Pääsiäismunaperennapenkki

Kaivuumaan joukosta löytynyt viehättävä lautasen kappale.

Päätin jatkaa jo tänä keväänä entisen talon pohjan kohdalla sijaitsevaa perennapenkkiä, johon jo aiemmin uudistin mehikasvipuolen. Mieheni oli eilen vapaapäivällä ja aloitimme yhdessä uurastamaan. Tiesin, että kaivuu-urakka on rankka, mutta en arvannut, että koko päivä menisi kaksin uurastaessa. Mieheni teki suurimman kaivuutyön, koska itse en saanut saven joukkoon aikanaan haudattuja suuria betoni- ja tiilenkappaleita liikahtamaan. Samoin 30 vuotta vanha kielokasvusto oli punoutunut vahvasti kivien väliin ja niiden alle.

Bonuksena uurastuksesta löytyi vanhoja lasinpaloja ja keraamisten astioiden kappaleita. Tämä kuvassa oleva lautasen kappale jäi mieleeni, koska alkoi kiinnostamaan, mikä mahtoi kokonaisuudessaan olla lautasessa kuvituksena. Pohjassa olevan leiman mukaan kuitenkin kotimaassa valmistettua. No, kuvitus tuskin selviää, mutta nimesin perennapenkin kuitenkin pääsiäismunaperennapenkiksi muodon ja kaikkien niiden yllätysten vuoksi, joita mieheni ylös maasta kaivoi. Jatkosssa voi myös yllätyksiä olla tiedossa, nimittäin muurahaisia tuossa jo pyörii ja lisäksi on myyrien suosima paikka. Mutta aika näyttää, miten käy kasvien. Illasta saimme urakan eli pohjatyöt valmiiksi sekä erottelukankaat ja mullan paikalleen.

Perennat jäivät eilen vielä istuttamatta ja tänään selvitettyäni ensin tarkemmin uusien perennojen kukinta-ajat ja korkeudet, pääsin ne istuttamaan. Piti huomioida korkeus ja se, että koko kevään, kesän ja syksyn joku kasvi olisi kukassa eri puolella penkkiä. Uusien perennojen lisäksi kaivoin omasta puutarhasta lisää taimia, joten sain penkin kohtuullisen täyteen. Joitakin myös kertyi samalta paikalta kasvaneina. Tyhjää tilaa jäi kuitenkin reilusti, kuten aina uudessa kasvipenkissä eikä vielä kesäkukatkaan ulkona pärjää, joten niilläkään en voinut tyhjiä kohtia täytellä. Päädyin siis liiteriltä löytyneeseen kuorikatteeseen rikkaruohojen estoksi.

Aikamoinen kasviluettelo kertyi penkkiin. Väriteemaksi suunittelin aiemmin "ihanat moniväriset karkkisävyt", mutta kuten aina ennenkin suunnitelmat muuttuvat ja suunnittelemani sijaan väriteemaksi muotoitui valkoisen, violetin, punaisen, pinkin ja vaaleanpunaisen eri sävyjä. On siellä sentään poimulehteä vihertävänkeltaisine kukintoineen mätsäämässä vuokkojen keltaisiin keskustoihin...

Muut istutin taimista, mutta syysleimun juurakoita ostin aiemmin messuilta, fuksiaa ja violetteja valkoisella "silmällä". Saa nähdä kasvaako ja kukkiiko, koska rikoin kaikkia sääntöjä, kun istutin ne nyt jo. Kunnollista ohjetta syysleimun juurakoiden istutukseen en löytänyt, mutta yleisohje perennoille juurakoiden istutukseen oli, että kasvukohdat istutetaan sentin pari mullan alle hallaöiden mentyä, ja istutuskorkeuden suhteen sitten niin toimin. Ehkäpä kuorike lämmittää sen verran, ettei halla palelluta juurakkoja. Yhden syysleimun ostin valko-vaaleanpunaisena taimena, jospa se edes selviäisi. Uusina perennoina pihaamme pääsivät nyt viihtyvyyttään testaamaan punainen tarhakylmänkukka, korallikeijunkukka, jumaltenkukka, nukkapähkämö, aro- ja amerikanvuokko ja isoidänunikko. Vanhoina paikalla jo aiemmin kasvaneina tai muualta siirrettyinä violetti tarhakylmänkukka, lehtoakilleijaa, poimulehteä, tyyriää, purppurakeijunkukkaa, syysvuokko, kuunliljaa, valkovuokkoa sekä tavallinen idänunikko. Jo aiemmin paikalla viihtynyttä patjarikkoa ostin myös lisää. Myöskin jonkin anopin peruja oleva mehikasvin istutin uudelleen, muistaakseni maksaruoho, mahdollisesti isomaksaruoho?

