Hyinen maaliskuu

Täytyy sanoa, että viime kevät oli kylmä, mutta tämä on vielä hyisempi. Muistan kuinka viime vuonna olimme Fuerteventuralla lomalla maaliskuun alkupuoliskon ja näihin aikoihin palasimme takaisin kotiin. Silloin täällä aurinko paistoi, tiet pöllysivät kuivina, lumet olivat sulaneet ja jouluruusumme kukki ensimmäisen kerran ulkona. Nyt ei edes perennapenkkejä vielä erotu lumen alta ja pakkasta on vielä päiväsaikaankin joinakin päivinä pari astetta ja yöpakkaset ovat vielä kovia, miinusta 5-10 astetta. Ja huomenna on jo kiirastorstai!

Lapsuudesta muistan kuinka pääsiäisen aikaan oli yleensä jo lämmintä, jokunen lumikasa siellä täällä saattoi kököttää, mutta talvikenkiä ei enää jalkaan täytynyt pukea, vaan sai vaihtaa kevyempiin kevätkenkiin. Ja aurinko lämmitti ihanasti ja linnut sirkuttivat jatkuvana kuorona.

Kuitenkin ihana puoli tässä kylmyydessä on se, että luontoäiti on intoutunut luomaan kauniita jääpatsaita ihan omatoimisesti tänä vuonna. Jaloangervot ja pallotuijat ovat saaneet oman jääkuorrotuksen. Jää on niin kirkasta, että sen kävitse erottaa oksat ja lehdet. Nämä kuvat ovat ihan omalta pihamaalta etupihalta aivan talon nurkalta.

Maanantaina muistin yhtäkkiä, että kasvimaan viereinen, villiintynyt pensasaitamme olisi syytä leikata ja piakkoin, niin kuin syksyllä suunnittelimme. Se oli helpointa nyt, kun olen lomalla neuvonantajana. Mieheni pisti tuulemaan pienen patistelun jälkeen ja saimme raivaussahan vuokrattua päiväksi sekä kuormalavan hommattua pihaamme risuja varten. Edelliskerralla ajattelimme, että ei niitä oksia niin paljon tule ja kuljetamme ne omalla peräkärryllämme. Muistaakseni oksia ja ajoreissuja taisi 7-8 kuormallista kertyä! Joten aikaisemmasta viisastuneena hankimme suoraan lavan pihaan. Nyt on aita matalana ja ensi kesänä pääsemme helpommalla hoitotöistä ja ruohonleikkurikin mahtuu kulkemaan aidan ja kasvimaan välistä, eikä tarvitse trimmeröidä. Tosin itselläni vielä pensasaidan juuren siistintä odottaa, kunhan kelit ensin lämpenevät. Kyseessä on rusokuusama-aita, joka siis on nopeakasvuinen, hyvin leikkausta kestävä ja ja oksat tykkäävät harottaa vanhemmiten sivulle. Nyt saamme sen taas pidettyä leikkaamalla kurissa seuraavat viisi vuotta, olettaisin. Ja kun juuren siivoaa, alkaa uutta kasvuakin intoutumaan.

Hieman eilen hetkellisesti harmaat pilvet peittivät mielialaa, kun mieheni on perinteisesti tehnyt maalis-huhtikuussa kalastusreissun tuttavan mökille. Nytkin hän oli varannut töistä lomavuoron sovitulle ajankohdalle, ja nyt sitten eilen tulikin ilmoitus, että voisiko tulla päivän myöhemmin. No ei voi! Yleisellä tasolla minua ärsyttää tuollainen käytös, että teet etukäteen isot järjestelyt, että pääset paikalle, kun kutsuttu on, ja sitten ilmoitetaankin, että josko kävisi muu ajankohta. Täytyy vain todeta, että kun olet vielä työssäkäyvä ja siinä sivussa opiskeleva ihminen, aika mahdotonta on pari viikkoa aikaisemmin lähteä uutta ajankohtaa sumplimaan. Lisäksi reissun siirtäminen tarkoittaisi, että menettäisimme yhteisen, harvinaisen vapaapäivän, kun uusi ajankohta ajoittuisi oman lomapäiväni kohdalle. Lomapäivän siirto ei meillä kummallakaan enää onnistu eikä mieheni opiskeluajankohdatkaan jousta yhtään. Toivon todella, että asia järjestyisi ja mieheni pääsisi odottamalleen parin päivän kalastuslomalleen aiemmin sovittuna ajankohtana. Joskus vaan ihmetyttää ihmisten välinpitämättömyys ja toisen näkemän vaivan arvostamattomuus.

Vastapainona tämän päivän harmaudelle viime viikonloppuna ostamani tulppaanit ovat auenneet. Ystäväni totesi, että muistuttavat pioneja ja näinhän se on. Todella kauniit ovat. Magnolia aukoo myös jo uusia kukkia. Eilen meillä oli hieman vauhdikkaampi päivä, kun haimme siskontyttöni meille kyläilemään. Sää oli ihanan aurinkoinen ja vietimme iltapäivän ulkona oksia lavalle keräillen. Tosin siskontyttö toimi työnjohtajana ja teki pihan täyteen lumienkeleitä, koska risuja keräillessä tuli kuulemma hiki ja piti vilvoitella välissä. Isäni myös poikkesi pääsiäiskukan tuomassa ja nyt meillä on taas kirkkaankeltaisena kukkiva narsissi olohuoneella väriä tuomassa.

Aurinko on myös ilahduttanut meitä parina viime päivänä loisteellaan ja myös tulppaanikimppumme naustiskeli paisteesta maanantai-iltapäivästä. Tänään onkin sitten jo harmaampi päivä, mutta pääsiäiseksi lupasi jo kelin lämpiämistä ja aurinkoisemman sään palautumista. Rairuohomme ja pääsiäisohramme alkoivat eilen lopultakin kasvaa. Pieni jännitysmomentti oli jo, kun maanantaiaamuna ei  näkynyt yhtään alkua, vaikka perjantaina olimme jo siemenet kylväneet. Mutta saamme siis kuitenkin pääsiäiseksi vihreitä ruohoja pöytiämme piristämään.

Pääsiäistä vietämme tänä vuonna hieman perinteistä poiketen. Mieheni osallistuu perjantaina sulkapalloturnaukseen ja sunnuntaille hänelle osuu työvuoro. Joten yhteinen pääsiäisen vietto jää tänä vuonna vähemmälle. Sukuni kanssa vietän sitten perinteisesti sunnuntaita yhdessä. Itse en tehnyt enkä lähettänyt pääsiäiskortteja, ja pääsiäiskoristeetkin ovat vielä kaivamatta esille. Joten tunnelta on vielä hieman hakusessa. Onneksi on kukkia ja pääsiäisruohoja sekä viime sunnuntaina pari tuttua noitaa käväisi oven takana ja saimme kauniit virpomavitsat. Ja tänään aion kaivaa ne vanhat koristeetkin esiin.

Tämä bloggaaja siirtyy nyt vähitellen pääsiäistunnelmiin. Sään on luvattu lämpenevän ja auringonkin paistavan viikonlopun aikana. Sitä onnea odotellessa. Oikein hyvää ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa!