Kotiterapiaa

Viikonloppuna on aikaa tehdä rauhassa ruokaa. Yleensä meillä mies valmistaa ruuan, koska hän viettää enemmän aikaa päiväsaikaan kotona ja on aiemmalta koulutukseltaan kokki, mutta viikonloppuisin ja loma-aikoina minäkin joskus kokkaan. Tämä tosin vaatii tietyn mielentilan, että inspiroidun.

Tänään innostuin nähtyäni

Herkkusuu.fi - sivustolla mielenkiintosen

ohjeen pikavideo-ohjeineen:
https://www.herkkusuut.com/pursota-perunasosetta-pellille-ja-jata-keskelle-reika-sisapuolelle-tuleva-tayte-kruunaa-annoksen/

Tämän jälkeen vilkasin keittiön kaappeihin ja muokkasin ohjetta sen mukaan, mitä kaapeistamme löytyi. Ja tietenkin sen mukaan, mitkä ruoka-aineet itselle sopii. Hieman tosin jännitti, onko lopputuloksena pellillinen paistettua muusia. 

Alkuperäisessä ohjeessa muusattiin haarukalla aiemmin keitetyt perunat, lisättiin kananmuna, voita, suolaa, pippuria ja juustoraastetta. Itse keitin muusin, jätin "taikinasta" kananmunan pois ja korvasin sen muusin jäähdyttyä 0,5 dl täysjyväriisijauhoa ja voin korvasin maidottomalla margariinilla. Juustoina käytin kookospohjaisia, maidottomia valmisteita. Ja muusikin muuttui peruna-bataattimuusiksi, koska perunoita ei kotona ollut tarpeeksi. Myöskään pekonia ei kotoa löytynyt, joten korvasin juusto-pekonitäytteen juusto-paprika-yrttitäytteellä. Yrteiksi valikoitui timjami ja basilika, koska niitä kotoa löytyi tuoreena.

Hieman levisivät nämä pyörylät paistaessa, mutta pysyivät koossa. Kiertoilma 190 astetta ja 20-25 minuuttia uunin keskitasolla. Hieman tuli pitsa mieleen näitä syödessä.

Herkullisia!

Jatkossa tiedän, miten muusin lopun voi hyödyntää muutenkin kuin jauheliha-perunalaatikkoon. Täytettähän voi sitten varioida oman mielensä mukaan. 

Ja otsikkoon viitaten paljastan vielä, että löysin ruuanlaiton ilon noin 5 vuotta sitten, kun aloin toipua työperäisestä uupumuksesta ja katselin ajankulukseni erilaisia ruokaohjelmia ja huomasin inspiroituvani, koska kerrankin minulla oli aikaa rauhassa tehdä ruokaa ja perehtyä ruuanlaiton saloihin ja miettiä yhteensopivia makuja. Myös erityisruokavalioni vaikutti aiemmin ruuanlaittohaluttomuuteni. Viitisen vuotta sitten sain ahaa-elämyksen ja innostuin haastamaan itseni tekemään ruokia omalla tavallani. Tehtävää auttaa kyllä ruokakauppojen viime vuosina laajentunut valikoima erityisruokavalioisille.

Kiitos siitä!

Ja edellä olevaan kuvaan viitaten, en ole vegaani, mutta leivontapuolella olen ruokavalioni takia ajautunut vegaanisten tuotteiden pariin, koska kananmuna, maito ja kotimainen vilja ovat kieltolistalla. Jos meillä tehdään kyljyksiä, minä teen ne. Mieheni hoitaa sitten yleensä pihvien paistamisen pannulla. Olen niin kärsimätön, että minun tekemät ruokani usein valmistuvat joko uunissa tai kattilassa. Joitain nopeasti valmistuvia kastikkeita toki valmistan pannulla, mutta siihen se sitten jääkin. 

Ruuanlaitto vaatii minulta huippufiiliksen tai sitten p****n olotilan. Tänään olin aamusella alamaissa sairastelukierteen takia, mutta nyt olo on parempi. Kun kokeilee jotain uutta ja vielä onnistuu siinä, mieliala paranee. Tämä on minun reseptini parempaan oloon. Minulle ainakin toimii joka kerta.

