Oi ihana toukokuu!

Voi mitä väri-ilottelua! Nautin niin paljon. Eka kesälomajakso menossa ja mahtavan helteiset kelit. Olen tehnyt puutarhahommia ja käynyt pyöräilemässä.

Tänään vietän lepopäivää kuntoilusta ja puutarhahommista. Tilalla kampaaja ja kosmetologi. Päivällä näppäsin puutarhasta aurinkokuvan. Ei vielä ihan Marjatta kuki punaisenaan, mutta parissa päivässä muuttuu punaiseksi pilveksi.

 

Ensi yöksi lupasi sadetta ja ehkä ukkostakin. Toivotaan, ettei tuuli ja sade piiskaa kukkia ja nuppuja irti puista ja pensaista. Paljon on vielä nupulla, joten lisäkukintaa on tiedossa vielä lähiviikkoina.

Purppuratuomi

Suklaakirsikka

Lamohietakirsikka

Äitin muisto-omenapuu Marjatta

Runoilijannarsissi

Parvitulppaani

Etupihan tuomi iltahämärissä

Patjarikko

Arovuokko

Ilta-auringossa loistavat punaiset tulppaanit

Loma jatkuu vielä tämän viikon. Tiedossa on shoppailua, iskällä käymistä, pyöräilyä, lisää puutarhahommia ja yhdet mitali-/synttärikakuttelut loppuviikosta. Toivottavasti aurinko paistaa, että voidaan nauttia niistä lämpimässä ulkoilmassa.

Toukokuu

Minun tämän vuoden eka synttärilahja etukäteen saatuna. Kurki lennähti pari viikkoa sitten unikkomaalle. Siinä ympärillä on nyt tällä hetkellä keltainen teema. Onnenpensas kukkii, samoin narsissit. Myöhemmin kesällä sitten punaisempi teema, kunhan kylvetyt unikot ehtivät kukkaan.

Myös valkovuokot ovat lopultakin auenneet viereisessä lehdossa. Toivottavasti kukkivat vielä ensi viikonloppuna, kun on äitienpäivä. Omakohtaisesti en sitä päivää pääse ikinä juhlimaan, mutta vietän perinteisesti siinä alla lapsettomien lauantaita.

Puutarhan tienvierustalla tulppaanit ovat nyt nupullaan. Odotan innolla kukkien aukeamista ja värejä. Värejä kaipaan tämän alkukevään ruskean ja harmaan värittömyyden jälkeen. Jokunen narsissi siellä olikin jo tänään auennut.

Raparperi kasvaa humisten. Vappuna oli pienet lehdet, tänään jo suuremmat lehdet. Varret kasvavat kohta. Sitten pääsee leipomaan raparperipiirakkaa. Joka kevät yhtä hyvää.

Sain siskontytöltä tuon pajulinnun, joka pääsi nyt paraatipaikalle vajan seinustalle. Sen näkee aina ensimmäisenä kun etupihalle saapuu. Kylvökukkamaalle on jo siemenet kylvetty. Saa nähdä millainen kukinto tänä vuonna saadaan. On pörriäisiä houkutteleva sekoitus. Edellisinä vuosina on ollut perhosia houkuttelevat kukat. Joten voi tulla aiemmin kylväytyneiden joukkoon uudenlaisia kukkia. Perinteisesti lisäksi unikkoa, samettiruusua, orvokkeja ja silkkikukkaa myös kylvin. Tänä vuonna pääsi mukaan malvikkia ja salkoruusun siemeniä aidan viereen.

Alla onnenpensas ja narsissit. Nämä eivät ole peuroille tai rusakoille kelvanneet.

Punainen kylmänkukka oli tänä keväänä krookusten kukinnan jälkeen seuraava, joka aukaisi kukkansa. Violetti aloitti kukintansa vasta nyt. Tämän kuvan otin vappuna.

Tänään olen viettänyt kotipäivää yksin. Pessyt pyykkiä, tehnyt keskivartalo- ja niskajumpan, kutonut, katsonut nauhoituksia tv:n kautta ja käynyt tietenkin puutarhassa tarkastelemassa kasvutilannetta. Vielä tekisi mieli kaivaa ompelukone esiin ja ommella uudesta kukkatrikoosta pitkähihainen paita, mutta katsotaan jaksanko.

