Ravintoa vatsalle ja sielulle

Tänä kesänä pihamme marjat ovat viihtyneet. Tosin luumuja emme tänä vuonna saaneet yhtään omista puistamme, varsinkin kun toinen kuoli jo alkukesästä pystyyn. Vanhuus tai myyrät todennäköisin syy. Mansikkaa saimme kuitenkin pieneltä lohkoltamme litrakaupalla. Vadelmaa olemme syöneet ja pakastaneet. En enää ole pysynyt laskuissa mukana, mutta yli 10 litraa pakkaseen on vadelmaa tänä kesänä kertynyt, ja kaikki siis omasta puutarhasta. Ja ei, meillä ei ole piha täynnä vadelmaa. 8 metrin kapea rivistö puutarhavadelmaa sekä puska villivadelmaa. Nyt ovat pensasmustikat aloittaneet satokautensa ja jokunen desilitra on niitäkin jo saatu talteen, niin suoraan syötynä kuin pakkaseenkin. Ja lisää on tulossa. Lisäksi saamme siskoltani tässä jossain vaiheessa kirsikoita, että saamme miehelleni tehtyä kirsikkahilloa. Jos kirsikoita jää, niin ehkä minullekin vähän. Itse en voi hillosokeria käyttää, joten vaatii eri valmistuserän. Karviaiset ovat vielä hieman raakoja, mutta luulisin, että alkuviikosta pääsemme karviaishilloa keittelemään pari litraa. Se on vaan niin hyvää, kun nyt kypsänä karviainen minulle sopii.

Myös siskontyttöni olivat tuossa jokunen viikonloppu sitten meillä kyläilemässä ja iloa tuomassa. Saivat kalaa syödä napansa täyteen sekä tietenkin vadelmia. Kävimme myös iltakalassa heidän kanssaan. Onneksi ehdimme ennen koulun alkamista, koska olimme luvanneet yökylään isommankin kouluikäisen kummityttömme kesän aikana ottaa. Tytöt olivat tyytyväisiä ja saimme taas hetkeksi lainalapsia käyttöömme arkea piristämään

Lisäksi olen opetellut tänä kesänä uuden taidon eli ryöppäyksen. Oman maan pinaatista olemme keitelleet pari kertaa keiton ja kerran tein myös pinaattilettuja itselleni mieheni ollessa golfia pelaamassa muissa maisemissa. On niin erilaista maultaan kuin talvella kaupan pakastetusta pinaatista valmistetut vastaavat herkut. Ja jotenkin jäi vähän sellainen tuntuma, että tuo pinaatti itsessään saostaa riisimaitopohjaisen keiton paksummaksi. Saostukseen käytän kuitenkin hienoa riisijauhoa. Samoin pinaattilätyt pysyivät tuoreesta pinaatista tehntynä paremmin koossa.

Ja unohtamatta kesän suurinta herkkua eli grilliruokaa. Meillä on ahkeraan tänä kesänä käynyt siskoni perhe kylässä, osissa ja kokonaan. Kuva on otettu herra Siriuksen ollessa meillä hoidossa. Hän oli kovin ahkera vahtimaan grillivartaita. Tosin tämän kesän vaihtelevan sään vuoksi grillaaminen on jäänyt aika vähiin. Muurikkalättyjäkin olemme vain kerran paistaneet. Mutta sitäkin herkullisempaa on grillattu ruoka, kun sitä harvemmin saa.

Päänvaivaa aiheutti meille nuo kirotut naakat. Naapurimme niitä aina kehuu, kun juttelevat mukavia iltaisin läheisessä koivikossa. Minä en niin piittaisi. Olen parina kesänä takaterasin pöydälle nostanut amaryllikset kesää viettämään ja ovat saaneet olla aivan rauhassa. Tänä kesänä jouduimme turvautumaan pensasmustikan suojaan, koska naakka perhana keksi tulla maistelemaan amarylliksen sipulia Kostoksi  oli hakannut paria muutakin, kun maku ei todennäköisesti miellyttänyt? Toivottavasti sai kunnon mahanpurut.

