Vietimme ihanat 2 viikkoa Fuerteventuralla kaksin mieheni kanssa. Oli ihana nähdä paikallisia ystäviämme ja nauttia auringosta ja lämmöstä. Ja espressosta. Sitä tuli juotua joka päivä parikin kuppia. Suomessa kahvi närästää, Kanarialla ei, kunhan on kunnon kahvia eikä suodatinkahvia. Ja merta jaksaa aina ihailla ja kauhistella aaltojen voimaa.
Tuli nukuttua hyvin, syötyä hyvin ja ulkoiltua paljon. Lähes joka päivä tuli käveltyä yli 12000 askelta, parhaimpana yli 16000. Jalat kyllä jumittivat alkuun, mutta loppureissusta alkoivat jo tottua. Oli myös ihana joinain päivinä vaan maata altaalla, pulahtaa välillä altaaseen ja lukea kirjaa. Ja toisin kuin luulin, painoni ei noussut reissussa, vaan jopa laski vähän.
Pieni lenssu oli toisella viikolla, mutta sitä ei paljon Kanarian lämmössä edes huomannut. Siinä tuli pari päivää lepäiltyä. Mutta kaiken kaikkiaan oli ihana, rentouttava ja onnistunut reissu, vaikka etukäteen stressasin vähän, jos sairastun ja matka menee pilalle. Onneksi näin ei käynyt.
Nyt olo on kuin tuolla rusakolla kuplassa. Reissun jälkeen oltiin hetki terveenä, töissä ehdin olla pari päivää, kunnes miehellä alkoi flunssa. Siitä pari päivää ja itsellänikin alkoi kurkkukipu, yskä ja vetämättömyys alilämpöineen. Mies sairasti nelisen päivää. Itsellä nyt 6. tautipäivä menossa ja kotitestiin piirtyi eilen 2 viivaa. Olo ei ole häävi vieläkään, päänsärkyä sentään ei ole enää, mutta vuoroin palelen ja hikoilen, silmät särkee jatkuvasti, yskittää ja kurkkua karhentaa. Ja väsymys on jatkuvaa. Pienikin rasitus nostaa hien pintaan. Joten sairasloma tulee jatkumaan vielä.
Tänään kävi pari sovittua virpojaa koristelluilla oksilla meitä oven takana ilahduttamassa. Ja mies on onneksi ollut terveenä ja päässyt jo kaupoille. Kotiin on saapunut pääsiäisherkkuja ja narsisseja. Loistavat valkoisia hankia vasten auringossa. Lumi saisi kyllä jo sulaa.
Itseni piti siirtyä etätyöstä lähityöhön huhtikuun alussa ja työnkuvankin muuttua kokonaan. Nyt tämä siirtyy päällä olevan oireileva koronaviruksen vuoksi. Mutta eiköhän uusi työnkuvakin sitten selviä, kun pääsee lähityöhön ja keskustelemaan esimiehen kanssa tarkemmin, mitä ovat suunnitelleet.
Tämä työnkuvan totaalinen muutos tuli täysin puskista ja täytyi hetken totutella ajatukseen. Inhoan muutoksia, mutta tykkään oppia uutta. Muutos tulee tuomaan varmasti paljon hyvää, mutta samalla stressaakin varmasti alkuun ennen kuin oppii hallitsemaan työnkuvan. Mutta olen toisaalta jo muutosta työhön kaivannutkin, joten otan tämän positiivisena asiana vastaan. Jännittää vain lähityöhön siirtyessä, kuinka paljon nappailen pöpöjä työyhteisöstä, mutta toisaalta nyt etätöissä ollessa olen alkuvuoden aikana sairastanut jo 4 flunssaa. Onneksi kesä lähestyy ja flunssakausi loppuu vähitellen.
Hyvää pääsiäisen aikaa! 🐣
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.