Auringon niin ihanasti paistaessa kävin myös rennolla kävelylenkillä, ja niin harvoin puutarhaa tulee katsottua ulkopuolisin silmin, että napsasin kotiin saapuessani kuvan tien puolelta. Mukavasti jo vihertää.

Myös ensimmäiset orvokit on päässeet ruukkuun. Kierrätysruukku. Tuossa oli joulukori aiemmin. En ole metallivärien ystävä, mutta orvokkien pastellisten karkkivärien kanssa sopi hyvin, joten tämä päätyi etuoven eteen rappuselle.

Olen nyt 1,5 viikkoa opetellut uutta työnkuvaa sotekeskuksen infopisteen "luukkuruusuna" ja hyvin on sujunut, mutta henkisesti olen kyllä ollut väsynyt, koska on tullut niin paljon uutta muistettavaa ja opittavaa, ja täytyy jatkuvasti keskittyä, ettei anna väärää informaatiota ja osaa neuvoa potilaat oikeaan paikkaan. Loppuviikon migreeni ei tilannetta helpottanut, mutta onneksi migreeni on nyt ohi ja viikonloppuna ehdin lepäämään ja nukkumaan hyvin.

Isämme on Tanskassa pohjoismaiden maajoukkuepeleissä Suomea edustamassa boccian parissa ja palaa huomenna kotiin nelipäiväisestä reissusta. Toivotaan, että mitalin kera.

Nyt on luvattu sään lämpenevän ja syytä olisikin, on kyllä ollut hyinen tämä viikko yöpakkasineen ja päiväsateineen. Itse toivun vielä 6 viikkoa sitten olleesta koronasta, joka ei muuten enää häiritse, mutta kävelylenkeillä vielä hengästyttää ja syke nousee herkästi, mutta vähitellen kuntoa kohentaen luotan taas pääseväni normaalikuntoon. Ehkä sitten jaksan kävellä töihinkin tuon parin kilometrin matkan suuntaansa. Nyt olen mennyt autolla.

Nautitaan auringosta ja lämmöstä!

Kevät!

Luonto alkaa heräillä, puissa ja pensaissa on silmuja. Perhoset ja pörriäiset vierailevat ahkerasti kukinnoissa. Ihania kevään tuoksuja ja ääniä on ilmassa. Lempivuodenaikani. 💚

Tänäkin vuonna teimme pääsiäiseksi viime vuonna bongaamani parsa-mango-perunasalaattia. Ruohosipuli toimii hyvin tuoreen sipulin tilalla.

Vietimme pääsiäissunnuntaita isän luona. Minäkin ehdin toipumaan koronasta siihen mennessä. Leivoin kakut, siskoni Kati teki donitsit. Satu valmisti lämpimän ruuan. Erityisiä olivat kaikki tarjottavat, mutta herkullisia.

Ehdin olemaan 3 päivää lähitöissä pääsiäisen jälkeen ja samantien nappasin jonkun viruksen. Viime perjantaina alkoi alilämpöinen lenssu piinaavan päänsäryn kera ja jatkuu edelleen. Nyt on lievä yskä liittynyt muun oireilun lisäksi seuraani. Joten kotona on taas kökitty. Isällämme nousi myös eilen lämmöt ja hänkin nyt sitten kökkii flunssasena neljän seinän sisällä kerrostaloasunnossaan. Toivotaan, ettei tule hänellekään raju tauti.

 Puutarhassa olen siis ehtinyt aurinkoiseen päiväsaikaan käymään kasvua seuraamassa. Tulppaaneja ja narsisseja nousee nyt puutarhan tienpuoleiselle rinteelle hyvin. Saadaan tänä vuonna sinne upea kukinta.

Krookukset tuntuvat viihtyvän muotopuutarhassamme vuodesta toiseen ja kukkaryppäät suurenevat vuosi vuodelta. Ja kyllä, jonkun pitäisi putsata kuolleet lehdet pois perennapenkeistä, mutta sattuneesta syystä en ole nyt kyennyt, kiitos jatkuvan flunssakierteen. Onneksi syksyllä siistin perennoista lehdet pois, joten se on jo tehty. Viime syksynä lisäsimme myös muotopuutarhaan lisää sipuleita. Taas saa odottaa, mitä kaikkea nousee ja kukkii. Perinteiseen tapaan ei syksyn istutus/kylvövalinnoista enää keväällä ole mitään muistikuvaa!

