Kevään väriloistoa!

 Ei kaipaa selityksiä. Kuvat kertovat.

Pääsiäinen lähestyy

Pääsiäinen lähestyy ja olen lomalla vielä tämänkin viikon. Ekan lomapäivän saldo oli lämmin kotiterassi +27 C ja iltapäivän teehetki helteessä.

Lisäksi olen lomalla ehtinyt huolehtimaan itsestäni, nukkunut hyvin, tehnyt käsitöitä, käynyt isällä enemmän sekä myös silmälääkärillä ehdin käymään, lasku ja kahdet silmälasit lisääntyneillä vahvuuksilla tulevat sitten perästä. Edelleen olen vahvasti negatiivinen ja lievästi positiivinen, ainakin silmien osalta.

Nyt on ollut aikaa koristella kotia, isän kotia ja vähän pihapiirikin on saanut pääsiäistunnelmaa narsissien ja pajunkissojen avulla. Samalla vaihdoimme ulkona mullat sisäviherkasveihin, koska oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Lumet alkavat myös vähitellen sulaa kuten maisemasta näkyy. Sormet syyhyävät jo puutarhatöihin.

Eilen kävi 3 tuttua virpojaa. Naapurin pikkuneiti 3 vee ja isosiskoni lapset. Siskontyttöni Silakka oli taiteillut rieruohoastian maitotölkistä ja siihen kylvänyt ruohon kasvamaan. Itse omani kylvin vasta lauantaina, mutta eivätköhän nuokin pääsiäiseksi ehdi. Osan laitoin pääsiäisohrasta, joka on nopeampikasvuisempaa, joten se ainakin ehtii.

Naapurista saimme itsekin herkkuja vitsojen lisäksi. Perheenäiti oli yrittänyt mignonmunia kaupata meille ostettavaksi, mutta ei. Suklaapupu oli saatava antaa miehelleni (vaikka siinä ei ollutkaan yllätystä) ja mieheni totesi, että no ei olekaan ylllätystä. Toteamus ei riittänyt, tuli tiukka komento pikkuneidiltä asian varmistamiseksi "Ravista sitä!". No kyllä ravistettiin pokkaa pitäen ja ei kolissut. Itse sain herkkujani lakritsitaateleita, niitä ei tarvinnut ravistaa. Ja tietenkin kaunis itse askerreltu kortti. Sisälle oli piirretty vielä iso aurinko.

Itse sain viikko sitten sunnuntaina inspiraation. Äidin varastoista löytynyt valmis pellava-pitsiliina ja kirjailulangat. Nyt on meillä ihan virallinen pääsiäisliina. Tuo senkin päällinen on hankalan kapea pöytäliinoja ajatellen ja kaupasta ei noin kapeita liinoja löydy, mutta tämä oli kuin tehty tuohon päälle. Pupukuvion kopioin kirjailukirjasta ja tulppaanit keksin omasta päästäni. Kelpaa.

Myös jättilumisadepallo sai uuden teeman. Pörhöiset tiput sinne pääsivät pörhistelemään pajunkissojen kera. Ihanan hempeä ja valoisa.

 

Kävimme myös kaupoilla ihan vichyä ostamassa. No, ostettiin sitä vichyäkin, mutta kohta pääsee ulkoruukkuihin ja puutarhaan istuttelemaan kukkasipuleita ja mukuloita.

Vuokko ja freesia ovat suosikkejani ruukkuistutuksina. Kestävät paahdetta ja varsinkin vuokot kukkivat koko kesän myöhään syksyyn saakka. Ja koska meillä on lasitettu terassi, jota aurinko lämmittää jo lähes +30 C, voin nämä istutella jo kohta puoliin ruukkuihinsa terassin sisäpuolen lämpöön, että ehtivät jo heti alkukesästä kasvuun ja kukintaan.

Gladiolukset ovat myös mieheni lempikukkia ja säilyvät pitkään maljakossakin kukkivana. Lisäksi ne eivät ole myrkyllisiä ja käytän kukkia kakkujen koristeina. Nämä istuttelemme puutarhan puolelle. Osan kyllä varmaan laitan myös ruukkuihin vuokkojen ja freesioiden keskelle. Viime keväänä koronan takia gladioluksen sipulit jäivät ostamatta,, koska usein olemme ostaneet puutarhamessuilta ne. Nyt onneksi paikallisesta kaupasta löytyi hyvä valikoima erilaisia.