Myös nämä nostavat mielialaa. Kävimme eilen siskontyttöni 9 v synttärin lähestyessä ahjaostoksilla lääkärikäyntini yhteydessä ja törmäsin ale-korissa näihin ihanuuksiin. Mies totesi, että osta pois. Nyt meillä on arjen luksusta. Puuvilla-satiinipussilakanat Rudolf Koivun kuvituksella. 🧡

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ihan kuin olisi ollut uusi loma edellisen perään, kiitos loppiaisen. Eilen herkuttelimme etukäteen mieheni nimpparikakulla, koska hänellä on tänään työvuoro. Ei sacher-kakku, mutta jotain siihen tyyliin. Lisäsin kostutuksessa käyttämääni riisimaitoon tipan karvasmanteliöljyä ja toimi hyvin suklaan ja aprikoositäytteen kanssa.

Erikoisen hyvää - kevät/kesä-leivontakirjasta tein suklaakakun ohjeella pohjan ohentaen taikinaa vielä tilkalla vichyä ja taas suklaakuorrutteen ohje (tumma suklaa ja kookosmaito) on sacher-kakun ohjeesta samaisesta mainiosta kirjasta. Suklaa pääsi sulaessaan hieman liian kuumaksi, joten kuorrutteen kiilto kärsi, mutta tämä oli siis oma mokani. Aiemmin onnistuin ohjeella kiiltävänäkin tekemään. 

Tämän vuoden suloisimman joulukortin palkkion voitti naapurista saatu pakettikortti äidin ja tyttären yhteistyönä. Kaksivuotias neiti vesiväritti revontulet taivaalle ja äiti jatkoi tästä.

Söpöysvaroitus! 

Isältäni saamamme pikkuamaryllis on nyt täydessä kukassa ja on kaunis hennon vaaleanpunaisine terälehtineen. Tämä menee jatkoon ensi jouluksikin. 

Ja kuten pingviini- ja amarylliskuvista näkyy, olemme pitkästä aikaa nähneet aurinkoakin. Juuri nyt on maakin valkoisenaan lumesta.

Vain hetken, mutta en valita. 

Tänään Kodin kuvalehden inspiroimana tein itselleni palsternakka-peruna-sosekeittoa. Kuorin 0,5 kiloa palsternakkaa (2 keskikokoista) ja 4 isoa perunaa, pilkoin ne ja keitin 30 minuuttia. Otin osan keitinliemestä talteen, soseutin sauvasekoittimella hienoksi lisäten 1 dl keitinlientä joukkoon. Mausteina suola, sipulijauhe, ruohosipuli ja timjami. Lopuksi lisäsin kuumaan soseeseen vielä puoli rasiallista Vioformin sulatejuustoa, joka on siis kookospohjaista, vegaanista eli maidotonta sulatejuustoa. Sain aikaiseksi samettisen pehmeää ja herkullista sosekeittoa. Päälle saksanpähkinöitä ja auringonkukansiemeniä.

Älyttömän nopea, helppo, kevyt ja makoisa kotiruoka. Muut tarkoittavat pikaruualla noutoruokaa, esim. pitsaa, kebabia tms. Minulle erityisruokavalioisena pikaruoka tarkoittaa vähällä vaivalla, nopeasti valmistuvaa ruokaa. Jokainen taaplaa tavallaan. Sen voin taata, että tämä on kyllä sitä terveellisempää "pikaruokaa". 

Mieheni ahkeroi viime viikon lopulla kotona rästihommia pois. Tästä sain rutkasti hyvää mieltä. Kiitos siitä hänelle! ❤️

Yllä oleva kuva on otettu kirjahyllystämme, joka on vuoden ajan odottanut vetimiään. Ja tällä kertaa ihan itseäni saan syyttää. Alkuperäisiä valkoisia, puisia nupeja en halunnut laittaa, koska olisivat hetkessä likastuneet. Ensin en löytänyt sopivia rosterisia kaupasta, ja lopulta kun löysin, oli pakkauksessa mukana olevat ruuvit liian lyhyet. Pitempiä ruuveja sitten etsittiin ja yritettiin muistaa ostaa seuraavat puoli vuotta. Syksyllä muistimme lopultakin ostaa ja nyt lopultakin on ovissa jotain, mistä ottaa kiinni. Joten valot ja mariskoolit ovat kauniit, mutta pääosassa tällä kertaa ovat rosteriset, helposti puhdistettavat vetimet. 

