Lapsettomien lauantai

Aamusta siskoni perhe poikkesi kävelylenkillään tuomaan minulle kukat. Tarkkaan olivat tytöt ruusut valinneet ja sain myös miniversion ruususta. Pääsivät nyt takaterassin pöytää sulostuttamaan.

Poikkesimme eilen puutarhalla ostamassa siskoilleni ja anopilleni äitienpäiväkukat. Mieheni osti sieltä minulle lahjaksi rungollisen verenpisaran, koska itsekin ihastui siihen. On todella kaunis etuterassin tummaa seinäpaneelia vasten.

En ole yleensä ostanut yhtään orvokkia keväisin, koska anoppi on tuonut aina hautausmaan kukista ylijäämät minulle, mutta koska tänä nyt oli asunnolla näyttö viikko sitten, ostimme sitten itse ison kasan arvokkeja, että saimme vähän piristystä molemmille terasseille. Tykkään kovasti. Eilen puutarhalta kertyi sitten kotiin mukaan verenpisaran lisäksi mustasilmäsusanna amppelissa kasvatettuna vaaleanpunaisin kukin. Uusi tuttavuus minulle.

Tänään sain myös täydellisen yllätyksen, kun ensimmäinen viime syksynä muurille lisätyistä tulppaaneista aukaisi kukkansa. Muut alkavat myös olla siinä hilkulla ja kaksi punaista tulppaania oli hieman jo kärjestään avoinna, mutta eivät auenneet tänään vielä kunnolla. Huomiselle siis tiedossa lisää uutta kukintaa odotettavissa.

Siskoni vinkkasi eilen puutahalla ollessamme kuvernöörin kukasta, joka on siis kuvassa etualalla tuo sipulimaisesti kasvavine lehtineen. Se sopii FODMAP-ruokavalioon, maistuu valkosipulille lehdet ja on hyvä lisä taas valkosipulin tilalle ruokavalioon. Ostin siis kokeiluun tätä jo aiemmin puutarhastamme löytyvän ruohosipulin lisäksi. Katsotaan, miten viihtyy ja miltä maistuu.

Vanhan talon pohjalla on nyt yhtä aikaa kukassa valkovuokot, kylmänkukka, scillat, helmililja ja huomenna sitten vielä tulppaanikin. On kyllä kevät tullut kohisten ja luontokin hieman sekaisin, mutta onpahan näyttävän näköistä tänä keväänä ja eri värejä jo näin aikaisin keväästä.

Myös siskoltani viime kesänä saamamme kotkansiivet rullaavat auki lehtiään. On kyllä jo alusta asti kaunis kasvi, hauska seurata rullien avautumista ja myöhemmin kesällä on kaunis sulkamaisine lehtineen harmaa kivi taustanaan. Sen vierellä on myös väriminttu alkanut hyvin jo kasvua aloittelemaan, joten kontrasti tulee olemaan taas kaunis, kunhan loppukesästä väriminttu intoutuu taas punaisenaan kukkimaan.

Viime päivien helteiden aikana, ensin helatorstaina ja nyt tänään, olen vähitellen ruokonnut perennapenkkejä siistimpään kuntoon. Hauska on ollut huomata, että olen jo aika taitava vasenkätisessä työskentelyssä. Sieltä ne rikkaruohot nousee vasemmalta ihan huomaamatta, samoin multa leviää vasenkätisesti. Tämän teen siis ihan huomaamattani. Mieheni on vasenkätinen ja alkaa vaikuttamaan siltä, että kohta meillä perheessä todellakin on kaksi vasemmalla kädellä pärjäävää. Joten onni onnettomuudessa on, että vaikka oikea ranne ei nyt kestä pihahommia tuhottomasti, pystyn jo vasemmalla kädellä osan töistä tekemään, joten yksi stressitekijä elämästä on pois.

Helatorstaina kanttasin raparperimaan, poistin rikkaruohoja ja joukkoon kasvanutta nurmikkoa, sekä lisäsin lopuksi multaa. Yhden taimen myös siirsin, koska takareunasta jostain syystä raparperit olivat kuolleet. Pienensin penkkiä myös hieman sieltä reunalta. Uskoisin, että taitaa olla liian märäksi kohta vuosien mittaan muuttunut.

Tänään iltapäivästä kiskaisin bikinit niskaan ja lähdin helteiseen puutarhaan perkaamaan toisen puolikkaan pyöreältä maalta. Iloinen yllätys oli, että jopa salvia ja curry olivat yrttilohkossa hengissä talven pakkasten jälkeen. Oikeastaan en sitten tarvitse tuonne enää muuta kasvamaan kuin basilikaa ja persiljaa. Puutarhamansikka oli hyvin rönsyillyt ja löysin vain jokusen lehtokotilon lohkon reunoilta. Kaivoin ylös ylimääräiset rönsyt kasvihuoneelle astiaan kasvamaan, jospa sieltä saataisiin aikaisemmin jo muutaman mansikka kuin maalta

.

Pikarililjat muurilla ovat nyt vuosien jälkeen alkaneet leviämään ja olivat myös jo tässä vaiheessa tänään, eli todennäköisesti huomenna myös aukaisevat kukkansa.

Isäni on tällä hetkellä Färsaarilla VAU:n boccian Pohjoismaiden mestaruuskisoissa ja juuri tänään saadun tiedon mukaan on Suomen maajoukkue päässyt joukkuekisassa palkintosijoille eli sijoittuivat toisiksi. Hopea ei ole häpeä, varsinkin, kun monta muuta maata jäi taakse.

Äitini kuoleman jälkeen meille on perinteeksi tullut viettää äitienpäivä mieheni äidin kanssa. Ulkoruokinta odottaa huomenna sekä ostimme lahjaksi kukka-amppelin hänen parvekkeelleen ja koska hän on myös kova edelleen lukemaan, löytyy paketista myös kirja.

Tänään vietin lapsettomien lauantaita aamuisen siskon perheen vierailun jälkeen yksin kotosalla helteisistä puutarhatöistä nauttien mieheni ollessa työvuorossa. Tämä oli hyvä päivä, rentouduin ja nautiskelin lämmöstä. On myös mukava välillä tehdä työtä, jossa työnjälki näkyy ja pysyy, eikä heti seuraavana päivänä tarvitse samaan hommaan ryhtyä. Vielä olisi hieman kanttaushommia perennapenkeissä ja ruusut odottavat vielä leikkausta ja siistimistä, sen teen kun ehdin ja jaksan.

Oikein hyvää lapsettomien lauantaina teille kaikille muillekin tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville ja niille, jotka aiemmin lapsettomuusongelmasta ovat kärsineet! Meitä on avan liian monta, mutta näin se elämä kuljettaa, ei aina niin, kuin lapsuudessa ajatteli elämän olevan sitten aikuisena. Jokaisella on kuitenkin oma elämänsä, ja viime aikoina olen paljon pohtinut, mitä elämältäni haluan. Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin tähän, mitä elämä nyt tarjoaa. Onneksi sairauskierre nyt tuntui loppuvan. Tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta yksi muutos on tulossa, mistä sitten ystäväni ja blogini lukijat pääsette nauttimaan. Joskus muutokset ovat hyvästä ihan oman jaksamisenkin vuoksi.

Näiden valkovuokkojen kera haluan toivottaa oikein hyvää huomista äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja teille, joilla äiti vielä elossa on! Omalle edesmenneelle äidilleni ja mummuilleni lämmin ajatus ja kiitos elämän aikana saadusta tuesta, neuvoista ja kaikista yhteisistä vuosista, joita ehdimme aikanaan yhdessä viettämään. Olette edelleen ajatuksissamme.