Yksi perennapenkki taas siis uudistettu. Saa nähdä kauanko kestää vähemmällä hoidolla ja kuinka kasvavat ja viihtyvät, riippuen rikkaruohojen hyökkäysvauhdista, myyristä ja muurahaisista sekä tietenkin millainen kesä muodostuu sään suhteen. Tällä hetkellä odotan kuitenkin innolla, millaisen kukkaloiston sain luotua aikaiseksi. Pohjatyöt ainakin tuli tehtyä hyvin mieheni avustuksella. 40 cm multatilaa keskelle ja reunammilla hieman vähemmän koin riittäväksi vuokoille ja keijunkukille. Pohjalla paksu juurimatto, jonka päällä pari senttiä sepeliä sekä sen päällä erottelukangas, jonka päällä paksu multakerros. Katsotaan, pitääkö kielon keskeltä penkkiä kasvamasta poissa?

Nyt siis etuterassilta puutarhaan katsoessa näky on tällainen. Etualalla syksyllä istutettu lumipalloheisi ja ja taustalla juhannusruusu. Oikealla lehtikompostit ja kasvimaa.

Muualta puutarhasta siirtämieni perennojen tilalle pääsi eilen ylös maasta kaivetut ruskoliljan sipulit sekä sisällä kevään viettänyt jalostettu ruskolilja. (Saa itse päättää selviääkö hengissä ulkosalla). Viikonloppuna ostettu kaunis jouluruusu, jonka mieheni valitsi ja halusi pihaamme kasvamaan, pääsi tänään paikalleen jo aiemmin istutetun jouluruusun viereen. Uskoisin, että viihtyy siinä, koska toinenkin jouluruusu on paikallaan siinä viihtynyt ja kukkii edelleenkin, ja tänään sai siis seurakseen violetin ja limen sävyisen kaunokaisen.

Supermessut

Mieheni piti tänään olla lentopalloa pelaamassa, mutta tämän peruuntuessa, lähdimmekin Tampereen messu- ja urheilukeskukseen eli meille lähiseudulla asuville Pirkkahalliin Supermessuille. Tänä vuonna messutarjonta oli parempi kuin parina aikaisempana. Kävimme puutarha- ja eräosastolla. Ostin perennoja ja sain pidettyä määränkin järkevänä, vain 6 kpl + 2 syysloimun juurakkopussia, joissa molemmissa 5 juurakkoa. Nyt ostin sen viime vuonna ostamatta jättäneeni tarhakylmänkukan punakukkaisena. Lisäksi matkaan tarttui nukkapähkämöä (lampaankorvaa), korallikeijunkukkaa, amerikanvuokko ja yksi kaunis perenna, jonka nimeä en nyt muista, eikä purkistakaan näyttänyt nimeä löytyvän. Nyt siis odotellaan, että se kukkii ja yritetään sitten tunnistaa se. Mehikasvien/maanpeitekasvien seuraan pääsevät auringonpaisteesta nauttimaan nämä kiven toiselle puolelle, kunhan saa pohjatyöt tehtyä. Joten sää, voisitko vähän lämmetä vähitellen!

No, tämä neuletakki lämmittää. Messuilta myös ostettua. Pehmeää alpakkalankaa. Tällä tarkenee ja mieltä lämmittää ihana vihreys joka neuleesta huokuu. Itse alpakkalangat kykenin tällä kertaa jättämään odottamaan muita ostajia, vaikka sormet kyllä syyhysivätkin.