Kylvökukat ovat nyt vasta alkaneet kukintonsa ja kasvihuoneen vieressä pyöreällä kasvimaallamme unikot loistavat kauas punaisenaan kauniisti tuulessa huojuen. Myös tänään huomasin, että silkkikukkiin oli nuppuja ilmestynyt, joten kohta on vaaleanpunainen loisto tiedossa. Ja ne kestävät maljakossakin ja ovat niin kauniita. Kellohunajakukkien kukinta alkaa olla ohitse, mutta olivat nekin kauniin sinisiä.

Lisäksi yksi aiemmin tänä kesänä istuttamista kärhöistämme on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Valkoinen viiniköynnös. Siskoltani synttärilahjaksi saamani kärhö meni huonoon kuntoon, ennen kuin ehdimme istutuskuntoon saamaan kasvupaikan, mutta istutin sen kuitenkin ja on nyt kasvanut uudelleen.

Maahan istutetut joriinit eivät tänä kesänä ehdi kukkia, mutta ruukkuistutuksissa olevat valkoiset joriinit ovat täydessä kukassa, seuranaan itse kasvattamani tsinniat.

Kehäkukkia en tänä vuonna kasvimaalle kylvänyt, mutta siellä ne vaan taas kasvavat. Aiempien vuosien kylvöt näkyvät nyt.  Pellavia kylvin tänä vuonna uudelleen, koska viime kesän kokeilun jälkeen totesin ne tosi kauniiksi lisäksi erilaisiin kukkakimppuihin. Ruusupapu on viihtynyt ja kurottelee jo tukiseipäiden kärkeä. Auringonkukat alkavat myös kohta kukintonsa. Porkkanaa ja raitaista punajuurta olemme myös jo pienemmästä päästä valiten herkutelleet ihan perunan ja tillin seurana keitellen. Ja pinaatin jo aiemmin mainitsinkin.

 Ja tässä on nyt sitten se alkukesästä uudistamani perennapenkki. Nyt ei enää kiveä, multaa ja haketta paljon näy lehti- ja kukkapaljouden keskeltä. Ja yllätyksenä sain myös käenkaalia jonkun taimen mukana kaupanpäälliksi. Sopii minulle!

Ps. Syysleimuista yksi jo kukkii sekä toinen lajike aloittelee. Niistä sitten myöhemmin kuvia.

Ja liiterin seinustalle ostamme kesäkukat ovat saaneet seurakseen siemenestä kylvetyt pensas- ja köynnöskrassit. Ihanat karkkivärit.

13. hääpäivämme

Vietimme tänä kesänä hääpäiväämme Hämeenlinnan suunnalla. Ensin poikkesimme Metsänkylän navetalla tai itse asiassa kahvila Leivintuvalla ja siitä jatkoimme tien toiselle puolelle navetan pihapiiriin. Minäkin join pitkästä aikaa kahvia, koska tarjolla oli pannukahvia, joka on niin hyvää eikä käy ollenkaan niin paljon vatsaa ärsyttämään. Mieheni nautti lisukkeeksi herkullista pannukakkua mansikkahillon ja jäätelön kera. Ihana, pieni tunnelmallinen kahvila. Matkaan navetalta tarttui vyyhti alpakkalankaa sekä pari hakaa liiterille. Myös ihana alpakat veivät sydämen. Alpakoiden ihailun jälkeen jatkoimme matkaa Aulangolle. Mieheni ei ollut siellä ikinä käynyt luonnonpuiston puolella ja sinne siis suuntasimme.

Ilma suosi meitä ja aurinko paistoi, mutta varjoisessa metsässä kävellessämme saimme sopivan varjostuksen. Poikkesimme näkötornilla uudelleen välipalalla. Sen verran pitkään tuli käveltyä ja ihailtua maisemia. Onneksi muistin kameran ottaa matkaan.

Olemme viimeisinä vuosina hääpäivänämme poikenneet Hatanpään arboretumilla, mutta viime vuoden surullisten tapahtumien valossa en halunnut sinne, koska hääpäivämme toi äitini menetyksen niin vahvasti mieleen. Toivoin, että eri maisemat olisivat asiaan auttaneet, mutta turhaan. Nieleskelin kyyneleitä lähes koko päivän ja eri asiat menetyksen mieleeni toivat. Kuten tuo kaunis joutsen uimassa tumman veden äärellä. Pahin kärki on surusta taittumassa ja ikävä on jäänyt jäljelle.

