Jättikokoinen lumisadepallo 2018

Nämä jääkarhut ostin jo alkuvuodesta ja ne ovat siis odottaneet melkein vuoden ajan päästäkseen talviseen maisemaan.

Jäävuoren on aikanaan mieheni tuonut silloiselta työmaaltaan silta- ja tietyömailla työskennellään. Jossain vaiheessa kaivuutyömaat sijoittuvat jonnekin, missä oli aikanaan sijainnut jonkinlainen lasitehdas ja hukkalasi oli aikanaan kaivettu maahan. Tämä lasinkappale on meillä hyllyssä lojunut siis melkein kaksikymmentä vuotta ja nyt se siis on lopulta löytänyt paikkansa, ainakin seuraavaksi vuoden ajaksi. 

Ja seuraavalla vuodella tarkoitan, että ensi vuoden joulukuuhun saakka. Luulenpa, että tämä jättilumisadepallo on jäänyt pysyvästi talouteemme. On se sen verran kaunis ja tunnelmallinen. Ja teemaa on helppo vaihtaa halutessaan. Viime keväänä se muuntautui jopa pääsiäisasuun, joten saa nähdä päästänkö karhut vapauteen jo keväällä?

Ja sama vielä lumisadepallonäkymänä. Olen tytyväinen. Ja koska nyt pohjatyöt olivat valmiina ennestään, vaati vain hieman pölyjen pyyhkimistä, lasin pesemistä ja karhujen, jäävuoren ja valojen asettelun paikoilleen. Hieman jännitti, mahtuuko lasikupu paikoilleen, mutta hyvinhän tuo sujahti paikalleen hieman kallistelemalla.

Tänään illan olen viettänyt yksin mieheni ollessa pikkujouluja viettämässä, flunssasta toipumisen vuoksi tosin rauhaisaan tyyliin, poikien pokeri-illassa. Itse olen sitten urakalla tänään pessyt pyykkiä, tehnyt joululahja-askarteluyrityksiä (lopputulos on vielä mysteeri ja niistä sitten myöhemmin ehkä lisää) ja nauttinut olostani lepäillen. Ja jos huomenna ehdin, olisi tarkoitus aloittaa joulukorttipaja. Muuttolaatikoiden purku menee nyt viikonloppuisin etusijalle ja tänään pääsin jo hyvään alkuun päivällä. Huomenna jatkan siitä, mihin tänään jäin.

Se on kuulkaa joulukuu ja jouluvalmistelut olen nyt aloittanut. Joulukalenterinkin taskut on täytetty ja nyt alkoi virallisesti joulun odottaminen! 

Kädentaitoja kotimaassa

Kotimaahan palattu, Kädentaitomessuilla Tampereella käyty isosiskojeni kanssa ja töissäkin ehtinyt jo viikko vierähtämään. Eilinen kului ystävän hautajaisissa ja muistojuhlassa. Syöpä, tuo viime vuosina liiankin tutuksi tullut vihollinen, riisti taas yhden hyvän ihmisen keskuudestamme täysin yllättäen Kanarian lomamme aikana. Onneksi hautajaisiin pääsimme. Myöhemmin iltapäivästä hyppäsin siskoni kyytiin ja hurautimme täysin toisenlaisiin juhliin eli pikkuveljemme synttärikakulle. Sinne otin mukaan Aleksanterin leivoksia (koska kakkua en ehtinyt valmiiksi tekemään). Mieheni on ollut viikon kovassa virustaudissa kuumeilevana, joten kotihommat työpäivän jälkeen ovat minua työllistäneet siis tavallista enemmän. Leivokset onnistuivat hyvin päällistä lukuun ottamatta (ihan oman säätämiseni takia!), joten kuvia niistä en laita, mutta maku tosiaan oli onnistunut, ihan kuin lapsuuden Aleksanterin leivoksissa. Mutta tässä kuvia uudesta kokeilustani, Erikoisen hyvää - blogin uusin täytekakkupohja testissä.

Ja hyvin suostui ottamaan pohja kosteutta, eli on sienikakkumaisempi kuin aiemmin leipomani pohjat eli saa kostutettua pohjan hyvin. Reunat on hieman kovat ja niitä yritin rakkaudella kostuttaa, saa nähdä auttoiko. Vielä emme ole kakkua mieheni kanssa maistaneet. Päällisen kanssa tein myös kokeilun ja lisäsin vegaaniseen kinuskiin 1,5 tl lakritsinjuurijauhetta ja koristelin kakun gluteenittomalla lakritsilla ja turkinpippurirouheella.

Kädentaitomessuilta tarttui mukaan kaksi kassllista tavaraa. Olen nyt monena vuonna peräkkäin käynyt messuilla ja harvemmin löytänyt mitään isompaa. Tämä vuosi oli selvästi poikkeus, hyvä sellainen. Kahvittelulle ostimme sisarteni kanssa Gluteeniton leipomo Ilonasta kastettavaa ja miehelleni, joka ei ole gluteeniton, ostin tuliaisiksi metrilakuja karkkikojulta. Itselleni tarttui mukaan tietenkin ihania laatulankoja, kankaita ja askartelujuttujakin vähän. Ja jokunen joululahjakin tuli jo ostettua pukinkonttiin. 

