Tolpillaan taas

...vaikka tuskin minun jalkojani kovin tolppamaisiksi voi kutsua. Lähinnä kaksi riukua. Varsinkin kun en ole päässyt kävelylenkeillä tai jumppaamaan moneen viikkoon. Mutta töihin olen jo palannut ja vähitellen muukin jaksaminen alkaa palautua taudin riepoteltua minua rankasti 1,5 viikon ajan. Nyt hoidetaan sitten vahvan tulehduslääkityksen jälkitiloja elimistöstä pois eli lääkekierre senkun jatkuu. Mutta loppuu tuokin aikanaan.Ehkä jo ensi viikon pärjään ilman ylimääräisiä droppeja.


Miehelläni on tämä ilta opiskelua ja minä biletän yksin kotona. Janis Joplin raikaa stereoista täysillä. Mieheni ei siedä moista "rääkymistä", joten inspiroidun ja nautiskelen kyseisen naislaulajan mahtavasta soundista aivan yksin silloin, kun mieheni ei ole kotosalla.

Innostuin myös leipomaan pitkästä aikaa työpäivän jälkeen. Viime ajat olen melkeinpä pakastimesta sulattanut omat herkkuni mukaan juhliin lähtiessämme. Koska loppukesästä tekemistä hilloistani tuli rakenteeltaan hillon ja marmeladin välimuotoja, päätin tänään kokeilla, miten käyttäytyy muffinsien sisällä täytteenä. Osa hieman kiehui yli, mutta suurimmassa osassa hillo pysyvän taikinan sisällä. Vielä kun jäähtyvät pääsen maistamaan. Olo on vielä sen verran vetämätön, että huomenna rikon periaatteitani ja vien ostettua itse leivotun sijaan töihin tarjolle. Työkamut saavat huomenna tyytyä kaupan kekseihin ja toffeesuklaaseen. Itselleni ruokarajoitusteni vuoksi taidan huomiselle kuitenkin varata jokusen omatekoisen muffinsin mukaan aamuteen kanssa herkuteltavaksi.