Sadetta ja satoa

Nyt saadaan omalta maalta perunaa ja hyvää onkin. Etuna on myös tuo kuoren irtoaminen perunoita pestessä. Pieni sipasu pesukintaalla ja kuori on irti ja eikun kiehumaan. Tillit myös saamme jo kasvimaalta. Lisäksi keräsin pari päivää sitten perunavakojen välistä ruiskaunokkia maljakkoon. Tänä vuonna en sitä kylvänyt, mutta viimevuotiset olivat itse kylväytyneet.

Puutarhamansikka on myös nyt kypsymässä, tosin säät koettelevat ja home leviää nopeasti. Mutta aika hyvän sadon olemme silti pieneltä mansikkalohkoltamme saaneet. Villivadelma alkaa nyt myös kypsyä ja ensimmäiset olemme jo maistelleet. Puutarhavadelta antaa vielä kypsymistään odotella.

Kasvimaalla kasvit ovat vallan villiintyneet. Varsinkin pinaatti, jonka ei pitänyt olla kaikista suurinta kokoluokkaa, on röyhähtänyt valtavaksi. (Kuten kuvasta näkyy.) Ajattelimme tänään hieman ryöpätä sitä ja tehdä pinaattikeittoa riisimaitopohjaisena. Saa nähdä, miten käy. Ensimmäinen yritys tuoreesta pinaatista, aiemmin käytössä on ollut kaupan pakastealtaasta ostettu pinaatti.

Sipuli, pinajuuri ja porkkanat ovat myös viihtyneet.

Itse puutarha kukkii taas vaaleanpunaisenaan. On myös vielä hieman valkoista ja oranssiakin sekä väriminttu on juuri alkamaisillaan kukkia räiskyvän punaisena. Mutta juuri nyt pinkki pop, ainakin luonnon mielestä. Isosiskoltani keväällä saamani neidonmaksaruoho kukkii juuri nyt. On todella kauniin ja herkän vaaleanpunainen. Alkuun nuput näyttivät valkoisilta ja ehdin jo miettiäkin, liekö sittenkin valkokukkainen, mutta onneksi oli tämä ihanuus. Pieni on, mutta sitäkin kauniimpi.

Myös anoppilasta perimämme liljat ovat alkaneet aukoa kukkiaan. Jo aiemmin kukkivat varjoliljat, jotka jäivät sateisen kelin vuoksi tänä vuonna kuvaamatta ja nyt alkaa kukinta-aika olla ohittunut ja tänäänkin sataa. Lisää liljoja on kuitenkin parkkipaikan muurilla nupuillaan. Viime vuonna valkoinen liljamme ei jaksanut vielä kukkia, mutta jospa jo tänä vuonna saisimme senkin kukinnan nähdä. Oriental-tiikerililja (viininpunainen) ja oranssi perinteinen tiikerililja ovat nyt lupaavasti nupullaan, joten niitä pääsemme ihailemaan tänä kesänä, kunhan välillä aurinkokin paistaisi enemmän kuin yhden päivän ajan...

Etuoven puolella meillä on pari kuunliljaistutusaluetta ja niille sade tuntuu sopivan, minunkin puolestani. Lehdet keräävät aina hauskasti pisarat pinnalleen ja ihailen niitä joka kesä.

Nyt on alkanut jännittämään myös uuden perennapenkin syysleimut. Osa alkaa olla jo nupuillaan ja jännityksellä odotan, millaisia kukintoja aukeaa. Ainakaan kuivuudesta johtuva härmä ei niitä tänä kesänä päässyt pilaamaan.

Pahoin pelkään, että tänä kesänä gladiolus- ja joriinirivistömme eivät ehdi kukkimaan, jos syksy ei ole tavallista lämpimämpi. Ruukussa kasvavat joriinit ovat nupullaan, joten jonkinlaisen kukinnon kuitenkin saamme, mutta ei niin loistokasta.

Lehtikompostin päällä lämmössä kasvava kesäkurpitsamme on kyllä nauttinut sateisista säistä ja olemme jo yhden kurpitsan saaneet kesän kylmyydestä huolimatta. Mieheni on jo myös yhden kirsikkatomaatin saanut maisteltavaksi kasvihuoneelta. Kasvihuonekurkku on tuottanut myös kymmenkunta herkkua ja lisää kasvaa koko ajan. Pensasmustikka on nyt suojattuna verkoilla ja kypsyvät pian. "Pink lemon" ei vielä tänä vuonna halunnut meille pinkkejä mustikoida suoda ihailtavaksi.