Ihana yllätys oli, että sääksjärveläinen gluteenittomia tuotteita leipova yritys Ilona oli myös messuilla mukana. Ja löysin itselleni gluteenittomia, maidottomia ja kananmunattomia pepeleivoksia. Pitkästä aikaa herkkuja muun kuin itseni tekemänä eli luksusta minulle. Ja hyviä olivat! Ja pakko mainostaa blogissa edes hieman. Olen niin kiitollinen.

Muuten messuilta matkaan tarttui jokunen kirja. "Toteuta haaveittesi piha" hämäsi hieman nimellään, mutta sisältönä paljastui paljon käyttökelpoista tietoa mm. pihamaan parannuskeinoista. Ja kirjat olivat muuten 10 euroa/kpl, joten ale oli tuntuva. Päädyimme myös ostamaan nahanhoitoainetta, joka käy myös muille materiaaleille, eikä vie hengittävyyttä, eli voi käyttää myös iholle. Herkkumarmelaadia pohjoisesta tarttui matkaan valikoima eri makuja, koska emme osanneet päättää mitä makua ottaisimme. Miehelle tietysti metrilakua. Keittiöön kaipailin myös uutta puuhaarukka ja mies tarvitsi myös pari puulastaa aamupuuronkeittoon, joten nekin tuli nyt samalla hankittua.

Poikkesimme kotimatkalla ruokakaupassa ja yllätyksekseni löysin itselleni sopivaa leipää. Valmistajana Vuohelan herkku. Joten tänään en ainakaan tyhjin mahoin ole joutunut olemaan ja illaksikin on makuvaihtelua leipäpuolelle tiedossa.

Supermessut olivat superpiristävät, jota kaipasin juuri nyt. Joten päivä 10-. Miinus siitä, että ristiselkäni vähän jämähti kävellessä, mutta ei sekään latista tätä hyvää mieltä.

Pihalla

Lauantaina uurastimme mieheni kanssa pihalla. Tänään seuraamme liittyi myös anoppi. Minä kaivoin ylös mehikasvit ja istutin uudelleen samalle paikalle maanparannuksen jälkeen. Mieheni kaivoi ylös nurmikkoa tulevan laatoituksen alta ja anoppi haravoi nurmikkoa. Siirsimme myös karviaispuskan, vaikka olikin jo suuret silmut ja melkein lehtiäkin auki, mutta eiköhän tuo siirrosta tokene. Uskomatonta miten paljon nyt puutarhassa tapahtuu. Näin myös narsississa ensimmäisen nupun tänään. Kuvat kertokoon loput.

Ensimmäinen nupulla!

Rohtoraunioyrtti pukkaa jo lehtiä.

Skilla ja jalokiurunkannus nupullaan.

Raparperi kurkkii jo.

Mehitähtiä.

Maanpeitekasveja ja oikealla sepelipuro.

Kyllä nyt kelpaa taas...

...enää puolet uudistamatta!

Ps. Pahoitteluni kuvapläjäyksestä, mutta mieheni vie huomenna läppärin mukanaan töihin, joten tämä bloggaus saa korvata parinkin päivän kuvat.

Talven jälkeen

 

"Murheeseen suhtautukaamme, kuin raskaan lumen painama oksa;
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa."

Tommy Tabermann

Tommy oli viisas sanoissaan. Joskus on vaan pakko jaksaa, ja joskus pakko ymmärtää, ettei aina jaksa, ja hyväksyä tarjottu apu. Pitkä, pimeä talvi on ohi, ja elämä jatkuu suruista, murheista ja menetyksistä riippumatta. Miksi piinata itseään ja yrittää jatkaa kuten ennenkin. Kiitos sille sinnikkäälle, joka asiasta väänsi kanssani, ja sai lopulta ymmärtämään, että ihmisellä on oikeus ja myös velvollisuus huolehtia itsestään, ja keskittyä myös omaan hyvinvointiinsa.

