Nimppari-ilta

Tänään vietin nimipäiväni iltaa siskontyttöjen, anopin ja isäni kanssa kotosalla mieheni ollessa töissä. Sain ihania lahjoja, kukkia, tyttöjen tekemät onnittelukortit ja roppakaupalla hyvää mieltä nuhanenien kanssa. Kaikki eivät nimipäiviä vietä, mutta meidän perheessämme nimipäiviä on juhlittu ja haluan perinteen säilyttää.

Söimme tyttöjen kanssa eilen leipomiani muffinsseja. Nuorempi tosin "kehui" täytteenä oleva hilloa "kilpeäksi", ja yllättäen taas tiesi asian jo ennen maistamista. No, takkatulessa paahdetut vaahtokarkit kelpasivat molemmille ja marjamehu pillillä. Ja tädin ja vaarin seura. Ainahan arki-ilta liian lyhyt  kyläilylle, mutta ainakin ehdittiin jotain kivaa tekemään, vaikkakin vain lyhyen aikaa. Ehkä siitä jää kuitenkin tätilästä kivoja muistoja tytöille.

Sain lahjaksi myös hieman inspiraatiota sukkien kutomiseen. Ja minä kudon puikoilla, vaikka jotkut aina jaksavatkin huomauttaa, että oikea termi on neuloa. En jaksa kovin monimutkaisia sukkia yleensä kutoa, mutta josko sitä oppia ikä kaikki. Haasteita pitää aina joskus itselleen luoda. Onneksi kutomalla aloitetut "haasteet" voi purkaa alkutekijöihinsä, jos ei luonnistu, ja aloittaa uudelleen myöhemmin, jos siltä tuntuu. Tuossa kirjasessa näyttää löytyvän ihanuuksia eri vaikeusasteissa eli jokaiselle jotakin. Enköhän noista vielä jonkun mallin toteuta.

Sain myös hauskan västäräkki-heijastimen. Miehelläni on samantyyppinen, mutta aiheena hauki, kalamies kun on. Itse sain tuon pirteän linnun. Lintubongari en ole, joten kuvastaakohan luonnettani?

Lisäksi tämä lastenvahti karkasi hetkeksi ulos ja kävi istuttamassa etuoven pieleen mieheltäni eilen saamani lahjakanervat. Yhden orvokin vielä jätin paikalleen kukkapataan kanervien seuraksi, kukkii vielä niin kauniisti. Saa nähdä, kukkiiko ensi yön pakkasen jälkeen...

Ja tänään minä näin tämän syksyn ensimmäisen lumisateen ja ainakin kahteen kertaan. Jännitysmomenttia riittää huomenaamuksi, kun sää kylmenee. Yarikseeni lisättiin piuha sisälohkoon ja kävikin niin, että konepellin alla valmiiksi ollut piuha oli kärtsännyt, joten nyt on sisäpiuha, mutta reitti seinäpistokkeesta sinne saakka ei siis pelitä, koska välistä puuttuu se tärkein yhdistävä piuha. Perjantaina  se saadaan paikalleen, mutta vielä on kaksi kylmää aamua tiedossa ennen sitä. Joten toivon todella, että auto aamulla käynnistyy ja jääkerros autonlaseissa ei ole ihan mahdottoman paksu raapata pois, jotta ehdin ajoissa työn ääreen.