Lisäksi tuli ostettua iso kasa unikonsiemeniä etupihan uutta, pyöreää istutusallasta varten. Ne kylväytyvät jatkovuosina sitten itsenäisesti aina uudelleen eivätkä ole peuroille maistuneet. Myös perhoskylvökukkaseos hyppäsi mieheni puolesta ostoskärryyn. Sekä tietenkin kasvilavoille raitajuurta, porkkanaa, palsternakkaa, pinaattia ja salaattia.

Puutarhasta sulaa lumet nyt hurjaa vauhtia ja tiensivulta sulaneelta osalta jo mullasta ylös on puskenut narsissin alkuja sekä ison kiven ympäriltä krookuksen kärkiä. Ehkä viikon päästä näemme jo enemmänkin kasvua. Syksyllä istutimme puutarhan puolelle myös kukkasipulit, niin tulppaaneja, narsisseja, krookuksia kuin lumikellojakin. Nyt odotamme, mitkä ovat selvinneet talven yli ja mitkä jatkossakin sitten viihtyvät ja jakautuvat.

Muutakin uutta on nousemassa etupihamme puolelle, kunhan löydämme sopivaan hintaan. Niistä sitten myöhemmin. Mutta on siis suunnitelmia keväälle ja alkukesään. Lopppukesän saammekin sitten nauttia vapaammin pihapiiristämme.

Rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa!

Huoli ja stressi

Viimeinen vuosi on ollut rankka. Varsinkin isälleni. Leikkauksesta huolimatta selkä oon taas alkanut ilmoitella pahenevia kipuja. Vääntö kipulääkityksistä jatkuu edelleen perusterveydenhuollon kanssa. Myös polion myöhäisoireyhtymä rajaa vahvasti isälleni sopivien kipulääkkeiden mahdollisuuksia. Tilanne on nauretteva, eihän kaikille diabetes-, verenpaine- ja hyperkolesterolemiapotilaillekaan samat lääkkeet sovi???

Kroonisesta kivusta kärsivän potilaan tilanne on surkea tällä hetkellä myös Suomessa. Amerikan hullutukset rantautuvat tänne. Pitäisi muistaa, että Suomi on Suomi, ja kipupotilaan hoito pitäisi olla yksilöllistä, joka ikinen kerta. Jos sopivia lääkkeitä on etsitty vuosia, ei pitäisi lääkitystä vaan yhden ohjeistuksen vuoksi purkaa, vaan harkita potilaskohtaisesti tilannetta. Ja täällä ei apteekista vahvoja kipulääkkeitä ilman reseptiä edes saa ostettua, kuten Briteissä ja Amerikassa. Täällä niitä käytetään lääkärin valvonnan alla.

Taistellaan edelleen tuulimyllyjä vastaan ja toivotaan parasta. Uuden paitani olen ansainnut. Vielä kun selän puolella lukisi:

"Be aware! Hankala omainen."

Koronapandemia edelleen rajoittaa, ja olen elämääni etätyöläisenä yrittänyt saada sisältöä ulkoilemalla, leipomalla, käsitöillä, kukkasin ja tietenkin pitämällä yhteyttä läheisiin puhelimitse ja viestein. Isälläni käyn auttelemassa aina ehtiessäni.

Tämä kuva on helmikuulta, kun lomaviikollani kävin isäni seurana kävelylenkeillä. Satumaiset pakkasmaisemat oli tuolloin.

Laskiaisen aikaan tein pikapullapitkoa ja pariinkiin otteeseen laskiaispullia. Kaikki herkullisia, miehellenikin maistuu gluteeniton, maidoton, hiivaton ja kananmunaton hillopitko. Laskiaispullia hän saa normaaliruokavalioisena kaupasta valmiina.

Yhtenä viikonloppuna ehdin ompelemaankin pitkästä aikaa, kun löysin inspiraation. Ihana kangas kaapissa oli odottanut yli 2 vuotta. Nyt se muotoutui poolopaidaksi.

Mieheni on ostanut minulle tulppaaneja säännöllisesti. Kiitos siitä! ❤️

Lisäksi olemme kokeilleet uusia reseptejä vaihtelun vuoksi ja arjen piristeeksi. Bataattiranskalaiset menivät jatkoon, eilinen maidoton juustoinen kanapasta riisikermaan tehtynä ei niinkään. Mutta tulipahan kokeiltua.