Tänään istuin työpäivän jälkeen hetken takaterassillamme AURINGONPAISTEESSA! Joka kevät yhtä ihana tunne. Nyt minulla on kolme viikkoa aikaa kerätä aurinkoenergiaa ja voimia puutarhaterapian avulla. Minulle jostain syystä paras mielen lepuuttaja on puutarhassa touhuaminen ja puutarhamme kaipaa kipeästi jo siistimistä talven jäljiltä. Syksyllä perennapenkit ja kesäkukkaruukut jäivät suurilta osin siistimättä, kun voimavarat eivät riittäneet, ja sitten lumikin tuli äkkiä ja pysyi maassa. Nyt kaipaan mullan tuoksua, lintujen sirkutusta ja hiljaista uurastusta yksin ulkona raittiissa ilmassa. Perennapenkit ovat nyt täynnä talventörröttäjiä ja kuivuneita lehtiä ja tuulen sinne lennättämää sälää, sekä vadelmapensaat ja ruusut kaipaavat marjoneiden oksien poistoa.

Terapiaa on siis tarjolla.

Kävin myös puutarhassa aurinkoisen kierroksen kamerani kanssa ihailemassa uutta kasvua. Ja yllätyksiähän tuolla riittää, koska viime kesänä/syksynä lisäsin kevään aikana hankitut/saadut ruukkusipulikukat puutarhaan eri puolille perennapenkkeihin. Ja minulla on sama "mitä-tuli-istutettua-mihinkin"- syndrooma, joka vaivaa lähes jokaista kotipuutarhuria. Nyt tosin olen oikein onnellinen asiasta, koska kaikkea uutta ja ihanaa puskee koko ajan puutarhamullasta esiin.

Akilleija puskee esiin limenvihreää valoa loistaen harmaata kiveä vasten .

Kelteiset pienet ruukkunarsissit pääsivät syksyllä kellarin ovenpieleen.

Tulppanit nostavat jo kärkiään esiin parkkipaikan reunamilla.

Idänunikko on aina ensimmäisenä vihreine lehtineen jo lumen alla.

Kylmänkukka karvapeitteisine alkuineen.

Jouluruusu jaksaa kukkia. Ainakin kolmas viikko jo menossa.

Luulin lehtimangoldin olevan yksivuotinen, mutta luulin siis väärin!

Takaterassimme on aika lohduton näky. Viime vuonna istutin sinne väriläiskäksi narsisseja ruukullisen. Tänä vuonna lomamatka sotki pääsiäisen valmisteluja ja terassimme nököttää lohduttoman autiona huonekaluineen. Kesää kohden mennään ja enköhän jotain kivaa jossain vaiheessa tuonne saa istuttettua näkymää piristämään. 

Ps. Eilen tuolla oli vielä muovinen joulukuusi valoineen. Onneksi mieheni jaksoi kerätä sen pois...

Lopultakin!

Nimittäin onnistunut täytekakkupohja kananmunattomana, maidottomana ja gluteenittomana. Ja hyvää oli, kun kostutuskin onnistui pohjalle. Väliin laitoin vaniljakiisseliä ja itse tehtyä vadelmahilloa. Päällä kaupan sokerimassakuorrutus ja pajunkissat pursottelin sokerikuorrutteella, josta osaan lisäsin tummaa kaakaojauhetta. Kakun ympärillä lautasella kahvipapuja tummalla suklaalla kuorrutettuna. Ostin pienen pussillisen isosiskoni Herkkupuoti Woimasta Riihimäeltä, siellä pääsiäislauantaina poiketessamme. Ja nämäkin herkut ovat luomua.

Kakkupohjan ohje 

(mukaeltu sienikakku-pohjasta)

6 rkl vettä

3 tl No egg -kananmunankorviketta

1-1,5 dl sokeria

1/2 prk sosetta (esim. piltti aprikoosisose)

3 dl gluteenittomia jauhoja, josta ainakin 1/2 dl täysjyvää

1 tl leivinjauhetta 

Sekoita vesi ja kananmunakorvikejauhe tasaiseksi taikinakulhon pohjalla, lisää sokeri ja sose. Vaahdota vatkaimella niin, että väri hieman vaalenee. Lisää kuivat aineet (jauhot ja leivinjauhe). Kaada taikina rasvattuun ja jauhotettuun vuokaan. Paisto uunissa 175 astetta kiertoilmalla 30-45 min. Jos pieni kakku, n. 10-20 cm halkaisija, 15-20 min paistoajaksi riittää. Kakkupohja on kypsä, kun väri on kauniin vaaleanruskea ja kakku on hieman irronnut vuoan reunoilta.

