Sadetta ja satoa

Nyt saadaan omalta maalta perunaa ja hyvää onkin. Etuna on myös tuo kuoren irtoaminen perunoita pestessä. Pieni sipasu pesukintaalla ja kuori on irti ja eikun kiehumaan. Tillit myös saamme jo kasvimaalta. Lisäksi keräsin pari päivää sitten perunavakojen välistä ruiskaunokkia maljakkoon. Tänä vuonna en sitä kylvänyt, mutta viimevuotiset olivat itse kylväytyneet.

Puutarhamansikka on myös nyt kypsymässä, tosin säät koettelevat ja home leviää nopeasti. Mutta aika hyvän sadon olemme silti pieneltä mansikkalohkoltamme saaneet. Villivadelma alkaa nyt myös kypsyä ja ensimmäiset olemme jo maistelleet. Puutarhavadelta antaa vielä kypsymistään odotella.

Kasvimaalla kasvit ovat vallan villiintyneet. Varsinkin pinaatti, jonka ei pitänyt olla kaikista suurinta kokoluokkaa, on röyhähtänyt valtavaksi. (Kuten kuvasta näkyy.) Ajattelimme tänään hieman ryöpätä sitä ja tehdä pinaattikeittoa riisimaitopohjaisena. Saa nähdä, miten käy. Ensimmäinen yritys tuoreesta pinaatista, aiemmin käytössä on ollut kaupan pakastealtaasta ostettu pinaatti.

Sipuli, pinajuuri ja porkkanat ovat myös viihtyneet.

Itse puutarha kukkii taas vaaleanpunaisenaan. On myös vielä hieman valkoista ja oranssiakin sekä väriminttu on juuri alkamaisillaan kukkia räiskyvän punaisena. Mutta juuri nyt pinkki pop, ainakin luonnon mielestä. Isosiskoltani keväällä saamani neidonmaksaruoho kukkii juuri nyt. On todella kauniin ja herkän vaaleanpunainen. Alkuun nuput näyttivät valkoisilta ja ehdin jo miettiäkin, liekö sittenkin valkokukkainen, mutta onneksi oli tämä ihanuus. Pieni on, mutta sitäkin kauniimpi.

Myös anoppilasta perimämme liljat ovat alkaneet aukoa kukkiaan. Jo aiemmin kukkivat varjoliljat, jotka jäivät sateisen kelin vuoksi tänä vuonna kuvaamatta ja nyt alkaa kukinta-aika olla ohittunut ja tänäänkin sataa. Lisää liljoja on kuitenkin parkkipaikan muurilla nupuillaan. Viime vuonna valkoinen liljamme ei jaksanut vielä kukkia, mutta jospa jo tänä vuonna saisimme senkin kukinnan nähdä. Oriental-tiikerililja (viininpunainen) ja oranssi perinteinen tiikerililja ovat nyt lupaavasti nupullaan, joten niitä pääsemme ihailemaan tänä kesänä, kunhan välillä aurinkokin paistaisi enemmän kuin yhden päivän ajan...

Etuoven puolella meillä on pari kuunliljaistutusaluetta ja niille sade tuntuu sopivan, minunkin puolestani. Lehdet keräävät aina hauskasti pisarat pinnalleen ja ihailen niitä joka kesä.

Nyt on alkanut jännittämään myös uuden perennapenkin syysleimut. Osa alkaa olla jo nupuillaan ja jännityksellä odotan, millaisia kukintoja aukeaa. Ainakaan kuivuudesta johtuva härmä ei niitä tänä kesänä päässyt pilaamaan.

Pahoin pelkään, että tänä kesänä gladiolus- ja joriinirivistömme eivät ehdi kukkimaan, jos syksy ei ole tavallista lämpimämpi. Ruukussa kasvavat joriinit ovat nupullaan, joten jonkinlaisen kukinnon kuitenkin saamme, mutta ei niin loistokasta.

Lehtikompostin päällä lämmössä kasvava kesäkurpitsamme on kyllä nauttinut sateisista säistä ja olemme jo yhden kurpitsan saaneet kesän kylmyydestä huolimatta. Mieheni on jo myös yhden kirsikkatomaatin saanut maisteltavaksi kasvihuoneelta. Kasvihuonekurkku on tuottanut myös kymmenkunta herkkua ja lisää kasvaa koko ajan. Pensasmustikka on nyt suojattuna verkoilla ja kypsyvät pian. "Pink lemon" ei vielä tänä vuonna halunnut meille pinkkejä mustikoida suoda ihailtavaksi.

Niin ja sitten minä itse. Tämä viikonloppu kului hieman nostalgisissa merkeissä lapsuutta muistellen. Tämä kuva on ajalta, jolloin kykenin vielä keinumaan. Muistan tuon ihanan punaisen puisen keinulaudan vieläkin ja helteiset lapsuuden kesät kerrostaloalueella, jossa oli paljon lapsia leikkikavereiksi.

Heinäkuun illat ovat vierähtäneet kalamieheni seurassa koskella ja järven rannalla iltakalassa. Päivällä olen pitkästä aikaa jaksanut suurruutella ompelukoneella. Siskontytöt ovat meitä myös viihdyttäneet monena päivänä. Ja uudella sähköpolkupyörällä on tullut ajeltua. Jokunen vieraskin on poikennut tällä viikolla visiitillä.

Yllättävän kiireinen viikko oli tämä, vaikka kalenterissamme ei ollut sovittuja menoja kuin perjantaille. Huomiselle minulla on odotettu merkintä kalenterissani. Siellä lukee akupunktio. Ihanaa! Kuukauden tauon jälkeen olo tulee taas niin paljon rentoutumaan. Lisäksi pujo aloitti kukintansa ja nenä meni yhdessä illassa tukkoon ja pää tuntui räjähtävän. Sarvikuonohuuhtelut ovat olleet pelastukseni, kun ei enää nenäsumutekaan ole riittänyt nenän limakalvoja aukaisemaan. Mutta akupunktio on myös oiva apu tähän ja saan huomenna neulat myös nenänvierustalle ja alkaa taas nenähengityskin sujua helpommin.

Huomenna tulee myös pitkästä aikaa lepoilta akupunktion vuoksi ja jätän maanantai-iltaisen beach volleyn viikkokisan katselun väliin, koska on luvannut sateista ja kylmää säätä ja siellä järvenrannalla istuskellessa tuuli jäädyttää minut luita myöten. Valitsen lämpimän kotisohvan.

Tänään kuitenkin ajattelin vielä pyykinpesun lomassa istahtaa ompelukoneen ääreen ja ommella yhden rahinsuojuksen loppuun. Aiemmin synttäreitäni varten työhuonettani siivotessa löysin ison kasan korjaamista vailla olevaa vaatetta sekä keskeneräisiä ompelustöitä, jotka jäivät tekemättä jokunen vuosi sitten silloisten rannekipujeni vuoksi. Nyt kun ranteeni taas kestävät, ajattelinpa tuota pinoa ruveta pienentämään aina inspiraation saadessani. Tänään on sellainen päivä.