Lomailua - lopultakin!

Kesäloman alun jälkeen viikonloppu ja alkuviikko on vierähtänyt vauhdilla ja tietokoneella en ole ehtinyt edes käymään. Olen osallistunut (katsojana) jalkapallopuulaakiin, katsellut beach-volleytä parina iltana, autellut mummuani, sekä eilen kävimme Puuhamaassa mieheni ja siskontyttöjeni kanssa. Isompi tytöistä tuli eilen meille lomaa viettämään ja yökyläilemään. Tänään kävimmekin järvessä uimassa kahteen otteeseen. Itsekin pitkästä aikaa intouduin pulikoimaan järvessä monen vuoden tauon jälkeen. Ihanaa oli moinen tällä helteellä.

Kotona en ole ehtinyt viime päivinä aikaa paljoakaan viettämään, joten melkein salaa ovat pääseet puutarhamme uusien perennojen kukinnot aukeamaan. Ihanaa, kun on jotain uutta kukkivaa pihapiirissä. Piristää mieltä kummasti, kun pääsee tutkimaan ja ihailemaan erilaisia kukintoja lähempää. Tämä suopayrttikin loistaa kauniin valkoisena vihreän perennapenkin alareunassa. Pitkään piinasivat sekä suopayrtti että päivänliljat pysytellen nupuillaan, mutta nyt lopultakin ovat kukat aukeamassa.

Ja päivänlilja ei sitten ollutkaan keltainen kuten luulin, vaan kauniin oranssi. Keltaisenkin olisin hyväksynyt, mutta pidän silti enemmän tuosta oranssin sävyisestä. On todella kaunis harmaata kiveä vasten.

Väriminttu on myös lopultakin värjännyt latvansa punaiseksi ja aukaissut terälehtensä täyteen loistoon. Jo aikanaan Lepaalla puutarhuriksi opiskellessani ihailin väriminttua ja ajattelin, että väriminttu olisi kiva omassa pihassa.

No nyt väriminttua pihalla kukkii siskoni siistittyä perennapankkejään ja jakaessa juurakkoja, joista saimme sitten osamme. Saa jatkossa sitten nähdä kiroanko moisen kasvin, kun yrittää vallata koko perennapenkin. Mutta sitten vain kaivamaan ja harventamaan juurakoita.

Vielä haaveilen yhdestä perennapenkistä, johon saisin uusia ja erilaisia perennoja, mutta ehkä sitten hamassa tulevaisuudessa. Samoin haaveilen rodo- ja pioniryhmästä, mutta tällä hetkellä  niille ei oleva valmiina kasvupaikkaa ja vaativat riuskaa kaivajaa paikan luomiseksi. Mieheni lähtee opiskelemaan syksyllä kolmivuotisia opintoja työn ohessa, joten on turha haaveilla mistään suuremmasta puutarhaprojektista seuraavina kesinä. Tai siis haaveilla ja suunnitella aina kannattaa, nehän ovat elämän suola, mutta toteutus on sitten eri asia. Kunhan nyt ylläpitotyötkin ehtii ja jaksaa tehdä. Onneksi olemme vuosien varrella ehtineet jo paljon pihaa uudistamaan, joten olen jo ihan tyytyväinen suurimpaan osaa puutarhaa. Aina löytyy parannettavaa, mutta ne voivat nyt odottaa. Mieheni puolesta olen onnellinen, kun hän pääsi pitkään suunnittelemaansa koulutukseen. Pitkässä juoksussa opinnot maksavat sitten itsensä takaisin.

Niin ja kasvihuoneen sadostakin olemme jo päässeet nauttimaan. Kasvihuonekurkkua on kypsynyt sään lämmettyä ennätysvauhtia, siitä ovat päässeet nauttimaan myös sukulaiset ja naapurit. Lisäksi jokusen kirsikkatomaatin mieheni kehui jo omasta taimesta poimineensä ja maistaneensa. Olemme myös nyt hetken omavaraisia perunan, sipulin, porkkanan ja tillin suhteen, kiitos kasvimaan. Kyllä kesä on tässäkin suhteessa ihanaa aikaa, omasta puutarhasta löytyy paljon hyvänmakuista syötävää.