Taas on se aika vuodesta, kun on aikaa muistaa ystäviä. Aivan liian vähän tulee pidettyä yhteyttä ja vaikka ystävänpäivää arvostellaankin kaupallisuudesta, on se kuitenkin hyvä olla olemassa. Ystävät ovat olleen minulle viime kuukausina taas suuri tuki ja voimavara, varsinkin viime syksyn kynnyksellä sain heiltä todella suuren tuen. Itse en niin hyvä ystävä viime kuukausina ole ollut. Ja tiedän kyllä, että ystäväni ymmärtävät tilanteeni. Voimavarat ja jaksaminen ovat viimeisen puolen vuoden aikana olleet hakusessa. (Kolmen päivän päästä siitä on jo aikaa kulunut tarkalleen kuusi kuukautta.) Viime aikoina olen yrittänyt löytää aikaa ystävilleni aina johonkin väliin, edes sen pienen hetken, koska ne hetket kyllä voimaannuttavat kummasti. Työkaverit ovat tärkeä osa elämääni ja ilahdutinkin heitä tänään jo etukäteen viemällä vähän herkkuja tarjolle. Läheisimmille ystäville askartelin perinteisesti ystävänpäiväkortit. Yllä mallia tämän vuoden postimerkeistä ja alla mallia tämän vuoden korteista.
Nyt illasta työviikon jälkeen sain innostuksen sisällä vietetyn työpäivän jälkeen lähteä kävelylenkille. Ei haitannut juuri lenkin alussa alkanut räntäsadekaan (muuta kuin rillipään näkökykyä). Poikkesin pikäisesti ystäväperheen ovensuussa toimittaen samalla ystävänpäiväkortin ja sain vastapalveluksena silmälaseihin linssien kuivauksen. Loppulenkille näkökykykin palautui. Kotiin päästyäni leivoin vielä huomiselle muffinseja hillotäytteellä. Vielä rieskani odottaa paistamista ja kroppani vahvistamista. Jumppa sujuu hyvin Voide of Finland seurassa. Mieheni kun on tänään työvuorossa. Huomenna on kuitenkin tiedossa jotain kivaa eli menemme kummitytön perheen kanssa keilaamaan. Saimme heiltä toiminnallisen joululahjan ja nyt löytyi aikaa yhdessä lunastaa se. Ystävänpäivä pitkäaikaisten ystävien seurassa siis tiedossa. Eipä päivää paremmin voisi viettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.