Lisäksi ostin netistä bongaamani nahkapaperikuuset, koska kerrankin oli jotain, mikä miellytti silmää, vaikka olikin tuollaista itsekoottavaa tusinatavaraa, mutta nämä ovat kauniit.

Lisäksi olen vuosia haaveillut pläkkipeltilyhdystä ja lopultakin nyt ostin sellaisen sinkittynä, joten ei ruostu ulkonakaan. Tällä hetkellä olen poltellut siinä tuikkukynttilää olohuoneen pöydällä, mutta tarkoitus on, että päätyisi lopulta terassia iltaisin sulostuttamaan. Vielä en ole päättänyt lisäänkö sisälle ledvalot vai polttelemmeko kynttilää aina silloin tällöin, kun ehdimme kotona iltaisin oleskelemaan. 

Tänään terassi sai uuden ostamani ledvalaistuksen paikalleen. Tykkään!

Ihana oli olla Fuerteventuralla ja nähdä paikallisia ystäviä pitkästä aikaa. Joskus taas uudelleen, kun rahatilanne suo. Oli kuitenkin ihana palata kotiin ja muuttolaatikoiden purkaminenkin on tuntunut lomailun jälkeen mukavalta. 

Tänään ajattelin nyt odottavan ruuanlaiton jälkeen jatkaa tavaroiden paikalleen purkamista, koska sormet syyhyäisivät joulukorttien suunnittelun pariin ja suurin osa askartelukamasta on vielä purkamatta. Ostin uuden kuusi-leimasimen messuilta ja ajatuksena oli hyödyntää sitä joulukorteissa, mutta katsotaan muuttuuko suunnitelmat. Katsotaan myös mitä ehdin ja jaksan tänään. Onneksi jouluun on vielä aikaa. Vähitellen on tullut jo jouluisia fiiliksiä arkeen. 

Hola!

Terkkuja Fuerteventuran tuulista, auringonpaisteesta ja lämmöstä. Ihana olla täällä irtiottona lomalla kaiken muuttohässäkän jälkeen. Istun hotellihuoneemme kattoterassilla auringossa tätä naputellessani. Ja kuten näkyy, täälläkin vietetään halloweenia. Ja tänään 1.11. on täällä myös pyhäinpäivä. Kaupat ovat kiinni ja tänään otetaan levon kannalta.

Tämä on ihana paikka eikä olo käy kuumuudessa astmanikaan kanssa tukalaksi, koska täällä tuulee aina. Huomenna pääsen reissujen myötä meille tutuksi tulleen osteopaatin käsittelyyn. Hetken paukkuu luut paikalleen ja sen jälkeen on oudon hervoton olo. Ihan paras on tämä hoitomuoto.

Tänään nautin pitkästä aikaa herkkuja. Tuntuu, että täältä löydän paremmin itselleni sopivia herkkuja, kuin kotimaasta. Turron blando on mantelipohjainen, espanjalainen, pehmeä, kielen mukanaan vievä mikä_lie_kakku, mutta hyvää on. Samoin täältä löytyy luomuna riisikakkuja tummasuklaapäällisellä. Myös itselleni sopivia täysjyväkeksejä löytyi - lastenversiona! Mutta kyllä nuo aikuisellekin maistuu.

Isäni kaipaili mehukeittoa aamupuuron lisänä ja täältä ei sellaisia saa, mutta ostin pakkasesta marjoja ja jauhohyllystä Maizenaa, koska perunajauho on myös täällä tuntematon käsite, ja eilen illalla keittelin marjakiisseliä ison kattilallisen. Hyvää tuli.

Ulkoruokinnassa olen syönyt kuumilla laavakivillä paistettua kengurua, kanaa ja eilen tilasin härkää. Täällä on helppo allergisenkin saada ruokaa ja lautaselle ei tungeta mitään ylimääräistä, vain se, mitä asiakas pyytää. Kuten kurkkua ja porkkanaa, ja eilen paprikaa, kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Myöskään erityisruokavaliosta ei tehdä suurta numeroa, vaan palvellaan kuten muitakin asiakkaita. Pihvit myös ovat naturelleja, paras mauste on merisuola. Inhoan suomalaisten ravintoloiden tapaa tunkea pihvi päältä täyteen mausteita. Itse pihvin maku peittyy kokonaan. Täällä liha maistuu lihalle, ja hyvä niin.

Kotona Suomessa juon mustaa teetä, mutta täällä maistuu cafe solo tai cafe americano eli kahvi mustana. Täällä kahvi valmistetaan eri tavalla ja mahani kestää sen hyvin. Lisäksi täältä saa irtojäätelonä sorbetteja, joten löytyy myös minulle jäätelölle korviketta, joten kahvin kanssa löytyy jotain syötävääkin. 

Tänään kävimme varaamassa retken ensi lauantaille Lanzaroten puolelle markkinoille ja maisemia katselemaan. Toivotaan, että tuuli ei ole mahdoton, koska silloin on lautalle saarien välinen meren ylitys aikamoista rytyytystä. Olemme mieheni kanssa kerran lautalla välin edestakaisin kulkeneet ja silloin osui tietenkin myrskytuulet. Tällä kertaa toivottavasti meno on tasaisempaa.

Kävimme ostoksilla paikallisessa urheiluliikkeessä ja löysin hauskan seeprakuvioisen plyyssitakin sekä Skechersin lenkkarit memory foam - pohjallisilla. Tänne asti piti matkata, että löysi mieleisensä ja sopivat.