Niin ja sitten minä itse. Tämä viikonloppu kului hieman nostalgisissa merkeissä lapsuutta muistellen. Tämä kuva on ajalta, jolloin kykenin vielä keinumaan. Muistan tuon ihanan punaisen puisen keinulaudan vieläkin ja helteiset lapsuuden kesät kerrostaloalueella, jossa oli paljon lapsia leikkikavereiksi.

Heinäkuun illat ovat vierähtäneet kalamieheni seurassa koskella ja järven rannalla iltakalassa. Päivällä olen pitkästä aikaa jaksanut suurruutella ompelukoneella. Siskontytöt ovat meitä myös viihdyttäneet monena päivänä. Ja uudella sähköpolkupyörällä on tullut ajeltua. Jokunen vieraskin on poikennut tällä viikolla visiitillä.

Yllättävän kiireinen viikko oli tämä, vaikka kalenterissamme ei ollut sovittuja menoja kuin perjantaille. Huomiselle minulla on odotettu merkintä kalenterissani. Siellä lukee akupunktio. Ihanaa! Kuukauden tauon jälkeen olo tulee taas niin paljon rentoutumaan. Lisäksi pujo aloitti kukintansa ja nenä meni yhdessä illassa tukkoon ja pää tuntui räjähtävän. Sarvikuonohuuhtelut ovat olleet pelastukseni, kun ei enää nenäsumutekaan ole riittänyt nenän limakalvoja aukaisemaan. Mutta akupunktio on myös oiva apu tähän ja saan huomenna neulat myös nenänvierustalle ja alkaa taas nenähengityskin sujua helpommin.

Huomenna tulee myös pitkästä aikaa lepoilta akupunktion vuoksi ja jätän maanantai-iltaisen beach volleyn viikkokisan katselun väliin, koska on luvannut sateista ja kylmää säätä ja siellä järvenrannalla istuskellessa tuuli jäädyttää minut luita myöten. Valitsen lämpimän kotisohvan.

Tänään kuitenkin ajattelin vielä pyykinpesun lomassa istahtaa ompelukoneen ääreen ja ommella yhden rahinsuojuksen loppuun. Aiemmin synttäreitäni varten työhuonettani siivotessa löysin ison kasan korjaamista vailla olevaa vaatetta sekä keskeneräisiä ompelustöitä, jotka jäivät tekemättä jokunen vuosi sitten silloisten rannekipujeni vuoksi. Nyt kun ranteeni taas kestävät, ajattelinpa tuota pinoa ruveta pienentämään aina inspiraation saadessani. Tänään on sellainen päivä.

Puutarhaelämää sadekuurojen välissä

Kimalainen rohtoraunioyrtissä ahertamassa.

Viime viikolla saimme puutarhamme siistittyä kuntoon rikkaruohoja myöten. Ja sitten alkoivatkin sateet. Masensi. Olisi ollut niin ihana nautiskella auringossa istuskellen puutarhan kauneudesta, kevyin mielin, ilman puutarhatöitä. Mutta ei. Sade tuli ja jylläsi ja tuuli tuiversi. Hieman pelotti, tekeekö tuhojaan puutarhassamme, mutta näin ei käynyt. (Jos ei lasketa yhtä härmäistä poimulehteä, jonka jouduin siistimään.) Kasvit ovat nauttineet kuumuuden ja aurinkoisten päivien jälkeen suunnattomasti viileydestä ja kosteudesta. Kasvimaalla kaikki kasvaa silmissä. Samoin lehtikompostin päällä kesäkurpitsa on intoutunut kasvamaan. Lisäksi yllättävän moni perenna on kukassa kuin viileätä säätä uhmaten.

Korallikeijunkukan kirkkaat kukinnot.

