Siinä ne ovat, aprikoosisydämet. Schärin valmistaikinasta. Kikka kolmosena totesimme seuraavaan leivontakertaan, että ei kannata käsitellä valmiina taikinalevynä, vaan puristella pintakuivaksi mennyt levy takaisin taikinaköntiksi ja kaulita uudelleen. Valmislevynä halkeilee, uudelleen puristettuna ei enää halkeillut.
Asuinalueellamme on pihajoulukalenteri tänäkin vuonna lähtenyt hienosti pyörimään. Itsenäisyyspäivänä on kaikkien vuoro, tehtävänä laittaa kaksi kynttilää palamaan tienvierustalle ohikulkijoiden ihasteltavaksi. Tänä vuonna unohdin laittaa lyhtytuet puutarhaan paikalleen ennen pakkasia. Niinpä mieheni viritti ne puutarhan aitaan tienvierustalle. Kauniit ovat lyhdyt tuossakin. Ja jos joku nuo vanhat, jo vähän ruostuneet lyhdyt varastaa, niin tarpeeseen menee. Mutta toivotaan, että saavat olla rauhassa.
Kiersimme asuinalueemme pikkulenkin hissukseen kävellen eli tupla-aika kului lenkkiin, ja totesimme kotiin päin palatessamme, että oma tiemme oli parhaiten valaistu roiuhuin ja lyhdyin. Joten turha oli lähteä merta edemmäs kalaan. Tulipahan raitista ilmaa alkavan poskiontelotulehduksen vastapainoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.