Ja tässä viime postauksessa lupaamani naulakkokuvat eli kesällä valkoiseksi pintakäsittelemäni vanha naulakko on nyt paikallaan uudessa ulkoasussaan. Tämä on tosiaan pikkuveljeni 5. luokalla koulutyönä tekemä mäntyinen naulakko, jonka pelastin vanhemmiltani, hioin ja käsittelin Osmon vahalla. Toimii vessan pyyhenaulakkona ja pääsimme lopulta eroon vähän väliä alas tippuvista imukuppinaulakoista. Ja vain santapaperin, siveltimen ja pienen vahapurkin hinnalla.

Kierrätys kunniaan!

Itse ruuvasin vanhan naulakon tänään irti ja siksi osassa kuvissa seinällä irvistävät punaiset proput. (Mieheni saa nämä porata pois.) Ja kuten näkyy, aiemman naulakon paikka oli järjetön! Tuohon kun laittoi käsipyyhkeen, se makasi osittain pöydällä. 

Me olemme vessalla siirtäneet jo käsipyyhkeen paikan, käsisuihkun paikan ja nyt pyyhenaulakonkin paikan. Saman teimme jo aiemmin kylpyhuoneella, jossa rakentajan toimesta nostettiin myös lavuaaria, joka oli liian alas asennettu. Vessan lavuaarin allaskaappeineen nostaisimme myös ylemmäs, mutta ehkä sitten aikanaan, kun on ajankohtaista ostaa uusi lavuaari. En voi muuta todeta kuin, että outoja ovat talonrakentajien käytännön ajatukset. 

Nyt on myös lapsena saamani Sarah Kay - pyykkärijuliste paikalleen vessaa somistamassa. 

Tänään on pyykkikone ja kuivuri hurisseet ahkeraan, siinä sivussa olen puunannut vessaa ja keittiötä. Universal stone on mahdottoman tehokas, ekologinen, savipohjainen puhdistusaine ja keittiön lavuaari kiiltää taas kuin uusi taas, samoin induktiolieden lasilevy ja vessan laattaseinät. Käytän tätä myös kylpyhuoneen suihkuseinän sekä lasisen löylynoven puhdistamiseen, koska kalkki lähtee tehokkaasti kevyesti sienellä hangaten. Lisäksi olen tänään tehnyt pieniä kotihommia, mm. viikannut puhtaita vaatteita kaappiin, vienyt lintulaudalle lisää siemeniä, tehnyt pitkästä aikaa itse ruokaa, lepäillyt ja viettänyt aikaa kylään piipahtaneen isäni kanssa.

Haaveilin myös ompeluhommista tänään, mutta aika loppui kesken. Nämä houkuttelevan herkulliset kankaat eivät onneksi pilaannu kaapissa. Ja vielä on pitämättä alkuvuoteen sovittu kokonainen ylityövapaapäivä. Silloin saattaisin ehtiä käsitöitä tekemään ihan ajan kanssa. Kaavojen piirtäminen, kankaiden leikkaaminen mittaamisineen ja itse ompelu vievät yllättävän paljon aikaa. Ja jos tulee kiire, niin se ei ole rentouttavaa puuhaa. Ainoa tilanne, jossa kuulin jo lapsena äitini kiroavan, oli ompelutyöt. Olen huomannut itsessäni saman piirteen (tosin kiroilen kyllä muutenkin liikaa). Joten, jos ompelen, varaan siihen riittävästi aikaa. Tänään oli aika tehdä kiireisempiä kotihommia pois. 

Kyllä vapaapäivät kotona ovat parhaita juuri nyt. Joskus niitä kaipaisi enemmänkin, kuten tällä hetkellä työn ollessa todella kiireistä. Tänään olen kuitenkin onnistunut rentoutumaan eli voin todeta, että vapaapäivän tavoite on saavutettu.

Hyvää uutta vuotta 2020!

 

Uuden vuoden aattona näytti tältä olohuoneen ikkunasta katsoessamme. Onneksi taivas pysyi kirkkaana ja sää oli tyyni. Ihan paras keli rakettien ampumiseen. Sovimme naapureiden kanssa treffit iltakuuden jälkeen, lähetimme pari rakettia heidän kohta 2-vuotiaan tyttären riemuksi. "Hieno!" tuli kuultua monta kertaa ja leveä hymy valaisi koko pihan. Voi sitä riemua!

Myöhemmin yöllä kävimme isän ja siskoni perheen kanssa ampumassa loput raketit. Päädyimme mieheni kanssa jäämään kotiin migreenin minua vaivatessa ja muut tulivat sitten meille iltaa viettämään. 