Pari päivää sitten teimme mieheni kanssa hyökkäyksen kasvihuoneelle ja puutarhaan muurahaisia viliseviin paikkoihin. Aseena kaneli ja merisuola, joista tein seoksen. Kiitos siskoni vinkin, meidänkin kasvihuoneellamme tuoksuu nyt joulu. Eikä ole muuten enää muurahaisia näkynyt kurkun kasvusäkissä eikä muuallakaan! Lisäksi olemme poistaneet omenapuistamme kääriäisen toukkia verkkopesineen. Puutarhamansikka oli pikana kasvattanut ison kasan raakileita, joista osa jo punoitti pari päivää sitten ja harsoitimme taimilohkon. Vähemmän marjoja räksille, enemmän meille. Pelkäsin hieman mansikoiden kärsivän homeesta sateiden jatkuessa pitkään, mutta muutamaa juurella olevaa kuivaa lehteä lukuun ottamatta ei hometta ole näkynyt.

Ahomansikka/metsämansikka on jo tuottanutkin satoa ja tein yhtenä iltana lapsuuden herkkuani - mansikkamaitoa riisimaitoon. Edelleen yhtä herkullista oli kuin lapsenakin.

Lisäksi aiemmin mainitsemani, hengissä sittenkin viime kesästä selvinnyt allium, on lopultakin aukaissut kukkansa. Erikoinen on. En muista tarkkaa lajiketta, mutta olisiko ollut joku Afrikkaan liittyvä nimi?

Parkkipaikan muurin perennapenkkimme on taas vaihtanut väritystään ja loistaa nyt valko-sini-lila-purppurana. Kohta alkaa kunnon väriloisto, kunhan liljat aukaisevat muurilla kukintonsa. Nupullaan osa jo on. Yhden liljakukon olen metsästänyt. Enempää en ole bongannut ja tuonkin itse asiassa isosiskoni huomasi. Tarkkailu kuitenkin jatkuu. Kurjenpolvet muurilla ovat nyt olleet parhaimmillaan.

Lisäksi kuunliljoissa alkaa kukinnot aueta. Kukkavarret ovat jo jokusen viikon kasvaneet. Ja nyt niitä näyttää tänä kesänä tulevan paljon. Saamme taas kukintomeren.

Muualla puutarhassa on oranssia sävyä. Kesäkullerot ja ruskoliljat ovat täydessä kukassaan. Ihana piristys, vaikka sade rajoittaakin näkyvyyttä puutarhaan aika ajoin.

Niin ja pienenä bonuksena ravintomme herkullisuuteen kasvihuonekurkkumme ovat kypsyneet. Niin ovat hyviä ja maukkaita verrattuna kaupan kurkkuihin. Nyt saamme taas kesän ajan nauttia itsemme kasvattamista kurkuista. Tomaateissa on myös hyvät raakileet, joten kohta miehelleni riittää niitäkin omavaraisesti. Kesäkurpitsa antaa vielä odottaa itseään.

Tämä päivä kului beach-volley -turnauksessa omalla kotipaikkakunnalla kioskintätinä. Mukavaa oli, vaikka sää olisi voinut hieman enemmän suosia. Meinasi jossain vaiheessa vilu iskeä. Pelaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä ja se on aina se paras palkka.

Rikkaruohoja ja painavia asioita

Viime ajat ovat olleet yhtä vuoristorataa asioiden sujumisen suhteen. Yksi ratas kun pyörähtää eteenpäin ja saan asian järjestettyä, selviää, ettei se nyt sitten ihan niin mennytkään ja samantein toinen ratas juuttuu ja jotain ratkaistavaa ongelmaa taas ilmaantuu. Eilen tapahtui molempia. No, eilen oli eilen ja nyt on nyt.

Ainakin nämä päärynään oksien painot pysyvät vakaasti. Onneksi mieheni on kalastuksesta innostunut ja sain häneltä näin kauniit painot päärynäpuun sivuoksille. Narut ovat ostamistani paidoista, joissa usein niskassa henkarilla pysymiseksi sijaitsee päälle puettaessa ärsyttäviä tukinauhoja niskassa, jotka kotona leikkaan pois ja olen (taas jostain kumman syystä) ne hamstrannut talteen. No, nyt ne tulivat tarpeeseen.

Nyt Aunenpäärynä sai hieman leveyttä itseensä. En halunnut kuitenkaan liiaksi oksia muotoilla sivulle, vaan hillitysti vain hieman erottaa päärungosta. Eipä tuosta paljoa itse kasvia näy, kun tukiseipäät ovat edessä, mutta mitä hennompi puu, sen vaativampi tuenta.

