Lahjontaa ja lepoa

Tänään on mieheni syntymäpäivä. Onneksi olin viisas tänä vuonna ja kävin lahjaostoksilla jo ennen mieheni opiskelujen alkua. Muuten olisi lahja saattanut jäädä hankkimatta kokonaan. Juhlinta ulkoruokinnassa ja elokuvissa meni pieleen sairastumiseni vuoksi, mutta onneksi itse lahjapaketti ehti kotona jo odottamaan tovin. Kukat minua jäivät vähän harmittamaan. Lahjon aina päivänsankaria kukin, mutta nyt en ollut vielä siinä kunnossa että olisin jaksanut kukkakaupassa poiketa. No, anoppi huolehti sen puolen ja toi pojalleen kauniin neilikkakimpun. Kakkupohjan leivoin oman rieskani ohessa. Koristelun sai sitten mieheni huolehtia itse. Unohdin ottaa kameralla kuvan, joten mielikuvitus peliin: Sydämen muotoinen täytekakku, jossa kinuskikuorrutus ja reunoilla kauniisti pursotettuna kermavaahto. Kaunis tuli ja miehenikin oli oikein tyytyväinen, vaikka itse joutuikin päkästelemään päällisen.

Ostamastani lahjasta sen verran avaudun, että mieheni on aiemmalta koulutukseltaan kokki ja häntä harmitti jokunen vuosi sitten hajonnut sumutepullo ruokaöljylle ja päätin ostaa uuden, mutta eri valmistajalta, josko olisi kestävämpi? Lisäksi Iittalan pippurimyllyistä toinen hajosi viime keväänä ja kyseistä mallia ei enää valmisteta. Mustapippuri jäi silloin ilman myllyä, mutta nyt on asia kunnossa ja uusi mylly saatu hajonneen tilalle. Nyt kelpaa taas kokata.

Oheisen kirjan mieheni sai myös tänään lahjaksi. Vähän rennompaa luettavaa opiskelujen lomaan. Olemme mieheni kanssa seuranneet televisiosta Haapasalon Villen reissuja itärajan toiselle puolen. Aiemmin on jo ilmestynyt kirja 90-luvun Villen Venäjän vaiheista, jossa valotetaan myös kulissien takana tapahtunutta. Nyt on sitten jatko-osa ilmestynyt, enemmän tätä vuosisataa. Isälläni on myös aiempi teos, jonka hän lupasi jo aiemmin lainata luettavaksi myös meille.

Tällä hetkellä televisiossa pyörivä sarja Haapasalon reissusta Ameriikkaan ei ekan jakson perusteella sytyttänyt, mutta ainakin Ville oli laihtunut ja se on mielestäni jo mainitsemisen arvoinen asia. Hyvä Ville!

Itse kärvistelen vielä kotona sairaslomaillen flunssan kourissa ja enpä muista koska viimeksi olisin näin kipeä ollut ja hengitystiet tukossa. Eilen oli pakko oli antaa periksi ja hakeutua lääkäriin, vaikka niin inhoankin antibiootteja, koska suolistoni terve bakteerikanta sekoaa niistä totaalisesti. Vahvistuihan sieltä ärhäkkä poskiontelotulehdus, kurkunpääntulehdus ja keuhkoputkentulehdus. Poskiontelotulehduksen diagnosoin jo itsekin, koska sarvikuonolla nenäonteloita huuhdellassani valui vesi nielun kautta ulos. Eilen myös päänsärky päätti kääntyä migreeniksi poskiontelotilanteen vuoksi. Mutta ei tulehdusta sentään ihan joka puolella ole, lääkäri totesi korvat ja itse keuhkot terveiksi. Nyt olen nöyrästi eilisestä lähtien käyttänyt hevoskuuria tabletteja. Lisäksi tänään päätti silmätulehdus uusia, mutta onneksi on edellisviikkoisia antibioottitippoja vielä jäljellä. Vielä en muutosta olotilassani parempaan ole huomannut, mutta josko huomenna, kun kolmas kuuripäivä alkaa.

En halua kuitenkaan lopettaa tätä postausta negatiiviseen valitukseen, joten positiivista tästä tilanteesta on se, että sainpahan viettää kotona mieheni kanssa hänen syntymäpäiviään. Ilta jatkuu yksin lepäillen kotosalla mieheni lähdettyä opintojen pariin. Teetä ja hunajaa. Niitä olen viime päivinä reilusti nauttinut ja hyvää on edelleen. Varsinkin tuo hunaja, joka on luomua.