Pieni muistelo vielä kuitenkin joulustakin on paikallaan. Sain aivan ihanat joulukukat tänä vuonna. Korvasivat vähän tämän joulun joulukorttikatoa. 

Tänä jouluna tein aikuisten lahjaksi itse valmistettuja jouluherkkuja. Ja onnistuin. Hyviä tuli ja teen toistekin jouluksi näitä. Ainakin kotiin. 

Suklaiset kiekot. Täytteenä marsipaania ja maapähkinäkrokanttia. Itse tykkäsin ja teen joskus uudelleenkin. 

Pähkinänougat. Joka oli todella työläs tehdä, mutta herkullista mieheni mielestä ainakin. Ei mene silti jatkoon. 

Sokeroidut mantelit pienellä pintasuolauksella. Näitä teemme uudelleenkin. 

Lakupiparit. Nämä muokkasin omiin vaaleisiin pipareihin sopivaksi vaihtamalla siirapiksi muscovadosiirapin ja lisäämällä mausteisiin lakritsinjuurijauhetta. Päälliseen käytin lakuströsseleitä koristeluun ja vinkiksi, mitä piparit sisältävät. Näitäkin tulee jatkossa jouluksi leivottua. 

Sain ensimmäisen lahjan jo ennen joulua, kun aktiivisuusrannekkeeni hajosi. Mieheni osti minulle uuden ja totesi, että se on joululahja. Nämä muut alla olevassa kuvassa sain suvulta ja ystäviltä. Olinpas ollut taas kiltti. 

Olen aikanaan tämän Pikku Myy -lyhdyn saanut vanhemmiltani joululahjaksi. Ja äitini kuoleman jälkeen ovat Myyt tanssineet iloisesti joulupäivänä äitini muistolle. Niin tänäkin jouluna. Nyt jo kuudennen kerran.

Perinteisiin kuuluu myös Fazerin värikkäät marmeladikuulat. Niin paljon parempia kuin pelkät Vihreät kuulat. Ja ihana värikimara muodostuu näistä.

Ja tämä on joulupäivän ihmeitä. Oli pakko ikuistaa tämä hetki miehelleni joululahjaksi ostamani lasisen kuusenpallon läpi.
   Aurinko! 

 Viime jouluna kuusi vei tilaa ruokapöytämme viereen sijoitettuna. Tänä vuonna sijoitimme kuusen ehdotuksestani keittiön ja olohuoneen risteyskohtaan. Jatkossa joulukuusi tulee aina tuohon paikkansa löytämään. Näkyy kivasti heti asuntoon tullessa eikä vie tilaa muulta toiminnalta.

Joulun ja uuden vuoden välipäivät vietin lomaa. Mieheni myös lomaili ja kävi ahkerasti lentopalloa ja sulkapalloa lätkimässä. Kävimme myös yhdessä kävelyllä ja lisäksi koiralenkkeilin myös isosiskoni seurana.

Minä sain lomalla pitkästä aikaa inspiraation ja ompelin vanhasta lakananreunasta sisätyynyt aiemmin ale-korista ostamilleni peura-aiheisille koristetyynyille. Ovat juuri sopiva lisä meidän vanhoihin, uudelleen verhoiltuihin nojatuoleihimme ja toimivat samalla istujan alaselälle tukena. 

Pari uutta trikookangasta odottaa vielä puseroksi ja mekoksi valmistumista. Sitä inspiraatiota odotellessa.

 Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, mutta ajattelin mielessäni, että olisi pari houkuttelevaa käsityöideaa odottamassa aloittamista ja jospa saisin niitä aloitettua ja ehkä valmiiksikin tulevan vuoden aikana. Mieheni on kyllä ollut ahkera viime aikoina ja vessamme sai tänään lopultakin pikkuveljeni ala-asteella tekemän pikkunaulakon seinälleen. Siitä kuva sitten ensi postauksessa. Pari muutakin kohtaa asunnossamme mieheni laittoi kuntoon. Pikkuasioita, mutta tuovat hyvän mielen, ainakin minulle. 

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä! Tehdään siitä hyvä itsellemme ja kaikille läheisillemme. Huolehditaan myös itsestämme omaa jaksamistamme tukien, että lähellämme on kaikkien hyvä olla. 

Herkullista joulua!