Taustalla näkyy hieman ruusuriviä, jonka kiroilujen kera sain perattua alkuviikosta esille rikkaruohomerestä. Myöhemmin kaivoin jokusen piikin rystysistäni pois. Vaikka olisi kuinka paksut ja topatut hanskat, niin tämä ruusu kostaa aina. Ruusun juurelle olen siirrellyt kaunokaista kasvamaan. Sitä kun kasvaa pihallamme siellä täällä.

Muuten rikkaruohojen perkuu on jänytkin nyt loppuviikosta huonon mielialan vuoksi. Tänään ajattelin yrittää, mutta voi olla, että innostukseni tyssää auringossa istumiseen. Mutta jos edes ulkoistettua itseni saisin. Onneksi on kirjoja nyt luettavaksi kasa.

Keskiviikkona meillä oli puutarhassa hulinaa. Anoppi leikkasi nurmikkoa, mies tyhjensi peräkärrystä hukkamaan kaatopaikalle sekä kuskasi muuten vaan pihassa seissyttä romua pois. Itse kykin kasvimaalla perkaamassa tänä kesänä ensimmäisen kerran rikkaruohoja pois. Työnjälki näkyi. Porkkana oli harsotunnelin alla huimasti kasvanut, kun sen esiin rikkaruohoviidakosta sain perattua. Kasvimaalle on tämä viileä ja sateinen kesä sopinut.

Perkauksen alussa ja lopussa.

Alkukesä on ollut todellakin viileä ja nyt vasta kukkivat ne kasvit, jotka yleensä jo juhannuksen aikaan ovat olleet kukassa. Tämä kimppu ei ole mitenkään edustava, mutta omasta puutarhasta poimittu. Illalla loisti kauniisti ruokapöydällä kattovalon toimiessa kohdevalona. Ruskoliljat ja tarha-alpit ovat lopultakin auenneet.

Hellettä piisaa vielä pari päivää ja siitä on nyt nautittava, kun sitä on tarjolla. Kasvihuoneenkin pystyi jo yöksi jättämään auki. Ensi viikolla kuulemma taas viilenee. No, sitten on aikaa taas tehdä käsitöitä. Uudistusta kaipaavat aiemmin ostamani liukuovikaapit eli hiontaa ja maalausta pitäisi jossain vaiheessa kesää suorittaa. Inspiraatiota odottaessa. Omaa vointiaan on nyt kuunneltava ja sen mukaan mennään.

Aurinkoenergiaa!

Nyt ne ovat lopultakin auki, idänunikot! Joku noissa suurissa, loistavanpunaisissa kukinnoissa aina viehättää ja joka kesä on yhtä riemuissaan kun kukat aukeavat. Ja nuo emit ja heteet ovat niin erikoiset, että mieheni myös niitä joka kesä ihastelee. Värinkaipuuni on tänä keväänä noussut huimiin mittoihin. Aiemmat inhokkivärini eivät enää ole niin sietämättömiä ja osasta olen jopa alkanut pitämään.

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä ja kutsuimme lähellä olevia sukulaisiamme kahvittelemaan aurinkoiselle terassillemme ja vietimme samalla isäni nimipäivää.

Mieheni ja siskonmieheni ahersivat siinä sivussa siirtäen ruokakompostimme uudelle paikalleen liiteriin päätyyn. Aamupäivästä mieheni ahersi pohjatyöt, jotta saimme kompostialueen alle vanhan puuterassiritilämme ja nyt on niin luksusta sekä kompostille että meille itsellemme, kun ruokakompostin tyhjennyspaikka on nyt niin lähellä. Lisäksi siskonmieheni teki meille hieman sähkötöitä ja saimme ulos yhden pistokkeen lisää. Tämä vaati kuitenkin vintille kapuamisen ja tilaa saadakseen siirsivät joitain minulta salattuja tavaroita ulos vintiltä. Mieheni sanoin "Aattelin jossain vaiheessa noi romut vintiltä hävittää...". ROMUT!