Lumikelloja nousee aina keväisin pari kappaletta, eli ne eivät oikein viihdy puutarhassamme. Samoin pikarililjoja ei ole noussut yhtään yrityksistämme huolimatta. No, aina ei voi onnistua ja kasvit itse valitsevat sopivat kasvupaikkansa.

Onneksi on tuo pieni puutarhamme, jossa nyt puolikuntosena voin käydä auringossa lämmittelemässä. Alilämpö pitää kehon aika viileänä sisällä maatessa. Parina päivänä on ollut ulkona tuulettomampaa ja on ollut t-paitakeli terassilla. Ja naapurin 5 v höpöttänyt seuranani juttujaan aidan yli. Tänään onkin vähän viileämpi pohjoistuuli ja neitikin meni tänään päiväkotiin.

Mieheni ajeli tänään merelle siikaongelle nauttimaan vapaapäivästään. Hän on sen kyllä ansainnut ja kalaakin oli jo noussut.

Itselläni tukka rehottaa ja kortisoniviikset tuuheutuvat, kun jouduin jo toistamiseen flunssan takia siirtämään kampaajan sekä kosmetologin. Ehkä ensi viikolla pääsen lyhyet hiukseni taas malliin leikkauttamaan lopultakin. Tosin kampaajani on niin hyvä, että hiukseni asettuvat edelleen kauniisti, vaikka edellisestä käynnistäni taitaa olla kohta 7 viikkoa aikaa. Kosmetologille varasin kasvojen sokeroinnin ja kasvohoidon kuukauden päähän ensimmäiselle kesälomajaksolleni. Siihen asti pärjään nyppimällä itse pahimmat naamakarvat pois. Ja toivon, että olen silloin terveenä!

Silmäkeskuksessa kontrollissa ehdin onneksi flunssien välissä käymään. Silmien sisäinen tulehdustilanne on hallinnassa ja kortisonilääkitys jatkuu. Seuraava kontrolli on sitten syksyllä.

Nyt vain odottelen virustaudin hellittämistä ja töihin paluuta. Ehdin jo hieman saamaan kiinni uudesta sihteerin työnkuvastani, mutta perehdytys nyt keskeytti sairastumiseni vuoksi. Paljon on uutta opittavaa, mutta eiköhän vielä vanhakin opi ja vähitellen karttuu taas uusia taitoja työelämään.

Kohta aurinkoenergiaa tankkaamaan taas lasitetulle terassillemme. ☀️ Ihana lämpö talven kylmyyden jälkeen. 

Lomaa ja koronaa

Vietimme ihanat 2 viikkoa Fuerteventuralla kaksin mieheni kanssa. Oli ihana nähdä paikallisia ystäviämme ja nauttia auringosta ja lämmöstä. Ja espressosta. Sitä tuli juotua joka päivä parikin kuppia. Suomessa kahvi närästää, Kanarialla ei, kunhan on kunnon kahvia eikä suodatinkahvia. Ja merta jaksaa aina ihailla ja kauhistella aaltojen voimaa.

Tuli nukuttua hyvin, syötyä hyvin ja ulkoiltua paljon. Lähes joka päivä tuli käveltyä yli 12000 askelta, parhaimpana yli 16000. Jalat kyllä jumittivat alkuun, mutta loppureissusta alkoivat jo tottua. Oli myös ihana joinain päivinä vaan maata altaalla, pulahtaa välillä altaaseen ja lukea kirjaa. Ja toisin kuin luulin, painoni ei noussut reissussa, vaan jopa laski vähän.

Pieni lenssu oli toisella viikolla, mutta sitä ei paljon Kanarian lämmössä edes huomannut. Siinä tuli pari päivää lepäiltyä. Mutta kaiken kaikkiaan oli ihana, rentouttava ja onnistunut reissu, vaikka etukäteen stressasin vähän, jos sairastun ja matka menee pilalle. Onneksi näin ei käynyt.