Me jatkamme lomailua täällä. Lämpimät terveiset täältä sinne viluiseen Suomeen!

Ps. Osoitteenmuutoskortit postitin ennen reissua, joten jos ei ole vielä saavuttaneet niitä kaipailevia, niin pian pitäisi postin ne kiikuttaa. 

Sacher-kakkua ja uuden opettelua

Pahoittelut blogitauosta! Olemme lopultakin muuttaneet ja kaaos on vallinnut sekä töissä että vapaa-ajalla. Aikansa kutakin ja nyt alkaa helpotttamaan. Anopillani leikattiin kaihit silmistä ja olemme kiireen keskellä hoivapalvelun lisänä huolehtineet antibioottitipat iltaisin ja viikonloppuisin, joten kilometrejä on autoon kertynyt ajellessani edestakaisin kahden asunnon väliä + anoppilassa. Lisänä laitoin kirpparipöydän pystyyn meille ylimääräisen tavaran myymiseksi. Edellisen asunnon avaimet luovutimme tämän viikon tiistaina ja anopinkin tipat loppuvat ensi tiistaihin, ja pääsen sitten keskittymään uuteen asuntoon kertyneeseen täysien tavaralaatikkojen purkamiseen. En aio hätiköidä, parempi, että tavarat löytävät oikean paikkansa ihan rauhassa. Ja uusissa kodinkoneissakin on ollut opettelemista, mutta pikku hiljaa alkaa sujumaan.

Erikoisen hyvää -kirjasta löytyy myös Sacher-kakun ohje ja en ole eläissäni syönyt Sacher-kakkuja. Olen odottanut tarpeeksi juhlallisia hetkeä ja nyt oli hyvä syy herkkukakulle. Onnistui täydellisesti ja on mehevää ja hyvää! Karhunvatukat jäivät edelliseen puutarhaan, joten tyydyin koristelemaan gladioluksen kukilla tämän ihanuuden. Olemme nyt juoneet viralliset kakkukahvit uuteen asuntoon muuttamiselle ja uusille aluille.

Ja te läheiset, jotka nyt ihmettelette osoitteenmuutoskortin puuttumista - tulee postissa, kunhan ehdin kirjoittamaan ne!

Tänään kävimme hakemassa vanhasta puutarhasta äidin muistopuun, lahjaksi saamani pesäkuusen sekä pari puutarhavadelmantainta. Marjatta-omenapuu on nyt kunniapaikalla uudessa puutarhassamme ja kuva otettu keittiön ikkunasta. Tänään täytyy vielä verkottaa suojaan, tämä kun sattuu olemaan peurojen terrorisoimaa asuinaluetta. Pesäkuusen sijoitin väliaikaispaikalle ja se saa siirron, kunhan saamme tehtyä puutarhan pohjat valmiiksi multatiloineen kaikkineen.

Koska uudessa asunnostamme tällä hetkellä toimii van 4G-netti, kirjoitan tätä padilla ja tämä nyt ei näköjään IHAN toimi, kuten läppärillä blogia kirjoittaessani, joten lopetan raporttini tähän.

Ihanan värikylläinen ruska ollut tänä syksynä. Nautitaan iltojen pimenemisestä ja päivällä kauniista maisemista. Niitä olen päässyt ihailemaan uuden työmatkani varrella, ehtaa maalaismaisemaa!

Uuden opettelua!

Tästä se lähti!

Tai no oikeastaan kaikki lähti ystäväperheen tyttären kesähäistä, kun tuleva anoppi kysäisi keväällä, että leipoisinko häihin vegaanisen ja myös allergikoille sopivan kakun. Ja leivoinhan minä. Minullekin oli jotain uutta ja selvitystä vaativaa. Kirjan kävin ostamassa Tampereelta allergiakahvila Alleduurista, jossa Kristiinä Räihä oli yhtenä lauantaina uutta kirjaa siellä esittelemässä. Erikoisen hyvää löytyy sekä facebookilta että blogina, joten nimi juontaa sieltä. Kyseessä on siis allergikoille sopivia leivontaohjeita, joista moni sopii myös vegaaniseen ruokavalioon. Ja toimii, testattu on!

Kristiinan kanssa vaihdoin Alleduurissa poiketessani leivontakokemuksia ja sain vinkin kookosviinietikasta, jota voi ostaa ainakin Ruohonjuuri-myymälöistä. Sinne teimme erillisen reissun ostoksille mieheni kanssa. Osassa leivontaohjeissa on käytetty omenaviinietikkaa ja mietin, millä omena-allergikkona voisin tämän korvata ja kyllä, kookosetikka toimi hyvin.

Alleduurissa on myynnissä myös kahvilan omien herkkujen lisäksi oheistuotteina muita allergisille ja vegaaneille sopivia tuotteita, mm. jauhoja, suklaata, keksejä yms. Nämä ovat Dammenbergin vegaanisia suklaita, tummaa ja valkoista.

Ja tässä lopputulos. Koristelukaan ei mennyt opettelematta uutta. Olen oppinut, että ainakin Dansukkerin hyytelösokeri on nykyään vegaaninen. Opettelin myös uuden pursotustyylin, koska halusin kakusta näyttävän ilman, että reunoilla tarvitsee laittaa paksua pursotusta kreemiä. Kun tekee tarpeeksi kauniin päällisen, kakusta tulee riittävän näyttävä. Netin ihmeellinen videomaailma opasti minua tämän pursotuksen tekoon. Sanon tätä kysymysmerkkityyliksi.

