Rikkaruohoja ja painavia asioita

Viime ajat ovat olleet yhtä vuoristorataa asioiden sujumisen suhteen. Yksi ratas kun pyörähtää eteenpäin ja saan asian järjestettyä, selviää, ettei se nyt sitten ihan niin mennytkään ja samantein toinen ratas juuttuu ja jotain ratkaistavaa ongelmaa taas ilmaantuu. Eilen tapahtui molempia. No, eilen oli eilen ja nyt on nyt.

Ainakin nämä päärynään oksien painot pysyvät vakaasti. Onneksi mieheni on kalastuksesta innostunut ja sain häneltä näin kauniit painot päärynäpuun sivuoksille. Narut ovat ostamistani paidoista, joissa usein niskassa henkarilla pysymiseksi sijaitsee päälle puettaessa ärsyttäviä tukinauhoja niskassa, jotka kotona leikkaan pois ja olen (taas jostain kumman syystä) ne hamstrannut talteen. No, nyt ne tulivat tarpeeseen.

Nyt Aunenpäärynä sai hieman leveyttä itseensä. En halunnut kuitenkaan liiaksi oksia muotoilla sivulle, vaan hillitysti vain hieman erottaa päärungosta. Eipä tuosta paljoa itse kasvia näy, kun tukiseipäät ovat edessä, mutta mitä hennompi puu, sen vaativampi tuenta.

Taustalla näkyy hieman ruusuriviä, jonka kiroilujen kera sain perattua alkuviikosta esille rikkaruohomerestä. Myöhemmin kaivoin jokusen piikin rystysistäni pois. Vaikka olisi kuinka paksut ja topatut hanskat, niin tämä ruusu kostaa aina. Ruusun juurelle olen siirrellyt kaunokaista kasvamaan. Sitä kun kasvaa pihallamme siellä täällä.

Muuten rikkaruohojen perkuu on jänytkin nyt loppuviikosta huonon mielialan vuoksi. Tänään ajattelin yrittää, mutta voi olla, että innostukseni tyssää auringossa istumiseen. Mutta jos edes ulkoistettua itseni saisin. Onneksi on kirjoja nyt luettavaksi kasa.

Keskiviikkona meillä oli puutarhassa hulinaa. Anoppi leikkasi nurmikkoa, mies tyhjensi peräkärrystä hukkamaan kaatopaikalle sekä kuskasi muuten vaan pihassa seissyttä romua pois. Itse kykin kasvimaalla perkaamassa tänä kesänä ensimmäisen kerran rikkaruohoja pois. Työnjälki näkyi. Porkkana oli harsotunnelin alla huimasti kasvanut, kun sen esiin rikkaruohoviidakosta sain perattua. Kasvimaalle on tämä viileä ja sateinen kesä sopinut.

Perkauksen alussa ja lopussa.

Alkukesä on ollut todellakin viileä ja nyt vasta kukkivat ne kasvit, jotka yleensä jo juhannuksen aikaan ovat olleet kukassa. Tämä kimppu ei ole mitenkään edustava, mutta omasta puutarhasta poimittu. Illalla loisti kauniisti ruokapöydällä kattovalon toimiessa kohdevalona. Ruskoliljat ja tarha-alpit ovat lopultakin auenneet.

Hellettä piisaa vielä pari päivää ja siitä on nyt nautittava, kun sitä on tarjolla. Kasvihuoneenkin pystyi jo yöksi jättämään auki. Ensi viikolla kuulemma taas viilenee. No, sitten on aikaa taas tehdä käsitöitä. Uudistusta kaipaavat aiemmin ostamani liukuovikaapit eli hiontaa ja maalausta pitäisi jossain vaiheessa kesää suorittaa. Inspiraatiota odottaessa. Omaa vointiaan on nyt kuunneltava ja sen mukaan mennään.