Teistä muista en tiedä, mutta meillä on ainakin tulossa herkullinen joulu. Kaikkea emme tee itse, tämäkin piparitalo on kaupan valmiista maidottomasta vehnätaikinasta. Ja jouluna 2019 teemana pääkallolinna. Mieheni saa tämän sitten joulun jälkeen pala palalta herkutella, valkosuklaakattoa myöten. Tämä valmistui jo viikko sitten ja vielä on ehjä.

Edellisiltana tein 2 piparitaikinaa itselleni, ja eilen työpäiväni jälkeen isälläni ja ystävillä käytyämme ahkeroimme yhdessä mieheni kanssa ja 6 pellillistä pipareita valmistui tunnissa. Perinteiset vaaleat piparit sekä tänä vuonna halusin kokeilla lakupipareita. Vaihteluna ihan hyviä.

Miehelleni leivoin tänään jokajouluisen hedelmäkakun. Lisäksi tein kaksi pipariblondieta, toisen suklaattomana, koska pikkuveljeni on suklaalle allerginen. Suklainen jää kotiin ja suklaaton pääsee sukunyyttäreihin isän luo.

Leivoin myös minipiparimuffineja, mutta ne ovat vielä koristelematta, joten kuvaa ei nyt tule näytille. Siskoni kanssa herkuttelimme yhdet ja nyt onnistuivat yli odotusten, todella ilmavia ja suussa sulavia. Huomenna ystäville syömään ja kahville poiketessamme nappaan jokusen mukaan kaffelle kastettavaksi. 

Amarylliksistä, joista 3 lepuutin syksyllä, valkoinen kukki itsenäisyyspäivän jälkeen. Punaisessa on nyt komea kukkavana. Vaaleanpunainen kukki viime vuonna hurjasti ja se näyttää tänä vuonna pitävän huilivuotta.

Tämä viikko on mennyt vähällä levolla, koska lähes joka illaksi on ollut shoppailua, leipomista tms. Enää maanantai töitä ja sitten pääsen minäkin lomalle joulun välipäiviksi. Sen jälkeen palaan töihin vasta uuden vuosikymmenen 2. päivänä. Mieheni pitää myös ensimmäistä kertaa joulun aikaan lomaa.

Vielä ennen joulua odottaa imurointi, saunan pesu, minulla vähän joulukarkkien tekemistä ja miehelläni jouluruokien tekoa. Kuusi olisi tarkoitus nostaa huomenna sisään, mutta voi olla, että menee maanantai-iltaan.

Me emme onneksi ole joulustressaajia. Jos villakoirat juoksee nurkissa, niin hyvää joulua niille. Tehdään, mitä ehditään, ja aina se joulu on tullut olosuhteista huolimatta.

Meille joulu rakentuu tuoksuista, tunnelmasta ja ennen kaikkea läheisistä ympärillä. Koristemäärä ja niiden laatu, asunnon siisteys ja sadesää eivät määritä joulua. Myös ne rakkaat muistoissa joulun tekevät. Itse iloitsen siitä, että mieheni on koko joulun vapaalla ja saamme viettää joulua yhdessä.

Oikein rauhaisaa ja stressitöntä joulua kaikille muillekin! Ja onnea tulevalle vuosikymmenelle 2020!

Lunta ja valoa!

Olen kaivanut koristevaloja esiin ja nämä oranssinhohtoiset valotolpat ovat yksi lemppareistani ja toivottavatkin heti eteisessä sisääntulijat tervetulleiksi.

Vierashuone sai itse tehdyn paperitähden seuraksi metallisydämet.

Työhuoneelle lisäsin valohepat ikkunaa piristämään.

Uudessa lyhdyssämme on kynttilä palanut lähes taukoamatta tämän syksyn ajan. Olen vaihtanut viikottain uuden 120 tuntia palavan kynttilän ja tämä toivottaa tervetulleeksi takapihallemme, josta on taloon sisäänkäynti.

Naapurit olivat ahertaneet lumileikeissä tällä viikolla ja pihapiirin piristykseksi oli ilmestynyt lumilyhty sekä naapurin pikkutytön tekemä lumikummitus. Töistä tullessa oli ihana piristys.

Aiemmassa pihapiirissä eivät punatulkut viihtyneet, mutta nykyisessä ovat ruokailleet päivittäin lokakuusta lähtien. Mieheni mukaan parhaimmillaan yli 20 tulkkua tuossa pyörähdellyt kerrallaan. Itse näin eilen vapaapäivää viettäessäni 10 punatulkkua kerrallaan.