 Tässä läpileikkauskuva.

Hääparilla oli hääkakkuna mansikka-kermakakku ja morsian toivoi vegaanisen kakun olevan samantyylinen ulkonäöllisesti, ja siksi päädyin kreemiin kakun päälle. Muuten olisin tehnyt aivan erityylisen kakun, nimittäin kinuskivalumakakun marja-, yrtti- ja kesäkukkakoristein, mutta sen teen ehkä ensi viikonlopuksi ystäväperheen 50 v juhliin. Kakkupohjan leivoin kolmessa eri osassa, jotta sain tarpeeksi korkean kakun koottua. Täytekakun kostutin riisimaidolla sekä kivennäisvesi-marjamehusekoituksella ja täytteeksi tuli alimpaan kerrokseen vatkattua kookoskermaa + pensasmustikoita ja ylempään kerrokseen vatkattua kookoskermaa + rouhittua vegaanista tummaa suklaata. Ja tuli herkullista. Päälle tuli vadelmakerros, koska yksi vieraista oli mansikoille allerginen. Paras kiitos tuli morsiamen pikkusiskolta, joka kuulemma hullaantui kakkuun.

Kirjassa on muitakin herkullisia ohjeita. Tämän mehevän kakkupohjan tein suklaakakun ohjeella, jossa kaakaojauheen tilalle vaihdon perunajauhoa. Juhannukseksi siskoni synttäreille leivoin kirjan ohjeella vadelma-lakristipaloja kinuskikuorrutuksella ja jatkossa aion kokeilla leipoa kirjan ohjeilla ainakin Sacher-kakkua sekä Aleksanterin leivoksia. Sacher-kakkua en ole koskaan syönyt, mutta Aleksanterin leivoksia olen lapsena syönyt ja olivat erityistä herkkuani, joten oli ihana yllätys, että niihin löysin nyt ohjeen.

Huomasin nauttivani tästä leipomishaasteesta, sain sellaista tervettä stessiä elämääni haasteen muodossa. Jalkapöytäni jänne päätti tulehtua juuri häiden alla ja se aiheutti oman lisähaasteensa, onneksi mieheni avusti minua leipoessani kokeiluversioita, joten pystyin tämän istualtaan tekemään jalkaa rasittamatta. Ja häihin onneksi sain jalkani kuntoon, vaikka tanssilattialle asti en uskaltautunutkaan jalkaa rasittamaan. Pääasia, että pääsin paikalle. Häät olivat hauskat ja rennot, kuten odotettavissa olikin. Itselleni oli ilo ja kunnia saada olla avuksi (eikä pelkäksi ruokavaivaksi) hääparille, vaikka sitten leipomisen muodossa. Vastineeksi morsiamen äiti oli tehnyt minulle erikseen herkulliset lihapullat ruokatarjoiluun.

Allergisen elämän pieniä iloja!

Lapsettomien lauantai

Aamusta siskoni perhe poikkesi kävelylenkillään tuomaan minulle kukat. Tarkkaan olivat tytöt ruusut valinneet ja sain myös miniversion ruususta. Pääsivät nyt takaterassin pöytää sulostuttamaan.

Poikkesimme eilen puutarhalla ostamassa siskoilleni ja anopilleni äitienpäiväkukat. Mieheni osti sieltä minulle lahjaksi rungollisen verenpisaran, koska itsekin ihastui siihen. On todella kaunis etuterassin tummaa seinäpaneelia vasten.

En ole yleensä ostanut yhtään orvokkia keväisin, koska anoppi on tuonut aina hautausmaan kukista ylijäämät minulle, mutta koska tänä nyt oli asunnolla näyttö viikko sitten, ostimme sitten itse ison kasan arvokkeja, että saimme vähän piristystä molemmille terasseille. Tykkään kovasti. Eilen puutarhalta kertyi sitten kotiin mukaan verenpisaran lisäksi mustasilmäsusanna amppelissa kasvatettuna vaaleanpunaisin kukin. Uusi tuttavuus minulle.

Tänään sain myös täydellisen yllätyksen, kun ensimmäinen viime syksynä muurille lisätyistä tulppaaneista aukaisi kukkansa. Muut alkavat myös olla siinä hilkulla ja kaksi punaista tulppaania oli hieman jo kärjestään avoinna, mutta eivät auenneet tänään vielä kunnolla. Huomiselle siis tiedossa lisää uutta kukintaa odotettavissa.

Siskoni vinkkasi eilen puutahalla ollessamme kuvernöörin kukasta, joka on siis kuvassa etualalla tuo sipulimaisesti kasvavine lehtineen. Se sopii FODMAP-ruokavalioon, maistuu valkosipulille lehdet ja on hyvä lisä taas valkosipulin tilalle ruokavalioon. Ostin siis kokeiluun tätä jo aiemmin puutarhastamme löytyvän ruohosipulin lisäksi. Katsotaan, miten viihtyy ja miltä maistuu.

