Toukokuu

Minun tämän vuoden eka synttärilahja etukäteen saatuna. Kurki lennähti pari viikkoa sitten unikkomaalle. Siinä ympärillä on nyt tällä hetkellä keltainen teema. Onnenpensas kukkii, samoin narsissit. Myöhemmin kesällä sitten punaisempi teema, kunhan kylvetyt unikot ehtivät kukkaan.

Myös valkovuokot ovat lopultakin auenneet viereisessä lehdossa. Toivottavasti kukkivat vielä ensi viikonloppuna, kun on äitienpäivä. Omakohtaisesti en sitä päivää pääse ikinä juhlimaan, mutta vietän perinteisesti siinä alla lapsettomien lauantaita.

Puutarhan tienvierustalla tulppaanit ovat nyt nupullaan. Odotan innolla kukkien aukeamista ja värejä. Värejä kaipaan tämän alkukevään ruskean ja harmaan värittömyyden jälkeen. Jokunen narsissi siellä olikin jo tänään auennut.

Raparperi kasvaa humisten. Vappuna oli pienet lehdet, tänään jo suuremmat lehdet. Varret kasvavat kohta. Sitten pääsee leipomaan raparperipiirakkaa. Joka kevät yhtä hyvää.

Sain siskontytöltä tuon pajulinnun, joka pääsi nyt paraatipaikalle vajan seinustalle. Sen näkee aina ensimmäisenä kun etupihalle saapuu. Kylvökukkamaalle on jo siemenet kylvetty. Saa nähdä millainen kukinto tänä vuonna saadaan. On pörriäisiä houkutteleva sekoitus. Edellisinä vuosina on ollut perhosia houkuttelevat kukat. Joten voi tulla aiemmin kylväytyneiden joukkoon uudenlaisia kukkia. Perinteisesti lisäksi unikkoa, samettiruusua, orvokkeja ja silkkikukkaa myös kylvin. Tänä vuonna pääsi mukaan malvikkia ja salkoruusun siemeniä aidan viereen.

Alla onnenpensas ja narsissit. Nämä eivät ole peuroille tai rusakoille kelvanneet.

Punainen kylmänkukka oli tänä keväänä krookusten kukinnan jälkeen seuraava, joka aukaisi kukkansa. Violetti aloitti kukintansa vasta nyt. Tämän kuvan otin vappuna.

Tänään olen viettänyt kotipäivää yksin. Pessyt pyykkiä, tehnyt keskivartalo- ja niskajumpan, kutonut, katsonut nauhoituksia tv:n kautta ja käynyt tietenkin puutarhassa tarkastelemassa kasvutilannetta. Vielä tekisi mieli kaivaa ompelukone esiin ja ommella uudesta kukkatrikoosta pitkähihainen paita, mutta katsotaan jaksanko.

Auringon niin ihanasti paistaessa kävin myös rennolla kävelylenkillä, ja niin harvoin puutarhaa tulee katsottua ulkopuolisin silmin, että napsasin kotiin saapuessani kuvan tien puolelta. Mukavasti jo vihertää.

Myös ensimmäiset orvokit on päässeet ruukkuun. Kierrätysruukku. Tuossa oli joulukori aiemmin. En ole metallivärien ystävä, mutta orvokkien pastellisten karkkivärien kanssa sopi hyvin, joten tämä päätyi etuoven eteen rappuselle.

Olen nyt 1,5 viikkoa opetellut uutta työnkuvaa sotekeskuksen infopisteen "luukkuruusuna" ja hyvin on sujunut, mutta henkisesti olen kyllä ollut väsynyt, koska on tullut niin paljon uutta muistettavaa ja opittavaa, ja täytyy jatkuvasti keskittyä, ettei anna väärää informaatiota ja osaa neuvoa potilaat oikeaan paikkaan. Loppuviikon migreeni ei tilannetta helpottanut, mutta onneksi migreeni on nyt ohi ja viikonloppuna ehdin lepäämään ja nukkumaan hyvin.

Isämme on Tanskassa pohjoismaiden maajoukkuepeleissä Suomea edustamassa boccian parissa ja palaa huomenna kotiin nelipäiväisestä reissusta. Toivotaan, että mitalin kera.

Nyt on luvattu sään lämpenevän ja syytä olisikin, on kyllä ollut hyinen tämä viikko yöpakkasineen ja päiväsateineen. Itse toivun vielä 6 viikkoa sitten olleesta koronasta, joka ei muuten enää häiritse, mutta kävelylenkeillä vielä hengästyttää ja syke nousee herkästi, mutta vähitellen kuntoa kohentaen luotan taas pääseväni normaalikuntoon. Ehkä sitten jaksan kävellä töihinkin tuon parin kilometrin matkan suuntaansa. Nyt olen mennyt autolla.

Nautitaan auringosta ja lämmöstä!