 Ja tänä aamuna odotti timanttinen satumaisema sälekaihtimet aukaistuamme. Ei voinut kun hetken seistä ja ihastella tuota luonnon kauneutta. Talomme on valkoinen ja on myös edukseen nyt lumisten maisemien keskellä ja korostaa valkoista maisemaa kilpailematta luonnon kanssa. Tykkään!

Eilen lämpötilan pudottua parissa tunnissa pikavauhtia melkein 10 asteen erolla pakkasen puolelle, seurasi siitä komeita huurrekerroksia ikkunaan. Aamuinen terassimme näytti täältä. Kirkkaat lasit olivat peittyneet vahvaan huurrekerrokseen. Meillä oli yksityinen terassi huurrelaseineen hetken aikaa. Nyt ovat auringossa jo sulaneet läpinäkyviksi takaisin.

Tämä kuva on eilen illalta ja kuvaisi hyvin mm. tahattomasti lapsettoman parin elämää. Olemme myös sellaisia, mutta olemme jo asian ohitse eläneet, ja nykyisin tämä kertoo mieheni ja minun välisestä läheisyydestä ja lämmöstä. ❤️

Nauttikaa te muutkin kauniista, valoisista, lumisista maisemista ja pukekaa ne villasukat jalkaan, jos meinaa paleltaa.

Kädentaitomessuilla

Pakkohan oli uusi postaus jo tänään tehdä innostuneena uusista hankinnoista. Neulovilla tarjosi lempilankojani, löysin ihanan värikkään ja pirteän trikookankaan minulle sopivalla luontoteemalla sekä Ilonan Sacher-leivokset herkuttelimme taukokahvilla siskoni kanssa.

 Tuntui, että käveltyä tuli kilometrien verran, mutta aktiivisuusranneke näytti vain noin 3500 askelta. Niin kai se sitten on, että messuilla ees-taas vaeltaessa se vaan tuntuu pitkältä matkalta kun on aina uutta kojua kojun vieressä. Ainakin jalat ilmoittavat, että tarpeeksi on kävelty tälle päivää. 

Nämä bataattilastut oli löytö. Vain 3 aineosaa: bataatti, auringonkukkaöljy ja ruususuola. Herkullisia!

Ja tämä glögi, ostin sitä viime vuonna ekaa kertaa ja oli niin hyvää, että nyt ostin suoraan 2 pulloa Korpea itselleni ja miehelleni mustikkaglögiä pullollisen. En pidä makeasta glögistä ja tämä puolukka-karpalogögi pienellä lakritsinjuuritvistillä on herkullinen. Onpahan jotain eilen loppuneen glögin tilalle.

Ainahan tuon kropassaan tuntee, kun pitkän päivän messuilla kiertelee. Mutta tänä vuonna olen tyytyväinen, että ainoa heräteostos oli bataattisipsit ja ne olivat kyllä hintansa arvoisia. 

Talvi lähestyy

Kuten kuvasta näkyy, olemme saaneet jo ihailla lumisiakin maisemia. Ja kuinka tuo lumi saakaan meidän pihan valokaaren loistamaan. 

Nämä ihanuudet tarttuivat mukaan paikallisesta sisustusliikkeestä. Meidän lasitetun terassin pöydältä löytyvät nyt lumioravat. Siellä saavat rauhassa nauttia tämän tulevan talvensa. 

Ja tämä siskoltani saapunut valohimmeli on lopultakin päässyt paikalleen olohuoneen ikkunaan. Se toimii samalla meidän ikkunatähtenämme tänä talvena. 

Isänpäiväksi leivoin käpykääretortun, josta nauttivat isäni luona myös mieheni ja siskontyttöni. Itselleni tein samaan tyyliin pienet käpyleivokset.

Ja tänään nautiskelin tämän syksyn ensimmäisen glögilasillisen ihan isseksein. Nämä suolamantelit ovat olleet tämän syksyn hitti itselleni. Ja sopivat muuten erinomaisesti myös glögin seuraksi. 

Nyt loppui glögi kotoa, mutta onneksi huomenna olen menossa Kädentaitomessuille Tampereen messuhalliin. Sieltä saa ostettua lisää, myös glögiä - lankojen ja kankaiden lisäksi.