Tämäkö romu? Tukeva, vanha ja kestävä tuoli. Värikin on ihana. Harmi kun täytyy maalata. Vaatii hieman paklausta kolhuihin ja muutenkin uuden maalipinnan. Minä olen kohta kahdeksan vuotta nukkunut aarteiden alla tietämättä niistä mitään. Onnekseen vintti ei ole kostea, vaikka hieman kylmästä on osa huonekaluista varmaankin kärsinyt. Mieheni mukaan sieltä löytyy vielä toinen samanlainen tuoli, vanhoja vanerilaatikoita sekä jonkinlainen peilipöytä. Sellaisen näinkin luukusta kurkistaessani nurinpäin eli päälilevy alaspäin ja sivussa näytti molemmin puolin ainakin laatikot olevan. Joten päälle saattaisi peiliosakin vielä löytyä. Enkä tiedä mitä muuta "romua" vielä löytyy. Ainakin mieheni vanha rattikelkka siellä myös on. Sormeni niin syyhyäisivät, kun nyt kesällä olisi hyvää aikaa kunnostaa huonekaluja, mutta vintti on todella matala, sahanpuruinen ja täynnä ampiaisen pesiä, joten saa nähdä jääkö syksyyn. Mieheni kyllä lupaili, että voisi käydä tavaroita sieltä hakemassa, mutta sauna pitää olla valmiina, että pääsee sinne heti perään pesulle.

Mietin jo kuvan laatikosta jonkinlaista kasvupaikkaa valkosipulille tai kasvihuoneelle jollekin muulle hyötykasville, esim varhaisperunalle. Muovitettuna sisältä tietenkin. Jos ei muuhun käyttöön mene, niin kesäkukille tai sitten ihan säilytyspaikkana puutarhatarvikkeille. Aikanaan nämä laatikot olivat kuulemma maakellarissa perunan talvisäilönä vuosia, joten hyvin ovat kosteutta kestäneet, kun vieläkin ovat täysin ehjät ja tukevat. Ja kuivatkin edelleen.

En vain voi lakata ihmettelemästä, että ihmiset eivät ymmärrä millaisia harvinaisuuksia piilottelevat vintillään ja hävittävät tietämättään niiden arvoa. Ei tälläisia enää nykymaailmassa valmisteta. Ja muutenkin nykypäivänä valmistettava tavara ei ole ollenkaan niin kestävää kuin esim. nämä vanhat, kunnon puutuolit, joissa on liitokset tehty kunnolla jne. Kiitos siskonmiehelle, joka nämä aarteet nosti esille!

Lauantaina vietimme mieheni kanssa kaksin päivän ahertaen kotipihalla kantaen halot sisälle liiteriin, tehden muutenkin inventaariota lisäksi varastona toimivalle liiterimme keväälle kertyneelle tavaramäärälle ja suunnittelimme uutta ruokakompostin paikkaa.

Sade keskeytti uurastuksemme, mutta onnekseni ehdin ennen sitä istuttamaan ulos kasvihuoneella vahvistumassa olleet itsekasvatetut kesäkukan taimet. Nyt vaan odottelemaan, että ulos päästyään kasvu alkaa kunnolla. Tsinniat ainakin ovat viihtyneet ja alkavat olla hyvänkokoisia ulkona pari viikkoa oltuaan. Nyt ulos pääsivät orvokit, vaaleanpunaiset päivänkakkarat ja leijonankidat.

Kasvimaalla alkaa myös olla hyviä alkuja taimiriveissä. Jonkun pitäisi vaan jaksaa aloittaa siellä rikkaruohosouvi, ennen kuin kasvavat häiriköt liian suuriksi. Samoin tuki ruusupavuilta vielä puuttuu. Täytyy vain odottaa sitä energiapuuskaa...

Ja tässä siis mieheni eilisen uurastuksen tulos. Vanha puuterassi sai uuden elämän kuivikevaraston ja tänä keväänä hankkimamme Biolanin ruokakompostin alla. Ja minun sieluni taas kaipaamansa rauhaa, kun siistiytyi tuo liiterin pääty rikkaruohoista ja ei tarvitse sitä enää käsin perata kesäisin. Ainakin toivon niin. Liiteri sai lauantaina myös uuden räystäslaudan lahonneen tilalle sekä vasemmalle uuden haitarimallisen köynnösritilän. Joten sekin on nyt esteettisesti kunnossa ja kelpaa katsella nyt siistiytynyttä hyötyrakennusta ympäristöineen.