Vanhan talon pohjalla on nyt yhtä aikaa kukassa valkovuokot, kylmänkukka, scillat, helmililja ja huomenna sitten vielä tulppaanikin. On kyllä kevät tullut kohisten ja luontokin hieman sekaisin, mutta onpahan näyttävän näköistä tänä keväänä ja eri värejä jo näin aikaisin keväästä.

Myös siskoltani viime kesänä saamamme kotkansiivet rullaavat auki lehtiään. On kyllä jo alusta asti kaunis kasvi, hauska seurata rullien avautumista ja myöhemmin kesällä on kaunis sulkamaisine lehtineen harmaa kivi taustanaan. Sen vierellä on myös väriminttu alkanut hyvin jo kasvua aloittelemaan, joten kontrasti tulee olemaan taas kaunis, kunhan loppukesästä väriminttu intoutuu taas punaisenaan kukkimaan.

Viime päivien helteiden aikana, ensin helatorstaina ja nyt tänään, olen vähitellen ruokonnut perennapenkkejä siistimpään kuntoon. Hauska on ollut huomata, että olen jo aika taitava vasenkätisessä työskentelyssä. Sieltä ne rikkaruohot nousee vasemmalta ihan huomaamatta, samoin multa leviää vasenkätisesti. Tämän teen siis ihan huomaamattani. Mieheni on vasenkätinen ja alkaa vaikuttamaan siltä, että kohta meillä perheessä todellakin on kaksi vasemmalla kädellä pärjäävää. Joten onni onnettomuudessa on, että vaikka oikea ranne ei nyt kestä pihahommia tuhottomasti, pystyn jo vasemmalla kädellä osan töistä tekemään, joten yksi stressitekijä elämästä on pois.

Helatorstaina kanttasin raparperimaan, poistin rikkaruohoja ja joukkoon kasvanutta nurmikkoa, sekä lisäsin lopuksi multaa. Yhden taimen myös siirsin, koska takareunasta jostain syystä raparperit olivat kuolleet. Pienensin penkkiä myös hieman sieltä reunalta. Uskoisin, että taitaa olla liian märäksi kohta vuosien mittaan muuttunut.

Tänään iltapäivästä kiskaisin bikinit niskaan ja lähdin helteiseen puutarhaan perkaamaan toisen puolikkaan pyöreältä maalta. Iloinen yllätys oli, että jopa salvia ja curry olivat yrttilohkossa hengissä talven pakkasten jälkeen. Oikeastaan en sitten tarvitse tuonne enää muuta kasvamaan kuin basilikaa ja persiljaa. Puutarhamansikka oli hyvin rönsyillyt ja löysin vain jokusen lehtokotilon lohkon reunoilta. Kaivoin ylös ylimääräiset rönsyt kasvihuoneelle astiaan kasvamaan, jospa sieltä saataisiin aikaisemmin jo muutaman mansikka kuin maalta

.

Pikarililjat muurilla ovat nyt vuosien jälkeen alkaneet leviämään ja olivat myös jo tässä vaiheessa tänään, eli todennäköisesti huomenna myös aukaisevat kukkansa.

Isäni on tällä hetkellä Färsaarilla VAU:n boccian Pohjoismaiden mestaruuskisoissa ja juuri tänään saadun tiedon mukaan on Suomen maajoukkue päässyt joukkuekisassa palkintosijoille eli sijoittuivat toisiksi. Hopea ei ole häpeä, varsinkin, kun monta muuta maata jäi taakse.

Äitini kuoleman jälkeen meille on perinteeksi tullut viettää äitienpäivä mieheni äidin kanssa. Ulkoruokinta odottaa huomenna sekä ostimme lahjaksi kukka-amppelin hänen parvekkeelleen ja koska hän on myös kova edelleen lukemaan, löytyy paketista myös kirja.

Tänään vietin lapsettomien lauantaita aamuisen siskon perheen vierailun jälkeen yksin kotosalla helteisistä puutarhatöistä nauttien mieheni ollessa työvuorossa. Tämä oli hyvä päivä, rentouduin ja nautiskelin lämmöstä. On myös mukava välillä tehdä työtä, jossa työnjälki näkyy ja pysyy, eikä heti seuraavana päivänä tarvitse samaan hommaan ryhtyä. Vielä olisi hieman kanttaushommia perennapenkeissä ja ruusut odottavat vielä leikkausta ja siistimistä, sen teen kun ehdin ja jaksan.

Oikein hyvää lapsettomien lauantaina teille kaikille muillekin tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville ja niille, jotka aiemmin lapsettomuusongelmasta ovat kärsineet! Meitä on avan liian monta, mutta näin se elämä kuljettaa, ei aina niin, kuin lapsuudessa ajatteli elämän olevan sitten aikuisena. Jokaisella on kuitenkin oma elämänsä, ja viime aikoina olen paljon pohtinut, mitä elämältäni haluan. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin tähän, mitä elämä nyt tarjoaa. Onneksi sairauskierre nyt tuntui loppuvan. Tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta yksi muutos on tulossa, mistä sitten ystäväni ja blogini lukijat pääsette nauttimaan. Joskus muutokset ovat hyvästä ihan oman jaksamisenkin vuoksi.

Näiden valkovuokkojen kera haluan toivottaa oikein hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja teille, joilla äiti vielä elossa on! Omalle edesmenneelle äidilleni ja mummuilleni lämmin ajatus ja kiitos elämän aikana saadusta tuesta, neuvoista ja kaikista yhteisistä vuosista, joita ehdimme aikanaan yhdessä viettämään. Olette edelleen ajatuksissamme.