Pääsiäinen kului hujauksessa ja oli mieleinen tänäkin vuonna, vaikka sukua onkin jäljellä vähemmän kuin aiemmin. Helpompaa oli kuitenkin henkisesti nyt kuin joulun aikaan, vaikka huonoja päiviä aina aika ajoin onkin ikävän ja rankkojen muistojen painaessa päälle. Mies oli vapailla tähän aamuun saakka töistä, joka oli minulle helpotus, ja muun ajan vietimme suvun ja ystävien kanssa. Mieheni veli tuli myös tänne suunnalle kiirastorstaina, joten ehdimme häntäkin näkemään, kun poikkesimme anoppilassa silloin illasta. Huomenna taas työ kutsuu, mutta onneksi jäljellä on vajaa työviikko!

Herkkujen lisäksi siskoni puodista tarttui apina-aiheinen pipo. Ihanuus!

Hyvää pääsiäistä!

Alkuviikko töihin paluun jälkeen kului kuin sumussa. Olin niin väsynyt ja tukkoisuus tietenkin palasi työpaikan huonon sisäilman vuoksi. Eilen tuntui kuin olisin herännyt eloon iltapäivästä. Uudet silmälasini sain eilen hakea optikkoliikkeestä ja töissäkin oli lyhennyspäivä, joten siinä motivaatiota selvitä työpäivästä. Kotiin päästyäni kaivoin imurin esiin siivouskomerosta ja imuroin koko kämpän. Hiki tuli, mutta ihanaa kun kykenen nykyään imuroimaan, ja ihan ilman kipuja. Selkä hieman aina itseensä ottaa, mutta se on pieni murhe. Lisäksi siinä sivussa tietenkin tuli järjesteltyä tavaroita omille paikoilleen. Siivoamisen jälkeen somistin vähäisillä, mutta sitäkin rakkaimmilla pääsiäiskoristeilla asuntoa. Virpomisvitsat sainkin jo viime viikonloppuna siskontytöiltä "Vitsaa sulle, palkka mulle!" ja tottakai halusin vitsaa, joten palkankin saivat.

Tänään olen tehnyt taas kokeellista toimintaa, eli aamupäivä kului leipoessa. Palkkana pellillinen rieskaa, marianne-rouhetta sisältäviä muffinseja ja 2 pientä täytekakkupohjaa. Saa nähdä, miten kakkupohjat tällä kertaa onnistuivat. Viime viikonloppuna toisesta versiosta tuli laavakivipohjia ja toinen pohja läsähti. Nyt testauksessa sienikakku-ohjeen pohjalta versio No egg -kananmunankorvikkeen kera. Jos tämä toimii, lupaan laittaa ohjeen blogiin. Jos ei, niin täydellisen kananmunattoman ja gluteenittoman kakkupohjaohjeen metsästys jatkuu...

Pääsiäistä vietämme kotona, siskollani muun lähisuvun kera ja kummitytön synttäreillä. Joten mukavan rauhalliset pyhät tiedossa rakkaitten seurasssa.

Sisälläkin kukkii

Mieheni äiti poikkesi viime viikolla meillä pikaisesti kaupassa käydessään ja toi yllätyksenä ruukkuliljan, joka oli nupullaan. Väri näkyi jo silloin eli tämä loistavan oranssi. Ruskaliljaksi tätä veikkaisin, tosin lajike voi olla hieman eri, koska lehdet ovat suuremmat kuin niillä, jotka jo puutarhassamme kasvavat. Sinne pääsee tämäkin ensi kesänä (jos säilyy hengissä sinne saakka).

Arkeen on jo palattu. Ja hieman liikaa oli minulle tuo kesäaikaan siirtyminen tänäkin vuonna. Ensin toivut lomareissun aiheuttamasta aikaerosta, ja kun olet siitä toipunut, siirretään kelloja ja taas väsymys on mahdoton. Eilinen ilta työpäivän jälkeen meni sitten nukkuessa.Tänään olen kylläkin jo paljon paremmin jaksanut. Ja onneksi on pääsiäisen aika ja vajaat työviikot tiedossa. Samoin vappuviikko tulee olemaan nelipäiväinen, kuten helatorstai-viikkokin. Joten nyt arkipäivätyöntekijänä pääsen helpommalla tänä keväänä.