Pakastimesta olen kaivellut marjoja käyttöön kesän lähestyessä. Onneksi naapuritontin rakennusprojekti peruuntui ja toivotaan, ettei heti uutta rakentajaa tulee. Tontti on täynnä villivadelmapuskia ja viime kesänä se toimi vadelmapaikkanamme. Tämäkin kiisseli on niistä keitelty. Päällä riisimaitojäätelöä.

Vietimme maaliskuun alussa kihlojen vuosipäivää, 22 vuotta jo vierähtänyt. Tällä kertaa olin flunssassa ja sitä ennen pissataudissa. Sain mieheltäni kauniin ja keväisen kukkakimpun. Sitä hieman jatkoin nyt ruokakaupan ruusuilla ja neilikoilla, ja se tulee ilahduttamaan meitä vielä pitkään.

Tämä oli uusi kokeilu. Piirakkapohja Erikoisen hyvää ohjeella. Rasvaa piirakkapohjaan tulee niin vähän, että tämä ei närästänyt minua. Täytteenä vaniljakiisseli ja päällä kookoskerma, marjoja ja lakritsinjuurijauhetta. Eli vähäsokerinen herkku tuli. Ja tämä meni miehenikin mukaan jatkoon.

Naistenpäivänä Gluteeniton leipomo Ilona möi kaikkia leivoksiaan 50% alennuksella. Mieheni ajoi paikalle ja saapui kotiin minulle sopivan leivospinon kanssa. Niitä syötiinkin sitten koko arkiviikko yhdessä kahvi/teehetkinä. Tämä vadelmaleivos on lempparini.

Koska olen etätöissä ja siskoni auto oli korjauksessa melkein kuukauden, lainasin autoani hänelle, koska tällä hetkellä etätyöläisenä autoani en työmatkoille tarvi, ja hän taas töihin ei pääse ilman omaa autoa. Hieman meinasi olla itsellä ongelmia, kun flunssa iski ja piti päästä 10 km päähän koronanäytteelle, ja mieheni oli sijaisena töissä. Mutta kaikki järjestyy, kun niin uskoo. Niin tälläkin kertaa. Auton palauttaessaan hän toi kiitokseksi kahvia ja teetä.

Kampaaja ja kosmetologi peruuntuivat flunssan vuoksi, mutta hiusväriä onneksi on kotona. Värjään hiukseni aina itse, mutta niskavillat alkavat olla nyt pitkät. Onneksi pitempi osa hiuksistakin alkaa olla pitkä, niin jää niskavillat piiloon. Ja harmaat peitettynä hennalla kummasti jo piristää ulkonäköä.

Tänään olen viettänyt lepolauantaita mieheni ollessa työvuorossa. Pyykinpesua, ruuanlaittoa ja käsitöitä telkan äärellä. Veljeni kävi tänään isällä. Huomenna on taas minun vuoroni käydä auttelemassa ja pitämässä seuraa. 1,5 viikkoa jouduin flunssan vuoksi pitämään väliä, joten ikäväkin jo ehti tulla.

Tänään tein itse isomman annoksen kasvissosekeittoa. Vien siitä isälle sitten huomiselle ruuaksi osan. Kaupasta löytyi ihania, kevään ensimmäisiä tankoparsanippuja. Paahdoin parsan latvat ja kuorettomat auringonkukansiemenet pannulla ja lisäsin keiton lisukkeeksi pinnalle. Lisukkeet menivät jatkoon. Niin hyvä yhdistelmä sosekeiton kanssa.

Koronan kestän, etätyö on ok, mutta nuo muut turhat väännöt terkkarin kanssa imevät voimavaroja ja turhauttavat, kun itse on vielä ollut puolikuntoisena pissiitin ja flunssan vuoksi. Silti on känny käynyt kuumana niin erikoissairaanhoitoon, Polioliittoon kuin paikalliselle ylilääkärillekin. En ole antanut periksi, eikä isäkään vielä. Nyt hoidan itseltäni antilooppikuurien jälkeen vielä jälkijunassa suun sammasta lääkekuurilla pois ja toivon, että nyt saisin hetken olla terveenä.

Itselläni 2 viikon loma odottaa ihan nurkan takana. Saan hetken helpotusta arkeen.

