Neljäkymmentä

Ikä on vain luku, on joku viisas aiemmin todennut. Ja näinhän se on. Nuorempana ajatteli, että 40-vuotias on jo parhaat päivänsä elänyt. Mutta päinvastoin. Nyt tunnen olevani hieman kärsivällisempi kokemuksen kartuttua. Viisaudesta en voi kyllä vieläkään puhua...

Tilasin juhlakakkuni toisen kerran elämässäni ulkopuoliselta tekijältä. No, maku ei ole kotona tehdyn makuinen, mutta hyviä olivat silti. Kreemiä tosin olisi saanut olla hieman vähemmän kakkujen päällä, mutta helpostihan tuon kaapi sivuun. Pääsinpähän itse helpommalla leipomalla vain porkkanakakun ja mieheni teki kasvispiiraan suolaiseksi syötäväksi. Pieni moka piiraan kanssa kävi ja kaikki halukkaat eivät piirasta voineet syödä, koska mieheni ajatuksissaan teki pohjan vehnäjauhoon. Muilla tavallista, meillä erikoista.

Juhlani olivat juuri sellaiset kun tällä hetkellä halusinkin. Olisi ollut mukava kutsua toki kaikki ystävätkin perheeni lisäksi mukaan juhlimaan, mutta koska asuntomme tila on rajallinen, päädyin vain kaikkiin lähimmäisiin. Rauhalliset päiväjuhlat minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Ensimmäisen kerran äitini kuoleman jälkeen unohdin kaivata häntä juhlapäiväni aikana paikalle ja tuntui, että käikki elämäni tärkeimmät ihmiset olivat paikalla. (Paitsi siskonpoikani, joka sairastui, eikä päässyt paikalle.) Vasta virallisena syntymäpäivänäni muistin kaivata taas äitiäni. Hänhän minut tähän maailmaan synnytti isäni kanssa, kasvatti ja ohjasi minua oikeaan suuntaan elämän poluille ja ihmiseksi, jollainen minusta on tullut. Omasta mielestäni hyvä sellainen. Tiedän, että kaikki eivät tätä allekirjoita, mutta se riittää, että itselleen kelpaa. Sen olen oppinut tähän asti elämänieni vuosien myötä. Ja onneksi minulla on vielä isäni, joka ohjaa ja kannustaa edelleen tarvittaessa oikealla polulle, jos meinaan väärään suuntaan eksyä.

Kärsimyskukka.

Lisäksi sain ystäväperheeltä kuvassa yllä olevan kärsimyskukan, josta olen aiemmin haaveillut. Sopivampaan aikaan en olisi sitä voinut saada. Nyt muistuttaa minua kuluneesta vuodesta suruineen ja kärsimyksineen ja samalla sadunomaisella kukinnollaan elämän kauneudesta. Ostaessaan lahjaa he olivat miettineet, voiko tuon nimistä kasvia antaa synttärilahjaksi, mutta mielestäni nimineen päivineen osui nappiin. Ja olen jo aiemmin todennutkin, että mitä rumempi nimi, sitä kauniimpi kasvi kukintoineen.

Isoimmasta paketista, johon lähes koko vierasjoukko oli osallistunut, paljastui nämä ihanat Iittalan Tanssi-sarjan kahvikupit tasseineen. Olen jo jokusen vuoden haaveillut uudesta, värikkäämmästä kahviastiastosta ja mieheni oli järjestänyt niin, että sellaisen sain 40-vuotislahjaksi. Kiitos siitä kaikille asianosaisille! Ja etenkin miehelleni. Otin ne heti käyttöön ja syntymäpäiväkahvit ja -teet joimme niistä. Kauniit ovat ja olen niin onnellinen niistä.

Lisäksi sain kasan ihania kortteja ja kukkia. Nuoremmalta isosiskoltani perheineen sain Miska-kassin, jonka hän on itse tehnyt ja sisältä löytyi kaikkia ihanuuksia käsityöläiselle ja keittiöön uudet, kauniit patalaput. Unohtamatta puikkomittaa, jonka saa vaikkapa avainnippuun kiinni. Siskontytöt olivat itse askarrelleet minulle kauniit kortit.

Puutarhaan sain myös kaksi uutta ihanuutta, kärhön ja päärynäpuun. Kärhö pääsee viime kesänä tehdylle uudelle etupihan kivikkoalueelle, josta säleikkökin löytyy jo valmiina. Päärynälle vielä mietiskelen sopivaa sijaintia. Ajattelin istuttaa kasvihuoneen vierustalle, mutta täytyy vielä hieman selvittää asiaa, koska pensasmustikoiden pölytys saattaa häiriintyä muista marjoista. Eiköhän tuo kuitenkin piakkoin paikkansa pihaltamme löydä.

Virallisen syntymäpäiväni vietimme mieheni kanssa kahden, kävimme ulkoruokinnassa ja elokuvissa. Lepopäivä teki hyvää kaiken viikonlopun juhlinnan jälkeen.

Mieheni yllätti minut vielä yhdellä paketilla, josta paljastui aktiivisuusranneke, joten olen nyt virallisesti seurannassa ja laite "potkii persuksille", jos liikaa tulee päivän aikana paikallaan maattua. Tuleehan tuota nyt mielenkiinnolla seurattua päivän mittaan, varsinkin askelmäärää.

Tiistaina kävimme puutarhalla ostamassa taimet kasvihuoneelle sekä kesäkukkia pihalle. Illasta kävimme mieheni kanssa pitkästä aikaa kävelylenkillä. Eilisen vietin yksin kotosalla rauhassa kuunnellen sateen ropinaa ja tuulen tuiverrusta turvallisesti sisätiloissa lepäillen. Viikonloppu juhlineen oli ihana ja voimia antava, mutta täytyy myöntää, että kyllä jälkikäteen hieman kuitenkin väsytti. Nyt alkavat voimat palailla ja tänään aurinko paistaa ja puutarhatyöt odottavat.