maanantai 29. kesäkuuta 2015

Aurinkoenergiaa!

Nyt ne ovat lopultakin auki, idänunikot! Joku noissa suurissa, loistavanpunaisissa kukinnoissa aina viehättää ja joka kesä on yhtä riemuissaan kun kukat aukeavat. Ja nuo emit ja heteet ovat niin erikoiset, että mieheni myös niitä joka kesä ihastelee. Värinkaipuuni on tänä keväänä noussut huimiin mittoihin. Aiemmat inhokkivärini eivät enää ole niin sietämättömiä ja osasta olen jopa alkanut pitämään.

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä ja kutsuimme lähellä olevia sukulaisiamme kahvittelemaan aurinkoiselle terassillemme ja vietimme samalla isäni nimipäivää.

Mieheni ja siskonmieheni ahersivat siinä sivussa siirtäen ruokakompostimme uudelle paikalleen liiteriin päätyyn. Aamupäivästä mieheni ahersi pohjatyöt, jotta saimme kompostialueen alle vanhan puuterassiritilämme ja nyt on niin luksusta sekä kompostille että meille itsellemme, kun ruokakompostin tyhjennyspaikka on nyt niin lähellä. Lisäksi siskonmieheni teki meille hieman sähkötöitä ja saimme ulos yhden pistokkeen lisää. Tämä vaati kuitenkin vintille kapuamisen ja tilaa saadakseen siirsivät joitain minulta salattuja tavaroita ulos vintiltä. Mieheni sanoin "Aattelin jossain vaiheessa noi romut vintiltä hävittää...". ROMUT!

Tämäkö romu? Tukeva, vanha ja kestävä tuoli. Värikin on ihana. Harmi kun täytyy maalata. Vaatii hieman paklausta kolhuihin ja muutenkin uuden maalipinnan. Minä olen kohta kahdeksan vuotta nukkunut aarteiden alla tietämättä niistä mitään. Onnekseen vintti ei ole kostea, vaikka hieman kylmästä on osa huonekaluista varmaankin kärsinyt. Mieheni mukaan sieltä löytyy vielä toinen samanlainen tuoli, vanhoja vanerilaatikoita sekä jonkinlainen peilipöytä. Sellaisen näinkin luukusta kurkistaessani nurinpäin eli päälilevy alaspäin ja sivussa näytti molemmin puolin ainakin laatikot olevan. Joten päälle saattaisi peiliosakin vielä löytyä. Enkä tiedä mitä muuta "romua" vielä löytyy. Ainakin mieheni vanha rattikelkka siellä myös on. Sormeni niin syyhyäisivät, kun nyt kesällä olisi hyvää aikaa kunnostaa huonekaluja, mutta vintti on todella matala, sahanpuruinen ja täynnä ampiaisen pesiä, joten saa nähdä jääkö syksyyn. Mieheni kyllä lupaili, että voisi käydä tavaroita sieltä hakemassa, mutta sauna pitää olla valmiina, että pääsee sinne heti perään pesulle.
Mietin jo kuvan laatikosta jonkinlaista kasvupaikkaa valkosipulille tai kasvihuoneelle jollekin muulle hyötykasville, esim varhaisperunalle. Muovitettuna sisältä tietenkin. Jos ei muuhun käyttöön mene, niin kesäkukille tai sitten ihan säilytyspaikkana puutarhatarvikkeille. Aikanaan nämä laatikot olivat kuulemma maakellarissa perunan talvisäilönä vuosia, joten hyvin ovat kosteutta kestäneet, kun vieläkin ovat täysin ehjät ja tukevat. Ja kuivatkin edelleen.

En vain voi lakata ihmettelemästä, että ihmiset eivät ymmärrä millaisia harvinaisuuksia piilottelevat vintillään ja hävittävät tietämättään niiden arvoa. Ei tälläisia enää nykymaailmassa valmisteta. Ja muutenkin nykypäivänä valmistettava tavara ei ole ollenkaan niin kestävää kuin esim. nämä vanhat, kunnon puutuolit, joissa on liitokset tehty kunnolla jne. Kiitos siskonmiehelle, joka nämä aarteet nosti esille!

Lauantaina vietimme mieheni kanssa kaksin päivän ahertaen kotipihalla kantaen halot sisälle liiteriin, tehden muutenkin inventaariota lisäksi varastona toimivalle liiterimme keväälle kertyneelle tavaramäärälle ja suunnittelimme uutta ruokakompostin paikkaa.

Sade keskeytti uurastuksemme, mutta onnekseni ehdin ennen sitä istuttamaan ulos kasvihuoneella vahvistumassa olleet itsekasvatetut kesäkukan taimet. Nyt vaan odottelemaan, että ulos päästyään kasvu alkaa kunnolla. Tsinniat ainakin ovat viihtyneet ja alkavat olla hyvänkokoisia ulkona pari viikkoa oltuaan. Nyt ulos pääsivät orvokit, vaaleanpunaiset päivänkakkarat ja leijonankidat.

Kasvimaalla alkaa myös olla hyviä alkuja taimiriveissä. Jonkun pitäisi vaan jaksaa aloittaa siellä rikkaruohosouvi, ennen kuin kasvavat häiriköt liian suuriksi. Samoin tuki ruusupavuilta vielä puuttuu. Täytyy vain odottaa sitä energiapuuskaa...
Ja tässä siis mieheni eilisen uurastuksen tulos. Vanha puuterassi sai uuden elämän kuivikevaraston ja tänä keväänä hankkimamme Biolanin ruokakompostin alla. Ja minun sieluni taas kaipaamansa rauhaa, kun siistiytyi tuo liiterin pääty rikkaruohoista ja ei tarvitse sitä enää käsin perata kesäisin. Ainakin toivon niin. Liiteri sai lauantaina myös uuden räystäslaudan lahonneen tilalle sekä vasemmalle uuden haitarimallisen köynnösritilän. Joten sekin on nyt esteettisesti kunnossa ja kelpaa katsella nyt siistiytynyttä hyötyrakennusta ympäristöineen.


Poikkesimme myös lauantaina ensimmäisen kerran tänä kesänä iltakalaan. Mitään muuta emme saaneet kuin hieman vettä niskaamme ja levollista mieltä järven rannalta. Silkkiuikku oli meitä onnekkaampi ja nappasi kaloja yhtenään. Kuvattavaksi ei olisi halunnut ja sukelsi aina kuin sain kameran valmiiksi, mutta uuttera yrittäminen palkittiin lopulta minullakin ja sainpahan kuvan sekä uikusta että kalasta. Kauempaa kuva napsaistu, joten pahoittelen, että ei ole aivan tarkka, mutta kyllä tuosta saaliin ja linnun erottaa.

Tänään pääsin taas purkamaan mieltäni ammattilaiselle ja mieli on taas paljon parempi. Ajattelin jatkaa samalla linjalla, ottaa hyvän kirjan ja hipsasta hetkeksi kototerassille auringosta ja lämmöstä nauttimaan. Ja on muuten ensimmäinen kerta tänä kesänä tällaista luksusta. Saatanpa nauttia jäätelöstäkin lukemisen lomassa.

2 kommenttia:

  1. Maalaat samanvärisiksi, eiköhän luulisi maalikartasta löytyvän! Tosi söpö tuoli! 😄

    VastaaPoista
  2. Maalaat samanvärisiksi, eiköhän luulisi maalikartasta löytyvän! Tosi söpö tuoli! 😄

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.