Tsemiä teille muillekin! Järki käteen ja hetki vielä kestetään ja noudatetaan näitä koronarajoituksia. 

Oikea talvi!

 

Tänään oli harmaankirkasta ja puut kauniisti kuurassa. Tämä kuva on otettu kävelylenkillä. Pakkasta sopivasti -8,5 astetta. Ei ottanut enää kylmää astmaatikon keuhkoputkiini. Tykkään!

Terassimme lasit ovat niin jäässä, ettei läpi näy. Ensin syntyi pientä pakkashilettä, joka kimmelsi kuin pienet timantit auringossa. Nyt on jo näin paksu lumikukkakerros, jota olemme päässeet ihailemaan aina auringonnousun aikaan. Tänään sään lämmettyä alle 10 pakkasasteeseen, alkoi jo laseista hieman läpi näkyä. Parhaimmillaan pakkasta oli tällä viikolla -24,1 astetta.

Innoistuimme myös tekemään jäälyhtyjä kun sää niin salli. Tulppaanit, jotka olivat jo lähellä ylikukkimista, pääsivät lyhtyjä somistamaan.

Aidan ledit ovat hautautuneet lumen alle. Hienosti loistavat pimeän aikaan.

Etupihan puolelle teimme vuodenvaihteen jälkeen lumilyhdyn. Tuli ihan lapsuus mieleen.

Vuoden vaihtuessa meidän puutarha oli kuin satumaisema. Kyllä kannatti valot asennella talveksi. Luonto hoiti loput lumihupulla.

Oikein hyvää alkanutta vuotta! Ainakin saimme jo kunnon talven lumineen ja pakkasineen. Toivotaan, että kesästäkin tulee lämmin ja aurinkoinen.

Joulutunnelmia 2020

Joulu oli tänä vuonna kaikkea. Oli tunnelmaa, väsymystä, järjestelyä, lepoa, touhuamista, auttamista ja nauttimista. Mutta ennen kaikkea oli levollista ja kiire ei päässyt liiaksi painamaan päälle. Tosin viimeinen lahja valmistui aattoiltana klo 18.30, mutta valmistui kuitenkin.

Mieheni nilkkaleikkauksen vuoksi minä valitsin ja kotiin kuljetin tänä vuonna kuusen. Tasainen ja tukevaoksainen. Tuoksu ja koristeet on pääasia. Ja se onnistui tänäkin vuonna.

Täksi jouluksi teimme miehelle piparilyhdyn. Kynttilän virkaa hoitaa led-valot. Mielestäni kauneimpia piparirakennelmiamme. Ja helpoin oli piirtää kaavat ja kokoaminenkin ja koristelu onnistui helposti.

Järjestin tänä vuonna kyläyhteisön pihajoulukalenteriin yhden "luukun". Piilotin puutarhaan 30 karkkikeppiä. Jokunen niistä jäi löytymättä ja somistin valohimmelin lopuilla karkeilla.

Tämä kuva on viime viikon lopulta, kun vietin pari lomapäivää. Terassin lasit oli aamulla pakkashuurussa ja aurinko nousi suoraan tuikkukiposta. Pysäyttävä hetki sai hymyn huulille.

Tänäkin jouluna tein suurimman osan lahjoista itse. Jotain tuli ostettuakin. Itse sain ihania ja tuoksuvia lahjoja, kuten kuvasta yläpuolelta näkyy.. Mieleeni jää varmaankin mieheltäni saamani valokuvakirja kaikista Kanarian reissuistamme, joita on vuodesta 2005 lähtien kertynyt äkisti laskien 9 kpl ja kolmelle eri saarelle. Näistä Fuerteventura luonnonmukaisimpana ja tuulisimpana on minun lempisaareni. Ja olemme täältä saaneet ystäviäkin. 

Tästä vuodesta ollaan kohta selvitty. Ensi vuodesta tuskin tulee helpompaa. Mutta aina on toivoa. Etätyöt minulla jatkuvat ja se jo helpottaa elämää tässä koronapandemian aikana. Kotona ei tarvitse maskia käyttää ja työmatkat peuravaaroineen jäivät pois. Ensi viikon vietän kuitenkin vielä vuosilomalla, joka kyllä tulee tarpeeseenkin. Vuoden päästä ollaan viisaampia, kun nähdään, mihin suuntaan elämä meitä kuljettaa.

Parempaa tulevaa vuotta 2021! 🎶