Vihreyttä ja värejä

Aiemmin ostamani krookukset ovat aunneet. Yhden niistä lahjoitin jo isosiskoani ilahduttamaan. Kaksi vielä kotona kukkii, nyt siirrettynä sohvapöydälle. Ovat kuin aurinkoja asunnossamme. Taustalla edelleen sisätiloissa viihtyvät pikkunarsissit ja helmililjat pyöreällä, vihreällä tarjottimellaan. Harmitti hieman kun ilmat taas pakastuivat, enkä saa vieläkään sipulikukkia ulos istutettua kovien yöpakkasten vuoksi. Nautin jo niin, kun alkuviikosta alkoivat lumet sulamaan. Tosin uusi kattomme aiheutti sen, että vesi tippuu eri tavalla katoltamme ja aikamoinen rummutus kävi monena iltana sohvalla pötkötellessä vesipisaroisen paukahdellessa puuterassillemme ja muualle seunustoille. Mutta kaikkeen tottuu. Nautin, kun keskiviikkona oli jo asvaltti näkyvissä ja kuivana. Alkoi oikeasti olla jo keväinen fiilis talitinttien sirkutuksen ja auringonpaisteen keskellä töihin lenkkarit jalassa kävellessä. Torstaina alkoikin taas paluu normiarkeen ja täysi työpäivä odotti tekijäänsä. Selvisin hyvin kahdesta täydestä työpäivästä ja nyt sitten alkoi kahden viikon loma sopovasasti pääsiäisen ajaksi.

Tänään heräsin ajoissa aurinkoiseen aamuun  jo ennen herätyskellon soittoa ja muistin, että on Minna Canthin päivä, joka minulle tuo ensimmäisenä mieleen appiukkoni. Sinä päivänä ei laskettu lippua puolitankoon, koska anoppini ajatteli, että ehtii se seuraavanakin päivänä. Ja niin tehtiin. Mutta tänään olen taas 4 vuotta sitten taivaan puutarhoja hoitamaan siirtynyttä appiukkoani muistanut. Ja koska mieheni on tänään työvuorossa, vein hänen puolestaan kimpun haudalle. Valkoisia tulppaaneja ja raikkaan keltaisin pikkunarsisseja. Kauniit olivat valkoisella hangella karunharmaata betoniseinää vasten aurnigossa valoa loistaen.

Kukkakaupassa oli pitkästä aikaa myynnissä magnolian oksia ja pakkohan sellainen oli saada, itse asiassa otin kaksi. Lisänä kauniita kerrottuja tulppaaneja. Poikkesin myös anopilleni seuraksi aamuisella kävelylenkilläni ja vein hänelle etukäteisvirvontakimpun pääsiäiseksi.

Magnolian kukka aukeamassa.

Itse asiassa viisi lomapäivää jää vielä huhtikuulle, jolloin lyhennän niillä työviikkojani. Eli pehmeä lasku töihin jatkuu, täyttä päivää, mutta vajaata työviikkoa.

Keskiviikkona töistä päästyäni kävin pienen kierroksen puutarhassamme kurkkimassa näkyykö sipulikukkien lehtien alkuja. Syksyllä lisäsimme lumikelloa uuden päärynäpuun alle ja lumipalloheisin juurelle krookuksia. Päärynäpuun alta lumi oli sulanut ja sieltä kurkisti kuvassa näkyvät pienet, pullukat lehdet. Lumikello? Mahdollisesti, mutta nyt ei voi kuin seurata. Kovien lumettomien pakkasten vuoksi taisimme menettää jouluruusumme, joka viime keväänä kukki todella kauniisti ja pitkään kiven kupeessa maaliskuun lopulla. Ei yhtään ikivihreää lehteä näkynyt sen kohdalla, vaikka vähän pöyhäsin lumihankeakin. Samoin pelkään hieman syysleimujemme puolesta. Kärhöt olivat myös ekaa talvea maassa. Taitaa tästä keväästä tulla puutarhan suhteen tavallista jännittävämpi mahdollisten pakkastuhojen vuoksi, mitä on edelleen elossa ja mitä olemme menettäneet pakkasukolle.

Eilen työpäivän jälkeen mieheni haki kellarilta multasäkin ja kylvimme lopultakin rairuohon ja pääsiäisohran. Saa nähdä ehtivätkö pääsiäiseksi, mutta luulisin, että tämänkin päiväisen aurinkokylvyn myötä intoutuvat itämään nopeasti.

Lomalleni en ole suunnitellut mitään. Jospa joitain kotirästitöitä saisin tehtyä ja vaatevarastoja hieman käymään läpi poistaen kuluneet ja käyttämättömiksi viime vuosina jääneet vaatekappaleet. Kampaajalle on myös aika varattuna ja pari akupunktiohoitoa varattuna. Mummuni luona ajattelin myös poiketa johonkin väliin. Mutta katsotaan nyt mitä ehtii. Pääasia on nauttia vapaista ja vaikka vaan levätä ja nautiskella olostaan, jos siltä tuntuu. Niin ja sormenkynnet saavat nyt hetken kasvaa, ja saatan jopa lakata ne loman kunniaksi!