Sitkeys

Odotin tältä keväältä paljon. Viime aikoina on kuitenkin paljon tapahtunut ei niin mukavia asiota. Osasta voin kirjoittaa, osasta en. Tällä hetkellä makaan kuitenkin kotisohvalla sairauslomalla kirjoittaen tätä blogia. Viikko sitten alkoi verinen virtsatietulehdus, joka lääkittiin ilmeisesti liian heppoisesti, olin pari päivää jo paremmassa kunnossa, kunnes vappuaattona tauti palasi entistä pahempana, pissasin yöllä pytyllisen verta ja sain uuden vahvemman lääkekuurin hoidoksi. Eilen kävin pitkäaikaisella työterveyslääkärilläni, joka oli huolissaan ja mietti vahvemman antibiootin aloittamista ja mittautti tulehdusarvoni. Lopulta päädyimme kuitenkin jatkamaan vielä vanhaa suunnitelmaa, ja hän kirjoitti jatkoon lisälääkkeeksi hiivakuurit myös suun sammakseen, joka on oletettavissa yli viikon antibiootin syömisestä kiitoksena. Lisänä sain myös antibiootttipat vasemman silmän sisänurkan karhentelun ja turvottelun vuoksi. Epäilynä lievä kyynelkanavan tulehdus.

Suurin osa ihmisistä tulee lääkäriin vaatimaan antibioottia ja lähtevät vihaisena, kun lääkäri määrää virustaudin hoitoon oireenmukaisen hoidon. Itse välttelen suolistoni takia antibiootteja viimeiseen asti, ja mieluiten haluan sen oireenmukaisen hoidon, jos mahdollista, koska sain seurakseni pitkittyneeseen poskiontelotulehdukseen määrättyjen antibioottien jälkeen Clostridiumin jokunen vuosi sitten ja tarvitsen siis aina toisen antibiootin rinnalle estämään Clostridiumin aiheuttamaa antibioottiripulia. Ja hiivasyndroomani myös aina äityy antibioottikuureista. Joten nyt sairastetaan. Työterveyslääkärini ei tälläkään kertaa suostunut neuvottelemaan, vaan määräsi minut kahdeksi päiväksi sairauslomalle pyytämäni yhden päivän sijaan. Ja oikeassa oli. En muista koska viimeksi olisin ollut niin kipeä kuin eilen. Makasin loppupäivän käytyäni työterveydessä ja apteekissa, koska reissu vei viimeisetkin voimani. Alaselkä jumitti ja särki ja olotila oli nuutunut, tänään olo on jo hieman parempi, mutta jaksaminen ja selän väsymys on edelleen sitä luokkaa, että työkuntoinen en olisi vieläkään. Joten kiitos kuuluu työterveyslääkärilleni, joka määräsi minut lepäämään kotiin töihin menemisen sijaan, koska pelkäsi taudin leviämistä munuaistasolle. Toivon, että tämä lepo tehoaa ja säästyn vahvemmilta antibiooteilta. Ja kiitän taas omalääkäriäni, joka on suoranainen aarre. Emme ole aina samaa mieltä, mutta olemme silti samalla aaltopituudella, mikä helpottaa yhteistyötämme.

Mutta palatakseni kirjoituksen teemaan, joskus havahdun siihen, että ihmettelen ja ihailen luontoa sen sitkeydestä, ja toivoisin itse omaavani vastaavan taidon. Talven pakkasten ja koettelemusten jälkeen kasvit aina nousevat maasta kevään saapuessa vehreinä ja hetken päästä jo kukkivina. Viikonloppuna otin kameran mukaan ja kävin puutarhassa kierroksella tarkistamassa tilannetta. Uupumukseni myötä olen oppinut, että itseään ei voi pakottaa jaksamaan, vaan on edettävä päivä kerrallaan ja pienin askelin. Se vaikuttaa helpolta, mutta vaatii paljon ajatustyötä ja taistelua aiemmin opittuja jaksamista tukemattomien ajatuksia vastaan. Tänä keväänä on talomme ollut myynnistä, ja seuraava asunto jo odottaisi meitä, mutta kotipaikkakuntamme sisäilmasotkujen vuoksi asuntokauppa on täällä täysin stopissa. Onneksi on valoa näkyvissä koulujen tilanteen vuoksi ja lähes naapuriimme nousee tällä hetkellä uusi siirtokoulu, joka tulee helpottamaan ongelmaa koululaisten ja opettajien osalta, ja ehkä meidän talonmyyjienkin suhteen. Kierre on ollut massiivinen ja itse kunta on vaan siirtänyt ongelmaa eteenpäin, maalannut, tilkinnyt ajatellen ongelman häviävän, kun sen vaan peittelee. Lopputulos on se, että kaikki kuntalaiset kärsivät, lapsiperheet muuttavat pois kyetessään. Osa ei kykene, koska asunto ei mene kaupaksi. Tilanteesta kärsivät aikuiset, lapset, vanhukset ja työntekijät. Toivon, että täälläkin vähitellen siirrytään kestävän kehityksen ajatusmalliin, kuten muissa kaupungeissa, rakentaen uutta jo aikansa eläneiden rakennusten tilalle, eikä eletä hetken valheessa peittäen ongelmakohtia maalilla tai tilkitsemällä ongelman seinän sisäpuolelle. Siirtokoulu on jo hyvä alku. Propsit siitä!

Yksi luonteeni heikkouksista on, että olen todella huono elämään epävarmuudessa. Stressaa asiat, jotka ovat "auki", ja mitään tietoa ei ole, koska asiat selvenevät. Tällä hetkellä odotan kevään myötä kesän saapumista, yritän elää tätä hetkeä, ja olla liikaa suunnittelematta tulevaisuutta. Joudun kuitenkin elämään kahdessa eri ajassa, tämän asunnon ajassa että uuden, meitä odottavan asunnon ajassa.  Tämä talomme on ihana ja puutarhoineen, ja odotan ja toivon, että se oikea perhe/ihminen osuu kohdalle ja näkee tämän kauneuden. Puutarha on iso, mutta olen sen muuttanut kymmenen vuoden aikana helppohoitoisemmaksi ja kasvit on valittu sen mukaan, että hoitoa tarvitsevat mahdollisimman vähän. Ei mennyt aiempi puutarhurin koulutus tältä osin hukkaan. Alkuviikosta pohdimme mieheni kanssa juuri, että koska ranteeni ei kestä puutarhahommia kuten ennen, että josko tänä kesänä kylväisimme vain perunaa kasvimaalle. Ainakin yksi keino välttää ranteeni ylirasittumista ja kipuilua rikkaruohosouvin pienenemisenä sekä kasteluhommien vähenemisenä. Aika näyttää pystymmekö vastustamaan kiusausta laittaa muutakin, mutta ainakin nyt olemme tähän tyytyväisiä. Kavihuoneelle olemme tilanneet myös pitkää kurkkua ja tomaattia sekä kompostin päälle kesäkurpitsan kasvamaan. Niiden noutoaika on onneksi vasta kesäkuun alkupuolella.

Samaan aikaan päässäni surisee miettiessäni kuumeisesti uuden asunnon puutarhaa, jonne ei tule yhtään nurmikkoa, vaan liuskekivipolut, perennoja, sipulikasveja, koristepensaita, marjapensaita, yrttejä, maanpeitekasveja iloisesti sekaisin sekä joukkoon tietenkin kylvisin unikkoa ja muita minulle mieluisia kesäkukkia. Ja keskipisteeksi tulee äitini muistopuu, punalehtinen Marjatta, josta tulee puutarhan keskipiste, ja jonka haluan valaista alhaalta päin, että se pääsee myös iltaisin loistamaan olohuoneen ikkunasta ulos katsoessamme kirkastaen hyvät muistot, jotka äiditäni jäivät. Me kaikki kaipaamme häntä suunnattomasti vielä 3,5 vuoden jälkeenkin. Hän oli niitä harvoja hyviä ihmisiä, jotka olivat valmiita aina auttamaan apua tarvitsevaa, oli sitten tuttu tai tuntematon, ja kaikkia lapsia hän rakasti ehdoitta ja rajattomasti ihailtavalla tavalla. Uuteen asuntoon pääseminen ei ole pelkästään ostaminen ja edellisen myyminen, vaan sillä on minulle psykologinen merkitys, uuden alku ja paluu takaisin kotipaikkakunnalleni, jossa olen lapsuuteni viettänyt, lähemmäs äitiä ja isää. 

Puutarha on myös yksi isoista voimavaroistani ja ilon antaja. Siirsin edellisvuonna skillan sipuleita nurmikolta perennapenkkiin turvaan, ja nyt ne ovat alkaneet levitä ja kiittävät siirtäjäänsä aloittamalla kukintoaan. Kompostista pelastamani jo kuolleeksi luulleeni jouluruusukin näyttää jääneen henkiin, ei kuki, mutta lehdet loistavat kiiltävänvihreinä. Kaikesta syksyn ja kevään märkyydestä huolimatta krookuksetkin ovat säilyttäneen sipulinta hyvänä, ja kukkivat nyt. Jo anoppini aikoinaan kylvämät idänunikot myös jaksavat edelleen vuosikymmenienkin jälkeen puskea esiin pörröiset, vaaleanvihreät lehtensä. Tulppaanit ovat myös jo korkeita, mutta niistä saatte kuvia, kunhan pääsevät kukintavaiheeseen. Viime syksynä ostimme uudet sipulit, ja nyt odotamme, mitä niistä kehkeytyy. Lupiinit ovat nyt mielestäni kauneimmillaan lehtiruusukkeiden päällä pisaroiden levätessä. Ja kuten joka kevät tässä asuessamme on se jokakeväinen ongelma, mitä tähän siirsinkään kasvamaan!?

Tämän löysin alkuviikosta puutarhastamme. Kevään ensimmäinen valkovuokon kukka. Uskomattoman valkoisena loistaa pitkälle enteenä äitienpäivän lähenemisestä. Ristiriitaisin tuntein suhtaudun edelleen tuohon viikonloppuun, niin ei-toivotun lapsettomuuden kuin nykyisen äidittömyyteni vuoksi. Lähipiirissäni on kuitenkin äitejä, ja sen vuoksi yritän kohdata viikonlopun aina iloisena heidän puolestaan, joskus onnistun, joskus en. Itse en ollut äidiksi tarkoitettu, olen ikuinen täti, mutta siskojen lapsia ja kummityttöjä olen saanut lainalapsikseni ja he ovat tuoneet paljon iloa meidän muuten lapsettomaan elämäämme. Samoin mieheni, joka kaikesta huolimatta on pysynyt rinnallani.