Nyt olo on kuin tuolla rusakolla kuplassa. Reissun jälkeen oltiin hetki terveenä, töissä ehdin olla pari päivää, kunnes miehellä alkoi flunssa. Siitä pari päivää ja itsellänikin alkoi kurkkukipu, yskä ja vetämättömyys alilämpöineen. Mies sairasti nelisen päivää. Itsellä nyt 6. tautipäivä menossa ja kotitestiin piirtyi eilen 2 viivaa. Olo ei ole häävi vieläkään, päänsärkyä sentään ei ole enää, mutta vuoroin palelen ja hikoilen, silmät särkee jatkuvasti, yskittää ja kurkkua karhentaa. Ja väsymys on jatkuvaa. Pienikin rasitus nostaa hien pintaan. Joten sairasloma tulee jatkumaan vielä.

Tänään kävi pari sovittua virpojaa koristelluilla oksilla meitä oven takana ilahduttamassa. Ja mies on onneksi ollut terveenä ja päässyt jo kaupoille. Kotiin on saapunut pääsiäisherkkuja ja narsisseja. Loistavat valkoisia hankia vasten auringossa. Lumi saisi kyllä jo sulaa.

Itseni piti siirtyä etätyöstä lähityöhön huhtikuun alussa ja työnkuvankin muuttua kokonaan. Nyt tämä siirtyy päällä olevan oireileva koronaviruksen vuoksi. Mutta eiköhän uusi työnkuvakin sitten selviä, kun pääsee lähityöhön ja keskustelemaan esimiehen kanssa tarkemmin, mitä ovat suunnitelleet.

Tämä työnkuvan totaalinen muutos tuli täysin puskista ja täytyi hetken totutella ajatukseen. Inhoan muutoksia, mutta tykkään oppia uutta. Muutos tulee tuomaan varmasti paljon hyvää, mutta samalla stressaakin varmasti alkuun ennen kuin oppii hallitsemaan työnkuvan. Mutta olen toisaalta jo muutosta työhön kaivannutkin, joten otan tämän positiivisena asiana vastaan. Jännittää vain lähityöhön siirtyessä, kuinka paljon nappailen pöpöjä työyhteisöstä, mutta toisaalta nyt etätöissä ollessa olen alkuvuoden aikana sairastanut jo 4 flunssaa. Onneksi kesä lähestyy ja flunssakausi loppuu vähitellen.

Hyvää pääsiäisen aikaa! 🐣

Flunssailua

On ulkoiltu, tehohoidettu talvisään vaihtelun kuivattamaa ihoa, syöty terveellisesti, tehty kotijumppaa ja lepopäiviäkin vietetty. Mutta virus on virus, on se kuinka pieni vaan, niin räkätaudin se aiheuttaa. Nyt sitten lepään urakalla rajun taudin kourissa. Keuhkoputket on limaa täynnä, samoin nenä. Pääkoppa on limakalvoturvotuksen vuoksi niin alipaineinen, että kuulokin on heikentynyt. Yskä muuttui jo parissa päivässä hinkuvinkuksi eli laryngiittia pukkaa. Olo on kuin lämmöt olisi päällä, vaikka kuumemittari ei näytä kuin jokusen kymmenyksen suurempaa lämpötilaa ja silmät särkevät ja kuumottavat.

Tällä kombolla vasemmalta oikealle onnistuu ihon hoito talvikautena. Aiemmin riitti vaahtopesu, kasvovesi ja päivävoide. Kortisonilääkityksen aloituksen myötä viime talvena atoopikon suunympärysihottuma äityi ja lisättiin seerumi kasvojen hoitoon lisäksi. Tänä talvena on kasvojen koko iho kuivunut vielä nopeammin, joten nyt otin käyttöön myös öljyn kosteutta sitomaan. Näyttää auttavan. Halpa lääke on tuo Prednisolon, mutta kun laskee, mitä kaikkea muuta on aiheuttanut, ei ole halpaa. Mutta mieluummin laitan rahani näihin, kuin antibioottikuureihin, jotka häiriköivät sitten koko kropan toimintaa.

Mantelijugurttia, chiaa mantelimaitoon turvotettuna ja pakkasesta mansikoita ja pensasmustikoita kaivettu herkuteltavaksi.