Loman aikana oli niin paljon kaikkea muuta, että jumppaaminen ja lihasten vahvistaminen on vallan jäänyt (jos ei ihan yksittäisiä kertoja lasketa). Selkä ja ranteet alkavat nyt ilmoitella, että olisi korkea aika kiriä lihaskunto takaisin. Tänään aloitan. En tulevan kesän ja rantakunnon takia, vaan ihan oman hyvinvointini vuoksi. Ehkä monella muullakin liikunta olisi pitkäjänteisempää, jos motivaationa olisi oma hyvä olo, eikä se, miltä muiden silmissä näyttää. Omasta puolestani voin todeta, että voisin vaikka kuinka jumpata, enkä niitä kauniita miesten ihailemia kurveja itselläni saisi. Joku toinen taas ajattelee, että vaikka kuinka yrittäisi, ei ikinä saisi itseään yhtä solakkaan kuntoon, kuin minä olen. No, jos luita pitää kauniina... Tärkeintä on kuitenkin se, että on siinä kunnossa, että jaksaa nauttia elämästä. Minulla liikunta pitää myös kipuja kurissa.

Jo kukkii!

Viikko on vierähtänyt matkasta toipuessa ja jouduin taas toteamaan, kuinka kahden viikon matka lentäen vie mehut hetkeksi, ja onneksi minulla oli vielä lomaa lomamatkan jälkeen. Kotiin palattuamme ajattelin, että tuskin nyt mikään vielä puutarhassa kukkii, mutta kävin kuitenkin tarkistamassa tilanteen. Ja siellä se ihanuus oli, kukkiva jouluruusu, jonka viime kesänä istutin ja mietin samalla viihtyyköhän valitsemallani paikalla. No, kyllähän tuo nyt näyttää viihtyvän erittäin hyvin, kun kiitollisena kukkii.


Tämä viikko on hurahtanut ohitse hetkessä, olen pessyt pyykkiä urakalla, käynyt optikolla toteamassa, että kyllä se näkö vieläkin huonommaksi kehittyy ja tilannut uudet silmälasit. Eilen vietimme mieheni kanssa iltaa ystäväperheessä synttäreitä juhlien kaveriporukassa. Tänään odotellaan tuleeko tuttuja virpojia oven taakse kolkuttelemaan. Huomenna työaamu odottaa pitkästä aikaa. Kesäaikaan siirtyminen tuskin helpottaa aamuheräämistä...

Vielä täytyy hieman fiilistellä etelän lomaa ja vaikka en tällä kertaa itselleni paljoa ostanutkaan mitään, niin sitäkin mieleisempi tavaroita mukaan kertyi. Ostin vain yhden rantamekon, jota kylläkään ei kuvissa näy.

Lisäksi sain paikalliselta Natura-kaupan myyjältä kaupanpäällisiksi pari saippua, vuodenmaito- ja aloe vera -saippuan. Pikkusaippuat mieheni osti minulle lahjaksi. Viime reissulla haaveilin jo oikeasta pesusienestä ja tällä kertaa mieheni matkalaukussa oli tilaa ja sain sen sinne mahtumaan.

Lisäksi löysin itselleni kaksi todella mieluista huivia, toinen hillitty musta-puna-valkosävyinen ihana keveä silkkihuivi ja toinen vähän paksumpi ja lämpöisempi puuvillainen värikäs huivi, johon todella tykästyin.

Ja simpukan kuoria tuli tietenkin kerättyä muistoksi. Piintynyt tapa.