Poikkesimme myös lauantaina ensimmäisen kerran tänä kesänä iltakalaan. Mitään muuta emme saaneet kuin hieman vettä niskaamme ja levollista mieltä järven rannalta. Silkkiuikku oli meitä onnekkaampi ja nappasi kaloja yhtenään. Kuvattavaksi ei olisi halunnut ja sukelsi aina kuin sain kameran valmiiksi, mutta uuttera yrittäminen palkittiin lopulta minullakin ja sainpahan kuvan sekä uikusta että kalasta. Kauempaa kuva napsaistu, joten pahoittelen, että ei ole aivan tarkka, mutta kyllä tuosta saaliin ja linnun erottaa.

Tänään pääsin taas purkamaan mieltäni ammattilaiselle ja mieli on taas paljon parempi. Ajattelin jatkaa samalla linjalla, ottaa hyvän kirjan ja hipsasta hetkeksi kototerassille auringosta ja lämmöstä nauttimaan. Ja on muuten ensimmäinen kerta tänä kesänä tällaista luksusta. Saatanpa nauttia jäätelöstäkin lukemisen lomassa.

Juhannuksen aikaa

Juhannus tuli vietettyä perinteisesti sukuni kanssa. Tällä kertaa ihan kotipaikkakunnalla tosin. Miehellänikin tänä vuonna oli molemmat juhannuspäivät vapaana. Vietimme isosiskoni syntymäpäiviä, kävimme kokkoa katsomassa ja kalastimme illasta. Hyvää ruokaa ja syntymäpäiväherkkuja piisasi koko päiväksi myöhään yöhön.

Siskollani oli herkullisia ribsejä pääruokana kera uusien peruneiden ja muiden lisukkeiden. Itse tein kahvipöytään tarjolle vaniljaisia marjaleivoksia vadelmasta ja pensasmustikasta. Koristeluna lisäksi omasta yrttipenkistä sitruunamelissan lehtiä. Hyviä olivat.

Tämä viikko on ollut kohtalaisen kiireinen. Eilen kävin ravitsemusterapeutilla saamassa lisäohjeistusta ruokavaliooni sekä samalla tarkistettiin energian ja ravinteideni saanti nykyisestä ruokavaliostani. Tilanne on vain parantunut viiden vuoden sisään ja kehuja sateli ruokavalioni monipuolisuudesta monista rajoitteista huolimatta. Joitain muutoksia suolistosairauteni nyt aiheutti dieettiini, mutta ei mitään dramaattista eli näillä pärjätään ja kokeiluja siis taas tiedossa. Tänään kävin kampaajalla ja kosmetologilla.  Huomenna olisi tiedossa työkaverin läksiäiset aamupäivästä eli ihana nähdä työkamuja pitkästä aikaa. Haikeaa toisaalta käydä sanomassa heipat eläkkeelle jäävälle työkaverille. Iltapäivästä onkin sitten tiedossa rauhoittumista eli akupunktiosarja jatkuu. Tämän jälkeen pidänkin sitten pienen tauon hoidoissa.

Tiistaina teimme mieheni kanssa puutarhahommia istuttaen lopultakin synttärilahjaksi saamani päärynäpuun sekä kärhön, jolle haimme pari kappaletta erivärisiä kärhöjä seuraksi. Onneksi minulla on tuo kaivurini eli mieheni on nyt kunnossa selkänsä osalta. Muuten olisi kyllä jäänyt nämä istuttamatta. Kärhöjen lisäksi matkaan tarttui myös atsalea pensaaksi tulevan terassialueen nurkalle. Kärhöjen juurelle ostin jokusen suikeroleimun, jotka saavat levitä vähitellen peittämään ja varjostamaan kärhöjen juuristoa. Nyt vaan odottelemaan menestyvätkö kärhöt ja mitkä niistä jaksavat kasvaa ja kukkia. Asia selviää parin vuoden sisään. Tänä vuonna tuskin kukintaa saadaan. Olen kuitenkin onnellinen, että jaksoin tehdä taas jotain. Viime viikolla olin uuden lääkekokeilun kourissa ja erittäin huonossa kunnossa. Onneksi nyt kokeilu ohi ja olo paljon parempi. Jaksaa taas touhuta kotona ja kodin ulkopuolellakin. Ja hymykin alkaa olla jo herkemmässä. Parempi jakso meneillään, mutta päivä kerrallaan edelleen eletään.