Harmitusta ja juhlaa

Tammi vuonna 2012.

Muuttaessamme tähän taloon meillä oli komea, leveä, yli 40 vuotta vanha tammi. Tammi on meillä edelleen, muta jokunen talvi sitten olimme suunnitelleet oksankärkien siistimistä sähkölankojen lähellä. Emme ehtineet, kun sähkölaitoksen palkkaamat miehet tulivat ilmoittamatta, ja syksylla salaa leikkasivat puun aivan päin "mäntyä". Onhan se tietysti tärkeintä, että puu mukailee sähkölankoja?! Olemme nyt parina talvena yrittäneet mieheni kanssa korjailla tammea inhimillisen näköiseksi. Mutta kapeahan tuo on.

Tammi nyt.

Viime viikolla taas leikkasimme hieman lisää. Eniten ehkä harmittaa, että menetimme ihanan majan, joka muodostui tammen alle roikkuvista oksista. Olin jo suunnitellut juurelle puunrunkoa kiertävää penkkiä, jossa istuskella lukemassa kesäisin. Nyt puutarhamme ainoa varjopaikka on menetetty. Edelleenkin sapettaa, että eivätkö sähkölaitokset vielä nykypäivänäkään voi informoida asiakkaitaan puunleikkuuaikeistaan, kun tekstiviesti ei paljon maksa ja postikin kulkee edelleen. Olisimme voineet ilmoittaa, että leikkaamme itse puun lepotilaisena keväällä. Onneksi kyseessä oli tammi, joka ei otsanut itseensä syksyleikkauksesta. Tammi on hidaskasvuinen ja tukeva puu, ja oksankärjet eivät olleet vielä lähelläkään sähkölinjoja, joten minkäänlaista vaaraa ei ollut vielä. Piti varmuudeksi kuitenkin pari metriä napata pois joistakin oksista, jättää tappeja ja leikata puusta keskioksat pois latvuksesta! Olisi jollekin puutarhayrittäjälle tuossa hyvä työ. Ainakin osattaisiin arvioida kuinka nopeakasvuinen puu on kyseessä ja leikata se kauniiksi. Onneksi sentään takaterassillemme päin puun olemme saaneet siistittyä siedättävän näköiseksi. (Kuvassa oikealla.)

Onneksi on elämässä juhliakin. Meillä oli mieheni kanssa eilen kihlojen 17. vuosipäivä ja ostin miehelleni suuremman kauratyynyn lämmikkeeksi. Sisällä on täytteenä luomukauraa ja päällinen on irrotettava pellavainen, jonka saa siis tarvittaessa pestyä. Valmistajana Viialan Pellava. Tämä tyyny riittää isommankin miehen hartioita ja jumisia niskoja rentouttamaan. Ja saan myös itse lainata, kun siltä tuntuu.

Eilen päivällä poikkesimme mummuni luona muun lähisukuni kanssa. Ihana oli saada taas porukka pitkästä aikaa kasaan ja mummu nautti iloisesta seurueestamme, vaikka varmaan illalla olikin väsynyt vierailumme jälkeen. Tiedän, että kuitenkin oli iloinen, että poikkesimme kukkapuskien kera onnittelemaan ja seuraa pitämään. Yllätykseksi oli muitakin vieraita paikalle saapunut ja näimme pitkästä aikaa vaarini sukua Tampereen suunnalta. Mieluisa yllätys.

Illasta hurautimme vielä mieheni äidin kukittamaan hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Mieheni valitsi ihan itse kukat ja kaunis on tuo leikko-orkidea kelta-oranssin sävyisenä.

Minulla alkoi nyt viimeinen kokonainen osa-aikaisuus viikko. Ensi viikon puolivälissä alkavat työt taas täysipäiväisenä työntekijänä. Hieman jännittää miten alkuun taas tottuu 8 tunnin työpäiviin, mutta toisaalta odotan innolla paluuta normiarkeen pitkän toisaikaisuuden jälkeen. Ja saan pehmeän laskun, koska ehdin olemaan töissä vain 2 kokonaista päivää, kun alkaa vuosilomani jokuseksi viikoksi. Vielä on auki vietänkö lomaa 2-3 viikkoa putkeen vai jaanko viimeiset 5 päivää huhtikuulle lyhentäen työviikkoa. Mutta ainakin pääsiäisviikot saan viettää lomaa.

Olen hieman kahden vaiheilla otanko tänä keväänä urakakseni taimien esikasvatuksen vaiko ostan kaupasta hyviä, valmiita taimia. Katsotaan saanko inspiraation vai vietänkö laiskiaiskevättä puutarhan osalta. Olen kovasti tuijotellut pihakivemme juurelle olohuoneen ikkunasta toivoen, että jouluruusumme ei paleltunut alkuvuoden vähälumisen, kovan pakkasjakson aikana. Viimeistään maaliskuun lopulla ruusun pitäisi alkaa kurkkia lumen alta.

Itse sain harmituksekseni pitkittyneeseen poskiontelotulehdukseen ja mykoplasma-epäilyyn viime viikolla antibioottikuurin ja rinnalle toisen antibioottikuurin antibioottiripulia estämään. Joten olin viime viikon todella väsynyt antibioottien sivuvaikutuksena ja tänäänkin sammahdin työpäivän jälkeen sohvalle torkuille. Lisäksi haittavaikutuksena mm. sammas on jo saapunut vieraakseni ja sain tänään siihen lääkityksen. Näillä mennään ja toivotaan, että suolisto ei ota itseensä rajusta antibioottimäärästä huolimatta. Joskus on vaan pakko antaa periksi, jos tauti ei hellitä. Ainakin hengenahdistus on jo hieman keuhkoputkien osalta hellittänyt, samoin silmien aamuinen rähmintä on vähentynyt, joten ei taida turhuuteen kuurit mennä. Nenä on vielä tukkoinen, mutta kuuri vasta puolivälissä meneillään, joten toivon, että nenän tukkoisuuskin vielä ehtii hellittämään.

Mutta keväässä siis jo mennään, ja myönnän, että vaikka lumiset maisemat ovat kauniita, niin kaipaan jo kevään vehreyttä. Nuorempana olin syysihminen ja parasta oli ruskan kirkkaat värit ja iltaisin lenkkeillä puista tippuvien lehtien keskellä tuulen tuivertaessa hiuksia. Viime vuosina, oman puutarhan saatuani, olen kääntynyt kevätihmiseksi ja odotan aina innolla mitä seuraavaksi maasta nousee ja mikä kukkii tänä keväänä. Mullan tuoksi ja ensimmäiset aurinkoiset ja lämpimät kevätpäivät sekä lintujen sirkutus saa tämän puutarhurin todella nauttimaan olostaan ja innostumaan taas kaikesta uudesta. Keväisin energiavarani taas nousevat talven harmauden jälkeen.

Hyvää alkanutta kevättä lukijoilleni!