Lomatunnelmissa

Lensimme kahden viikon aurinkolomalle saarelle, jossa ihana tuuli tuivertaa aina ja vettä sataa harvoin. Kanarian saarista tämä tuulinen, karu saari avuliaine ja avoimine asukkaineen on lempimatkohteemme. Fuerteventura ja tarkemmin matkakohteenamme oli El Castillo eli nykyisin Caleta de Fuste. Kävimme siellä mieheni kanssa 2,5 vuotta sitten kymmenvuotishäämatkalla. Nyt mukana olivat mieheni lisäksi anoppini, mieheni isoveli ja oma isäni. Loma sujui hyvin ja lämmintä oli, vaikka paikalliset kertoivatkin, että kylmin kevät ainakin 15 vuoteen. Kyllä helteisiäkin päiviä onneksemme riitti ja ihokin hieman kärysi varovaisuudesta huolimatta. Rentouduin ja nukuin hyvin, joten lomatavoite toteutui. Reissusta jäi hyvä mieli koko porukalle. Koska sanat eivät riitä kuvaamaan, tässä jokunen valokuva matkokohteestamme.

Tämä viikko on minulla töistä vielä vapaata ja saan palautua reissun rasituksesta. Ihanaa oli ja rentouttavaa, mutta väsymys on ollut kovaa reissaamisen jälkeen. Nyt riittää pyykkiä ja kotihommia. Mutta nekin tuntuvat nyt mukavilta lomailun, hotellissa asumisen ja ulkoruokinnan jälkeen.

Jo vihertää!

On tämä vaan niin outoa! Sieltä se nurmikko jo pilkistää vihreänä lumen sulaessa, vaikka maaliskuun alkua vasta mennään. Taivaalta sataa rännänsekaista vettä ja lumikerros on ohentunut jo huomattavasti. Ja kyllä minä jo aiemmin kevättä kaipasin, mutta ei nyt näin kiire olisi ollut! Puutarhurina en pidä moisesta maaliskuun lämpimyydestä yhtään. Sitten kun hedelmäpuut kukkivat ja ensimmäiset perennat nostavat päätään, on syytä pelätä takatalvea ja purevaa kylmyyttä, koska nyt on näin lämmintä.

Sade ei sinällään nyt minua haittaa, koska kökin töistä kotosalla. Suolistoni alkoi taas sekoilemaan ja päätti lähteä toimimaan taas liian vilkkaasti ja olotila veti heikoksi sen myötä, koska ravinteet eivät imeydy. Nyt otettiin varalta taas vähän kokeita, että onko antibiootilla hoidettavaa vai selviänkö oireenmukaisella hoidolla. Toivon, että aiemmin vuoden vaihteessa minua kiusannut antibioottiripuli ei ainakaan ole palannut takaisin. Parin päivän sairauslomalle ja pakkolepoon työterveyslääkäri minut määräsi ja nyt ei ollut vaihtoehtoja. Nyt sitten perjantaihin asti odotellaan labratuloksia ja sitten katsotaan jatkosuunnitelmat, antibioottia lisää vai lähete tähystyksiin. Minulla on pitkään ollut määrittämätön imeytysmishäiriö suolistossa ja en panisi pahakseni, vaikka saisin lopultakin diagnoosin siihen. Ainakin tietäisi jatkossa, mikä sopivin hoito, eikä tarvitsisi selitellä uutena minua hoitaville lääkäreille tilannetta, kun olisi suoraan antaa diagnoosi oireiden syyksi.

Ja perjantaina on myös viimeinen työpäivä ennen lomaa, sekä kihlojemme vuosipäivä kuin myös anoppini syntymäpäivä. Eniten odotan kuitenkin tuota alkavaa lomaa, niin kropalle kuin sielullekin tekee hyvää, ja tulee kuin tilauksesta juuri parhaaseen aikaan. Pieni lisäekstrakin on odotettavissa läheisten kanssa reissun muodossa ja vähän olen täällä jo pakkailua suunnitellut. Lomalla pidän myös pari viikkoa blogivapaata, joten alkaa ihmetelkö hiljaisuutta. Työpäiväni kuluvat tietokoneen äärellä kirjoitellen, joten lomalla aion tehdä aivan jotain muuta ja nauttia olostani.

Viime päivinä olen ihmetellyt luonnon omaa taidetta. Näyttää kuin peltikattomme luminen aaltoreuna olisi siirtynyt puuterassiamme koristamaan...