaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä ja se on aina se paras palkka.

Rikkaruohoja ja painavia asioita

Viime ajat ovat olleet yhtä vuoristorataa asioiden sujumisen suhteen. Yksi ratas kun pyörähtää eteenpäin ja saan asian järjestettyä, selviää, ettei se nyt sitten ihan niin mennytkään ja samantein toinen ratas juuttuu ja jotain ratkaistavaa ongelmaa taas ilmaantuu. Eilen tapahtui molempia. No, eilen oli eilen ja nyt on nyt.

Ainakin nämä päärynään oksien painot pysyvät vakaasti. Onneksi mieheni on kalastuksesta innostunut ja sain häneltä näin kauniit painot päärynäpuun sivuoksille. Narut ovat ostamistani paidoista, joissa usein niskassa henkarilla pysymiseksi sijaitsee päälle puettaessa ärsyttäviä tukinauhoja niskassa, jotka kotona leikkaan pois ja olen (taas jostain kumman syystä) ne hamstrannut talteen. No, nyt ne tulivat tarpeeseen.

Nyt Aunenpäärynä sai hieman leveyttä itseensä. En halunnut kuitenkaan liiaksi oksia muotoilla sivulle, vaan hillitysti vain hieman erottaa päärungosta. Eipä tuosta paljoa itse kasvia näy, kun tukiseipäät ovat edessä, mutta mitä hennompi puu, sen vaativampi tuenta.

Taustalla näkyy hieman ruusuriviä, jonka kiroilujen kera sain perattua alkuviikosta esille rikkaruohomerestä. Myöhemmin kaivoin jokusen piikin rystysistäni pois. Vaikka olisi kuinka paksut ja topatut hanskat, niin tämä ruusu kostaa aina. Ruusun juurelle olen siirrellyt kaunokaista kasvamaan. Sitä kun kasvaa pihallamme siellä täällä.

Muuten rikkaruohojen perkuu on jänytkin nyt loppuviikosta huonon mielialan vuoksi. Tänään ajattelin yrittää, mutta voi olla, että innostukseni tyssää auringossa istumiseen. Mutta jos edes ulkoistettua itseni saisin. Onneksi on kirjoja nyt luettavaksi kasa.

Keskiviikkona meillä oli puutarhassa hulinaa. Anoppi leikkasi nurmikkoa, mies tyhjensi peräkärrystä hukkamaan kaatopaikalle sekä kuskasi muuten vaan pihassa seissyttä romua pois. Itse kykin kasvimaalla perkaamassa tänä kesänä ensimmäisen kerran rikkaruohoja pois. Työnjälki näkyi. Porkkana oli harsotunnelin alla huimasti kasvanut, kun sen esiin rikkaruohoviidakosta sain perattua. Kasvimaalle on tämä viileä ja sateinen kesä sopinut.

Perkauksen alussa ja lopussa.

Alkukesä on ollut todellakin viileä ja nyt vasta kukkivat ne kasvit, jotka yleensä jo juhannuksen aikaan ovat olleet kukassa. Tämä kimppu ei ole mitenkään edustava, mutta omasta puutarhasta poimittu. Illalla loisti kauniisti ruokapöydällä kattovalon toimiessa kohdevalona. Ruskoliljat ja tarha-alpit ovat lopultakin auenneet.

Hellettä piisaa vielä pari päivää ja siitä on nyt nautittava, kun sitä on tarjolla. Kasvihuoneenkin pystyi jo yöksi jättämään auki. Ensi viikolla kuulemma taas viilenee. No, sitten on aikaa taas tehdä käsitöitä. Uudistusta kaipaavat aiemmin ostamani liukuovikaapit eli hiontaa ja maalausta pitäisi jossain vaiheessa kesää suorittaa. Inspiraatiota odottaessa. Omaa vointiaan on nyt kuunneltava ja sen mukaan mennään.