Mieheni äiti poikkesi viime viikolla meillä pikaisesti kaupassa käydessään ja toi yllätyksenä ruukkuliljan, joka oli nupullaan. Väri näkyi jo silloin eli tämä loistavan oranssi. Ruskaliljaksi tätä veikkaisin, tosin lajike voi olla hieman eri, koska lehdet ovat suuremmat kuin niillä, jotka jo puutarhassamme kasvavat. Sinne pääsee tämäkin ensi kesänä (jos säilyy hengissä sinne saakka).
Arkeen on jo palattu. Ja hieman liikaa oli minulle tuo kesäaikaan siirtyminen tänäkin vuonna. Ensin toivut lomareissun aiheuttamasta aikaerosta, ja kun olet siitä toipunut, siirretään kelloja ja taas väsymys on mahdoton. Eilinen ilta työpäivän jälkeen meni sitten nukkuessa.Tänään olen kylläkin jo paljon paremmin jaksanut. Ja onneksi on pääsiäisen aika ja vajaat työviikot tiedossa. Samoin vappuviikko tulee olemaan nelipäiväinen, kuten helatorstai-viikkokin. Joten nyt arkipäivätyöntekijänä pääsen helpommalla tänä keväänä.
Loman aikana oli niin paljon kaikkea muuta, että jumppaaminen ja lihasten vahvistaminen on vallan jäänyt (jos ei ihan yksittäisiä kertoja lasketa). Selkä ja ranteet alkavat nyt ilmoitella, että olisi korkea aika kiriä lihaskunto takaisin. Tänään aloitan. En tulevan kesän ja rantakunnon takia, vaan ihan oman hyvinvointini vuoksi. Ehkä monella muullakin liikunta olisi pitkäjänteisempää, jos motivaationa olisi oma hyvä olo, eikä se, miltä muiden silmissä näyttää. Omasta puolestani voin todeta, että voisin vaikka kuinka jumpata, enkä niitä kauniita miesten ihailemia kurveja itselläni saisi. Joku toinen taas ajattelee, että vaikka kuinka yrittäisi, ei ikinä saisi itseään yhtä solakkaan kuntoon, kuin minä olen. No, jos luita pitää kauniina... Tärkeintä on kuitenkin se, että on siinä kunnossa, että jaksaa nauttia elämästä. Minulla liikunta pitää myös kipuja kurissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.