Testasin hiivattomien hirssisämpylöiden ohjetta teff-pohjaisena ja voi, näistä tuli herkullisia. Näin saan myös vaihtelua leipävalikoumaani joka on kohtuu suppea ollut viime vuosiin saakka. Nyt löytyy jo ohje rieskaan, skonsseihin, pataleipään ja sämpylöihin. 

Mutta nyt lepäilen kotona muiden juhliessa siskontyttöni 12 v synttäreitä, katselen aiemmin nauhoittamiani sarjoja televisiosta, lääkkeitä menee urakalla ja kaikki kotikonstitkin on käytössä. Nyt ei auta kuin odotella, kauanko tauti kestää. Nyt 4. tautipäivä menossa. Taitaa sairausloma kutsua pitkästä aikaa.

Pysykäähän te muut terveenä!

Pääkallomekko

Viikko sitten iski ompeluvimma. Alkuaika meni kaavojen ensin sopivien kaavojen etsimiseen hyllyyn kertynristä käsityölehdistä. Seuraavaksi kaavojen piirtämiseen. Piti talvitakkia aloittaa, mutta löysin niin kivan trikoomekon kaavan, että päädyinkin ensin tekemään sen. Taskut olivat erityisen helpot, kun ensin tajusin, miten ne ommellaan.

Yritän totutella uuteen kehonkuvaan ja hyväksyä kortisonin myötä tulleen painonnousun ja turvotuksen. Väljät, mukavat vaatteet auttavat tässä, koska eivät purista. Samoin kivat kankaat.

Hyvää alkanutta vuotta 2023!

Tänään vietän kotipäivää miehen uurastaessa työvuorossa. Heti päivän aluksi päättelin aiemmin syksyllä kutomani sukat ja pehmeän alpakka-merinovillapipon. Nyt saan nämä käyttöön.

Aurinko on ihanasti paistellut vuoden alkupäivinä ja luntakin saatiin uudenvuodenaaton pääkallokelien jälkeen. On sisällä sekä ulkona kaunista.

Miehelleni annoin etukäteisnimpparilahjan, jonka ammuimme taivaan tuuliin vuoden vaihtuessa. Lahja valittu puhtaasti ulkonäön ja nimensä vuoksi, mutta oli kyllä hieno pata.

Meidän ruokapöydän päädyn kukka-asetelma joulun jälkeen.

 

Ja sama nyt. Hieman on kukinnot muuttuneet, mutta hengissä ovat ja kukoistavat.

Joulupukin pakettiin tänä vuonna kääriytyi ennätysmäärä pipoja. Kaikkia en muistanut kuvata, mutta tällaisia tuli kudottua. Lahjojen saajat olivat tyytyväisiä. Viimeksi eilen kampaajani kiitteli pipon keveydestä, pehmeydestä ja lämmöstä. Pipot ovat todistetusti olleet käytössä. Lankana Novitan Woodly wool, josta 30% on merinovillaa. Tätä oli mukava kutoa pehmeyden ja keveyden vuoksi. 20. pipo jäi kesken ja on vielä työn alla. Ranne on kiukutellut, joten se saa vieläkin odotella valmistumistaan.

Jouluaattoiltapäivä yksin viettäessäni kaivoin esiin aiemmin ostamani makramee-askartelupakkauksen ja solmin pari tonttukoristetta kuuseen. Ihan mukavaa tuo makrameesolmeilu ja varmaan joskus tulee jotain isompaakin makrameetyötä kokeiltua, kunhan löytyy sopiva.

Vuosi on alkanut työn puolesta aikamoisessa kirjautumis- ja salasanakaaoksessa. Milloin on puuttuneet oikeudet jostakin, olen saanut ne puhelinsoitolla kuntoon, ovat kadonneet uudelleen ja taas puhelin kouraan. Salasanan vaihto taas on heittänyt uudelleen pihalle joistain sovellluksista ja taas on sähköposti laulanut ja puhelimella soiteltu. Onneksi tämä vuoden ensimmäinen viikko oli nelipäiväinen työviikko ja nyt on pidennetty viikonloppu. Alkoi kyllä jo eilen pää hajota näihin työpaikan yhteysongelmiin. Toivottavasti ensi viikko olisi jo tavallista työntekoa.

Tämän pitkän viikonlopun aion rentoutua käsitöiden parissa. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi.

Hyvää loppiaista!