Pahoittelut blogitauosta. Flunssa tainnutti minutkin ja 1,5 viikkoa elämästä katosi jonnekin. Ei voi kuin ihmetellä sitä liman määrää. Ääni petti kokonaan kovan, limaisen yskän takia, lämpö sahasi laidasta laitaan ja hikoilin, höyryhengitin, astmaatikkona hevosmäärä lääkityksiä oli käytössä ja kaikesta huolimatta olotila oli kerrassaan vetämätön ja karmea. Raju virustauti, johon lepo ja oireenmukainen hoito. Nykypäivän trendi on pitkään ollut, että antibioottia ja äkkiä terveeksi ja töihin. Nyt onneksi on siirrytty takaisin vanhaan eli antibiootit määrätään vain, jos olotila vakavasti huononee. Itse selvisin hyvin antibiootitta, vaikka oli keuhkoputkitulehdus ja poskiontelotulehdus kuumeineen. Sohvanpohjilta noustiin vähitellen ja aikaa siihen meni. Onneksi ehdin toipua siskontyttöni 5-vuotisjuhliin. Teemana yllättäen Frozen. Itse mietin hetken ja tällainen kakku koristeluineen syntyi. Hauskasti osui samaan tyyliin päivänsankarin äidin tekemän kakun kanssa.
Löysimme neidille lahjaksi Frozen monopoly -pelin, junioriversion, ja hän oli kovin otettu siitä ja kuulemma synttäreiden jälkeenkin sitä on pelattu ahkeraan. Lisäksi korttikätköistä löytyi hauska avattava kortti, joka oli värimaailmaltaan juurikin sopiva ja muutenkin hauska peilipöytineen ja sitäkin sitten neiti ihaili. Isosisko sai sitten "ihan muuten vaan" kuvassa näkyvät valkoisen ja mustan kynsilakan, joita kovasti joululahjaksi toivoi, mutta joita tontut eivät silloin löytäneet.
Nyt on siskon perheessä meneillään myös flunssabuumi, mutta onneksi alkoi vasta synttärijuhlien jälkeen. Neiti viisvee soitti minulle sunnuntaina ilouutisen, että kovan kuumeilun jälkeen hän lopultakin jaksaa olla jo pystyssä. Tädit ovat hyvä olla olemassa juuri tällaisia hetkiä varten. Kun alkaa olla kunnossa ja tylsyys iskee, ja kun ei kuitenkaan uloskaan voi vielä lähteä, niin voi soittaa puhelimella ja höpötellä, niin aika kuluu joutuisammin. Ja jutut ovat kyllä sitä luokkaa, että tätikin saa aina hyvän mielen pokkaa pitäessään puhelun ajan.
Itse kävin lisäksi piristymässä sairastelun jälkeen työhön liittyvässä koulutuksessa kahden päivän ajan viime viikon lopuksi. Ja hyvä koulutus olikin. Kuuli muiden ammattilaisten kokemuksia ja tuntemuksia, asioita tuli hieman kerrattua ja tutustuttua tarkemmin tulevaan sote-uudistukseen. Viimeinen koulutustunti kului elekieleen ja sanattomaan viestintään perehtyen. Meitä perehdytti näyttelijä/kouluttaja Anneli Ranta. Ja voin sanoa, että en muista, koska olisin viimeksi niin paljon nauranut. Kerrassaan mahtavan energinen ja positiivinen persoona.
Lauantaina kaupassa käydessämme ostin kotiin piristystä. Tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit. Ja on ne aina yhtä ihanat. Ovat kauniit nupullaan ja myöskin aukinaisena. Tällä kertaa pinkkiä ja oranssi-keltaista pääsi kimppuun mukaan.
Tämä viikko on töissä iltapäivävuoroa, mutta tänä aamuna on herätty jo ennen klo 8. Aamusta saapui iso nosturiauto ja liuta työmiehiä ja aamu on mennyt kuunnellessa katolta askeleita, rytinää, räminää, pauketta, hakkaamista, vääntämistä, kirskuntaa, työlaitteiden hurinaa ja kaikkea muutakin meteliä. Vanha peltikatto lähtee ja uusi pääsee tilalle. Ei tarvitse enää jännittää myrskysäällä alkaako katto vuotamaan. Työmiehet aloittivat klo 8.30 ja nyt on jo lumet ja vanhat kattopellit ja kourut ja rännit poistettu katolta. Nopeaa on toiminta. Mutta tietää vielä aikaisin heräämistä huomenna ja varmaan torstainakin. Perjantaina saan mahdollisesti töistä vapaapäivän, joten ehkä silloin saan sitten aamusta nukkua yli yhdeksään? Mutta hyvän asian puolesta menee aamu-unien menetys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.