Kevään kaipuuta ilmassa

Mieheni osti viikolla kotiin tulppaaneja ja minä tajusin niiden olemassa olon vasta oikeastaan perjantaina. Kyllä hävetti. (Tosin seuranani viihtyi pari päivää loppuviikosta migreeni, mutta silti...) Mutta nyt ovat kukat kauneimmillaan ja aamulle herättyäni ja olohuoneen sälekäihtimen aukaistuani pääsivät valokylpyyn ja loistivat suorastaan vaaleanpunaista valoa. Ihmeellinen on tämä Suomen talvi, kun lunta tulla ripsii koko ajan ja silti on valoisaa kuin kesällä.

Kävimme eilen mieheni kanssa laatuaikaa viettämässä yhdessä eli ulkona syömässä ja elokuvissa uusimman Vareksen katsomassa. Hän oli suunnitellut eiliselle illalle omaa menoa, mutta perui sen tajuttuaan, kuinka kiireiset seuraavat 1,5 viikkoa tulevat olemaan, emmekö toisiamme paljon ehdi näkemään, kun opiskeluiltoja on paljon ja myös ylimääräinen työvuoro on tiedossa ensi viikonlopuksi. Onneksi yksi vapaailta ensi viikolla muuttuikin kahdeksi, kun yksi luento peruuntui. Joten vähän saimme helpotusta molemmat.

Tänään olen jo miehen työvuorossa ollessa lumityöt käynyt pihalla hikoilemassa ja järjestellyt asuntoa ja mm. kerännyt jouluvalot pois sisältä. Kyllä se joulu meni jo, vaikka talvi jatkuukin. Ulkona lumia lykkiessäni katselin ympärilleni valkoisessa maisemassa ja lumen alta pilkotti talventörröttäjiä eli korallikeijunkukan kukkavanoja ynnä muita pystyyn kuolleita perennanvarsia. Jo aamulla valossa kylpeneet tulppanit sytyttivät värien ja kevään kaipuun ja se vaan vahvistui, kun lumisen maiseman ympäröimänä muistin, että kyllä sieltä hangen alta vehreyttä ja eloa löytyy. Pidän kyllä talvestakin ja lumesta, mutta viime vuosina, kun on ollut oma iso puutarha, on kevät muodostunut lempivuodenajakseni. Mullan tuoksu lumen sulettua, lintujen sirkutus talven hiljaisuuden jälkeen sekä tietenkin aina se odotus, koska perennat heräävät henkiin ja aloittavat kukinnan. Lisäksi keväällä on paljon mukavampia pihahommia kuin syksyllä. Syksyllä urakoidaan kasvimaalla, haravoidaan lehtiä, leikataan nurmikkoa, suojataan pensaat ja puut ja siivotaan varastoon ulkohuonekalut sekä tietenkin siistitään perennapenkit. Keväällä saa kierrellä nautiskellen puutarhassa, siistien jokusen perennapenkin multapinnan ja leikata jokusen kuivuneen kukkavanan ja tarkkailla uutta kasvua ja nuuskutella ihanaa kevään tuoksua linnunlaulun ympäröimänä, unohtamatta hyönteisten surinaa pitkästä aikaa. Tänä vuonna on ennustettu myöhäistä kevättä, mutta onneksi itse otamme varaslähdön kesään ja käymme lomailemassa kevään kynnyksellä etelän lämmössä.

Tänään asuntoa järjestellessäni myös huonekasvipuoli sai huutia. Muratti ja suukkosuu kuivattavat lehtiä ja lopulta koko verso kuolee, ja olen alkanut epäillä hieman viime keväänä itsekasvatetuissa taimissa vitsauksena olleen vihannespunkin pesiytyneen niihin? Suukkosuussa on vielä yksi verso, mutta muratin poistin jo roskikseen. Lisäksi jouluksi saamani amaryllikset kuihduttivat nyt viimeiset kukkansa. Mutta kyllä ne pitkään jaksoivatkin kukkia. Mieheni minulle tuomassa joulukorissa kasvaa muratti, joten ajattelin sen sitten istuttaa omaan ruukkunsa ja korvata tänään roskiin heittämäni muratin sillä sitten, kun on aika vaihtaa mullat huonekasveihin. Ja se aika on muuten ihan kohta jo käsillä ja pääsee kädet upottamaan multaan pitkästä aikaa. Se tuoksu on huumaava, varsinkin kun aiemmin olen jokusen kerran puutarhalla keväällä taimikasvatuksen parissa työskenellyt ja siitä päässyt joka päivä nauttimaan. Jos ette tiennyt, niin helmikuussa on jo kasvihuoneella kohtuullisen lämmin ja ihana keväinen tuoksu.
 
Huomenna on taas paluu taas arkeen ja työn ääreen viikonlopun vapaan jälkeen, mutta onneksi pääsen palaamaan nyt lopultakin normaaliin työhön, kun vanha työkertymä on nyt saatu purettua pois. Joten pitkästä aikaa tuntuu ihan mukavalta mennä töihin. Voi olla, että tosin huomenna olen taas jo eri mieltä, kun kiireinen maanantai painaa päälle...