Viimeinen vuosi on ollut rankka. Varsinkin isälleni. Leikkauksesta huolimatta selkä oon taas alkanut ilmoitella pahenevia kipuja. Vääntö kipulääkityksistä jatkuu edelleen perusterveydenhuollon kanssa. Myös polion myöhäisoireyhtymä rajaa vahvasti isälleni sopivien kipulääkkeiden mahdollisuuksia. Tilanne on nauretteva, eihän kaikille diabetes-, verenpaine- ja hyperkolesterolemiapotilaillekaan samat lääkkeet sovi???
Kroonisesta kivusta kärsivän potilaan tilanne on surkea tällä hetkellä myös Suomessa. Amerikan hullutukset rantautuvat tänne. Pitäisi muistaa, että Suomi on Suomi, ja kipupotilaan hoito pitäisi olla yksilöllistä, joka ikinen kerta. Jos sopivia lääkkeitä on etsitty vuosia, ei pitäisi lääkitystä vaan yhden ohjeistuksen vuoksi purkaa, vaan harkita potilaskohtaisesti tilannetta. Ja täällä ei apteekista vahvoja kipulääkkeitä ilman reseptiä edes saa ostettua, kuten Briteissä ja Amerikassa. Täällä niitä käytetään lääkärin valvonnan alla.
Taistellaan edelleen tuulimyllyjä vastaan ja toivotaan parasta. Uuden paitani olen ansainnut. Vielä kun selän puolella lukisi:
"Be aware! Hankala omainen."
Koronapandemia edelleen rajoittaa, ja olen elämääni etätyöläisenä yrittänyt saada sisältöä ulkoilemalla, leipomalla, käsitöillä, kukkasin ja tietenkin pitämällä yhteyttä läheisiin puhelimitse ja viestein. Isälläni käyn auttelemassa aina ehtiessäni.
Tämä kuva on helmikuulta, kun lomaviikollani kävin isäni seurana kävelylenkeillä. Satumaiset pakkasmaisemat oli tuolloin.
Laskiaisen aikaan tein pikapullapitkoa ja pariinkiin otteeseen laskiaispullia. Kaikki herkullisia, miehellenikin maistuu gluteeniton, maidoton, hiivaton ja kananmunaton hillopitko. Laskiaispullia hän saa normaaliruokavalioisena kaupasta valmiina.
Yhtenä viikonloppuna ehdin ompelemaankin pitkästä aikaa, kun löysin inspiraation. Ihana kangas kaapissa oli odottanut yli 2 vuotta. Nyt se muotoutui poolopaidaksi.
Mieheni on ostanut minulle tulppaaneja säännöllisesti. Kiitos siitä! ❤️
Lisäksi olemme kokeilleet uusia reseptejä vaihtelun vuoksi ja arjen piristeeksi. Bataattiranskalaiset menivät jatkoon, eilinen maidoton juustoinen kanapasta riisikermaan tehtynä ei niinkään. Mutta tulipahan kokeiltua.
Pakastimesta olen kaivellut marjoja käyttöön kesän lähestyessä. Onneksi naapuritontin rakennusprojekti peruuntui ja toivotaan, ettei heti uutta rakentajaa tulee. Tontti on täynnä villivadelmapuskia ja viime kesänä se toimi vadelmapaikkanamme. Tämäkin kiisseli on niistä keitelty. Päällä riisimaitojäätelöä.
Vietimme maaliskuun alussa kihlojen vuosipäivää, 22 vuotta jo vierähtänyt. Tällä kertaa olin flunssassa ja sitä ennen pissataudissa. Sain mieheltäni kauniin ja keväisen kukkakimpun. Sitä hieman jatkoin nyt ruokakaupan ruusuilla ja neilikoilla, ja se tulee ilahduttamaan meitä vielä pitkään.
Tämä oli uusi kokeilu. Piirakkapohja Erikoisen hyvää ohjeella. Rasvaa piirakkapohjaan tulee niin vähän, että tämä ei närästänyt minua. Täytteenä vaniljakiisseli ja päällä kookoskerma, marjoja ja lakritsinjuurijauhetta. Eli vähäsokerinen herkku tuli. Ja tämä meni miehenikin mukaan jatkoon.
Naistenpäivänä Gluteeniton leipomo Ilona möi kaikkia leivoksiaan 50% alennuksella. Mieheni ajoi paikalle ja saapui kotiin minulle sopivan leivospinon kanssa. Niitä syötiinkin sitten koko arkiviikko yhdessä kahvi/teehetkinä. Tämä vadelmaleivos on lempparini.
Koska olen etätöissä ja siskoni auto oli korjauksessa melkein kuukauden, lainasin autoani hänelle, koska tällä hetkellä etätyöläisenä autoani en työmatkoille tarvi, ja hän taas töihin ei pääse ilman omaa autoa. Hieman meinasi olla itsellä ongelmia, kun flunssa iski ja piti päästä 10 km päähän koronanäytteelle, ja mieheni oli sijaisena töissä. Mutta kaikki järjestyy, kun niin uskoo. Niin tälläkin kertaa. Auton palauttaessaan hän toi kiitokseksi kahvia ja teetä.
Kampaaja ja kosmetologi peruuntuivat flunssan vuoksi, mutta hiusväriä onneksi on kotona. Värjään hiukseni aina itse, mutta niskavillat alkavat olla nyt pitkät. Onneksi pitempi osa hiuksistakin alkaa olla pitkä, niin jää niskavillat piiloon. Ja harmaat peitettynä hennalla kummasti jo piristää ulkonäköä.
Tänään olen viettänyt lepolauantaita mieheni ollessa työvuorossa. Pyykinpesua, ruuanlaittoa ja käsitöitä telkan äärellä. Veljeni kävi tänään isällä. Huomenna on taas minun vuoroni käydä auttelemassa ja pitämässä seuraa. 1,5 viikkoa jouduin flunssan vuoksi pitämään väliä, joten ikäväkin jo ehti tulla.
Tänään tein itse isomman annoksen kasvissosekeittoa. Vien siitä isälle sitten huomiselle ruuaksi osan. Kaupasta löytyi ihania, kevään ensimmäisiä tankoparsanippuja. Paahdoin parsan latvat ja kuorettomat auringonkukansiemenet pannulla ja lisäsin keiton lisukkeeksi pinnalle. Lisukkeet menivät jatkoon. Niin hyvä yhdistelmä sosekeiton kanssa.
Koronan kestän, etätyö on ok, mutta nuo muut turhat väännöt terkkarin kanssa imevät voimavaroja ja turhauttavat, kun itse on vielä ollut puolikuntoisena pissiitin ja flunssan vuoksi. Silti on känny käynyt kuumana niin erikoissairaanhoitoon, Polioliittoon kuin paikalliselle ylilääkärillekin. En ole antanut periksi, eikä isäkään vielä. Nyt hoidan itseltäni antilooppikuurien jälkeen vielä jälkijunassa suun sammasta lääkekuurilla pois ja toivon, että nyt saisin hetken olla terveenä.
Itselläni 2 viikon loma odottaa ihan nurkan takana. Saan hetken helpotusta arkeen.
Tsemiä teille muillekin! Järki käteen ja hetki vielä kestetään ja noudatetaan näitä koronarajoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.