Sade ei sinällään nyt minua haittaa, koska kökin töistä kotosalla. Suolistoni alkoi taas sekoilemaan ja päätti lähteä toimimaan taas liian vilkkaasti ja olotila veti heikoksi sen myötä, koska ravinteet eivät imeydy. Nyt otettiin varalta taas vähän kokeita, että onko antibiootilla hoidettavaa vai selviänkö oireenmukaisella hoidolla. Toivon, että aiemmin vuoden vaihteessa minua kiusannut antibioottiripuli ei ainakaan ole palannut takaisin. Parin päivän sairauslomalle ja pakkolepoon työterveyslääkäri minut määräsi ja nyt ei ollut vaihtoehtoja. Nyt sitten perjantaihin asti odotellaan labratuloksia ja sitten katsotaan jatkosuunnitelmat, antibioottia lisää vai lähete tähystyksiin. Minulla on pitkään ollut määrittämätön imeytysmishäiriö suolistossa ja en panisi pahakseni, vaikka saisin lopultakin diagnoosin siihen. Ainakin tietäisi jatkossa, mikä sopivin hoito, eikä tarvitsisi selitellä uutena minua hoitaville lääkäreille tilannetta, kun olisi suoraan antaa diagnoosi oireiden syyksi.
Ja perjantaina on myös viimeinen työpäivä ennen lomaa, sekä kihlojemme vuosipäivä kuin myös anoppini syntymäpäivä. Eniten odotan kuitenkin tuota alkavaa lomaa, niin kropalle kuin sielullekin tekee hyvää, ja tulee kuin tilauksesta juuri parhaaseen aikaan. Pieni lisäekstrakin on odotettavissa läheisten kanssa reissun muodossa ja vähän olen täällä jo pakkailua suunnitellut. Lomalla pidän myös pari viikkoa blogivapaata, joten alkaa ihmetelkö hiljaisuutta. Työpäiväni kuluvat tietokoneen äärellä kirjoitellen, joten lomalla aion tehdä aivan jotain muuta ja nauttia olostani.
Viime päivinä olen ihmetellyt luonnon omaa taidetta. Näyttää kuin peltikattomme luminen aaltoreuna olisi siirtynyt puuterassiamme koristamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.