Muuta en voi todeta, kuin että tiedän kokemuksesta, että elämä kantaa ja asiat ratkeavat ajallaan. Kärsivällisyyttä kaipaisin niin asuntoasioiden kuin sairauskierteenkin suhteen. Onneksi alkaa puutarhakausi ja pääsen päätäni selvittämään puutarhahommien lomassa, ja olenkin jo perennapenkit käynyt siivomassa ja vappuaattona siivosimme tammenoksat puun alta sähkölaitoksen käytyä silpomassa vanhan pihatammemme taas kerran.

En ole niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että kun nyt vaan ajattelen asiat näin, niin ne tulevat toteutumaan. Olen realisti, elän päivä kerrallaan, ja toivon, että kesän saapuessa tuo puutarha on meidän valttikorttimme taloa myytäessä, samoin juuri tällä hetkelläkin työn alla oleva siirtokoulu tulee helpottamaan uusien asukkaiden löytymistä.

Itse odotan kärsimättömänä parantumista ja pääsyä ulos luontoon taas, ja tietenkin kuntosalille sekä ulos pyöräilemään. Muistakaa ottaa ilo irti heräilevästä luonnosta. Kaikki kasvaa, uudistuu ja maisema muuttuu hetkessä ruskean ja harmaan sävyistä ihanan vihreään. Hetken päästä jo omenapuutkin kukkivat.

Itse tehtyjä!

Ja tässä lupaamani kakkukuvat. Enpä muistanut ostaa pääsiäiseksi keltaista sokerimassaa, ja tuskin sitä enää kaupoissa olisi jäljellä ollutkaan, mutta onneksi kotoa löytyi vihreää mantelimassaa ja perinteinen pajunkissakuvioinen pääsiäiskakku tuli itse asiassa näin vihreän värin ystävän näkökulmasta jopa kauniimpi. Tosin naureskelin, että oksat näin puutarhurin näkökulmasta muistuttavat enemmän lähikoivikon oksia, kuin pajua, mutta maku oli pääasia ja hyvää oli. Tein suklaakakkupohjan, johon lisäsin hieman mariannerouhetta sekä kardemummaa ja vaniljaa. Kakun väliin lisäsin itse tehtyä kirsikkahilloa ja maitokiisseliä. Nam!

Viimeksi mainitsin takin ompelun, joka on siis ollut ikuisuusprojektina minulla ja on jo pari vuotta odotellut kaapissa viimeistelyä. Napinlävet, napit, hihansuut ja helma olivat viimeistelemättä. Mutta lopultakin, tässä hän nyt on, minun oma punahilkkani. Pintamateriaalina vanha villapeitto,  vuorina kaapista löytynyt tuulenpitävä punainen "mikälie`" kangas ja hihansuihin lisäsin resorit, että pysyy ranteetkin lämpiminä. Yllättävän lämmin on päällä. Tykkään!

Mieheni avusti ja otti kuvat minusta. Kuvat on omassa puutarhassa otettu naapurin kaunis mustavalkoinen koivikko taustalla. Tuota koivikkoa tulee kyllä ikävä, kun on vuosia seurannut sen muuntautumista talviasusta kevään hiirenkorviin, kesän vehreyteen ja syksyn keltaisuuteen ja takaisin riisuttuun talven tyyliin.

Oetttuaan kuvat minusta, mieheni kyykistyi ja räpsäisi vielä yhden kuvan. Talitintti toivottavasti oli päässyt karkuun ja menettänyt vain pari sulkaansa.

Pääsiäinen tuli ja meni. Vietämme jälkipääsiäistä viikon päästä isäni luona, ja toivottavasti silloin olemme kaikki terveinä. Itse olen tämän loppuviikon kärvistellyt räkätaudin ja lämpöilyn kourissa kotosalla, mutta tänään on ollut jo hieman helpompi päivä. Hyvä niin, koska huomenna on taas illasta asunnollamme näyttö, ja mieheni teki suurimman siivon tänään, mutta pystyin jo auttelemaan kevyemmissä hommissa. Vielä on vähän pölyjä pyyhkimättä ja tavaroita järjestelemättä, mutta onneksi on päivää jäljellä. Mieheni komensin aamusiivouksen jälkeen pyörälenkille, kun hän pyöräteiden sulettua on alkoi haaveilemeaan kevään ensimmäisestä pyörälenkistä.

Itse pari päivää sisällä taudin selättämänä maattuani kävin perjantaina postilaatikolla ja hämmästyin, kuinka etupihallamme oli jo asvaltti sulanut näkyviin.Vettä satoi juuri sairauslomani aikana ja  ikkunoistamme näkyy lähinnä puutarhan ja takaterassin puolelle, ja tämä maisema on vielä valkoisenaan. Onneksi tuolla muualla lumet ovat alkaneet jo sulamaan ja maata on näkyvissä.

Tänään haaveilin terassikahveista ruuan päälle, mutta näyttää siltä, että aurinko päätti piiloutua pilviharsoon, mutta katsotaan, josko vielä palaisi takaisin iltapäiväämme lämmittämään.