Loistavaa oranssia!

Pihamme oranssit perennat kukkivat nyt. Jopa mieheni oli kiinnittänyt huomiota loistokkaaseen kukintaan ja kehui kuinka ihanasti kukat loistavat auringossa vihreää taustaa vasten. Oranssi on yksi lempiväreistäni, joten olen nauttinut näkymästä sydämeni kyllyydestä. Harmittaaa hieman, kun lämpimän kevään vuoksi tulikellukka kukki jo kukintansa toukokuussa, normaalisti olisi kukkinut nyt samaan aikaan kuin muutkin oranssit monivuotiset. Mutta ihmeen hyvin perennoista aina jokin kukkii.Pelkoni ei siis totetunut, kun pelkäsin kevään aikaistettua perennojen kukintaa, ettei mitään kukkisi enää heinäkuulla!

Tämä kesäkullero on anoppini vanha vahinko-ostos. Hän luuli aikanaan ostavansa keltaista tarhakulleroa, kun ei ollut tiennyt, että kulleroita on montaakin eri lajiketta. Häntä harmitti kovasti, kun kullero ensimmäisen kerran kukkikin oranssinkeltaisena. Minua taas lykästi, kun en suuremmin keltaisen värin ystävä ole, ja nämä ovat enemmän väriltään ja malliltaan minua. Ensimmäisen kerran tässä asuessamme kukat ovat nyt valtavat, noin 10 cm halkaisijaltaan. Ehkä ensi kesänä uusi sitruunankeltainen tarhakullerokin kukkii samaan aikaan oranssin vieressä.




Ruskoliljat ovat jaksaneet kukkia tänäkin kesänä jo viikkojen ajan, ja edelleen kukinta jatkuu. Kotitekoisissa kukkakimpuissa nämä ovat lempikukkiani, joiden ympärille on helppo koota kaunis kimppu. Ja tämä lilja ei tuoksu, kuten monet muut liljat tekevät, joten menee hyvin sisäkimppunakin. Vahvat tuoksut tuppaavat aiheuttamaan päänsärkyä minulle. Isosiskolleni vien usein juhannuksen aikaan synttäriksi kimpun, jossa on keskellä ruskoliljaa tiivisti ja reunustan kimpun kuunliljan lehdillä. Yhtä kaunis joka kerta.

Tämä kaunokainen piti meitä piinassa 3 viikon ajan pysyen nupulla, ennenkuin nyt lopultakin eilen aukaisi ensimmäisen kukkansa. Tänään oli sitten työpäiväni aikana aukaissut 2 kukkaa lisää. Ja nuppuja taitaa vielä olla 7 lisää! Sain tämän isosiskoltani viime keväänä, koska heillä ylimääräinen kukkaspuli oli salaa kulkeutunut lehtikomostiin ja kasvattanut siellä sipulin valtavaksi. Valehtelematta nyt on kukkavartta reilu metri, ja tukea ei ole tarvinnut. On joka vuosi niin uskomattoman kaunis kukinto.


Töissä on ollut todella rankka kesä ja olen kiitollinen siitä, että on oma iso puutarha, jossa pääsen purkamaan stressiä, tai ainakin unohtamaan kaiken stressaavan hetkeksi keskittyessään puutarhan hoitoon. Lauantaina perkasin puutarhavadelman juurelta rikkaruohot ja sunnuntaina yhdessä mieheni kanssa uurastimme kasvimaalla samassa puuhassa. Illat hyödynsimme veden äärellä, lauantaina iltakalassa rannalta ja sunnuntaina kävimme tänä kesänä ekan kerran veneilemässä. Mies sai bonuksena vielä virvelöityä itselleen pari isompaa ahventa, joten viikonloppu oli kruunattu ahvenilla. Harmillisesti vanha perämoottorimme päätti rantaan saapuessamme hajota, joten uusi on hakusessa.

Meinasin jo unohtaa, mutta viikonloppuna jatkoimme aiemmin mieheni aloittamaa projektia varjoisammalle etu/sivupihallamme. Mieheni ahersi lauantaina pystyttäen uudet köynnösritilät paikoilleen. Myöhemmin sinne istutamme köynnöstämään ainakin villiviiniä ja ehkä kärhöäkin. Siitä sitten myöhemmin lisää, kun saamme työn valmimmaaksi. Nyt näyttää lähinnä kynnöspellolta... Sen verran vihjaan, että lopultakin saa puutarhamme lisää havuja ja muita ikivihreitä oman alueensa.

Niin ja työkaverini tekemät kauniit korit toimitettu nyt siskontytöille. Aiheuttivat suurta ihastusta, ja kauniithan nuo ovat. Melkein niin kauniit, että teki mieli pitää ne itse, myönnän suoraan!