Syksyä ilmassa

Kesä oli ihana, helteinen, lämmin ja vähäsateinen. Kastelemaan joutui tosin jo puutarhaakin, koska osa pensaistakin alkoi nuukahtamaan. Mutta jos saan kesäsään valita, parempi tämä, kuin kylmää ja sateista, vaikka jossain vaiheessa mietin jo terassilla sadetanssin tarvetta.

Heinäsirkkoja on näkynyt ja kuulunut nyt joka päivä ja ilta. He ovat myös tykänneet poseerata. Tämä on etupihan kukkaruukun gladioluksesta.

Tämä vitsaus liittyy tämän kesän helteisiin ja vähiin sateisiin. Samantien kun vadelma kypsyi, iskivät janoiset pörriäiset. Heillä oli tänä kesänä herkkukesä, veden sijaan he saivat hyvät vadelmamehut. Me sitten ajelimme pienen matkan päähän ja kävimme sieltä isoilta luomutiluksilta keräämässä vadelmamme pakkaseen pientä korvausta vastaan.

Puuliljat kukkivat tänäkin kesänä upeasti. Ja mahtuivat vielä riippajalavan alle. Ensi kesänä kukkivat myös, mutta saa nähdä, jääkö kukinnot piiloon jalavan oksiston alle?

Maistoin myös ekan kerran marjoja sirotuomipihlajasta. Hyviä ja makeita. Ensi kesänäkin aion niillä herkutella.

Tämä pölkinvuoresta ostettu päivänlilja tuntuu olevan päivänliljojemme ykköskukkija. Ja niin upean värinen. Loistaa suuren pihakivemme vierustalla kukkiessaan. Lempivärini on oranssi.

Saimme tänäkin vuonna työkaveriltani isoja, punaisia karviaisia. Teimme pikapullaani varten (hillopitko) Köyhän talon lakkahilloa eli porkkana-karviaishilloa. Lopuista karviaisista myös saimme karviaishilloa. Tänään mieheni keitteli vielä karhunvatukkahilloa. Siskollani on isot karhunvatukkakasvustot pihassaan ja sieltä saimme marjoja tänäkin vuonna.

Hääpäivän vietimme perinteisesti puutarhoissa. Ajelimme Hauholle yhden miehen rakentamaan kiinalaiseen puutarhaan. Upeat viimeistelyt ja rauhallinen tunnelma. Tykkäsin!

Samalla poikkesimme lähistöllä Tyrvännössä varamummun ja -vaarin haudalla. Siitä jatkoimme Lepaalle iltapäiväkahville.

Se on leipä, pataleipä. Ensimmäinen valmistamani (V, G ja hiivaton) ja näitä tulee lisää. Kerrassaan herkkua kaiken matalan hiivattoman leipävalikoiman jälkeen. Tämä onnistui psylliumilla, joukossa on siemeniä, jauhoina tattari ja riisi. Aion kokeilla myös hirssijauhoilla ja tef- jauholla. Myöhemmin ehkä raporttia, mistä tulee parhain.

Pihlajien oksat notkuvat marjoista. Pääsee taas rautalangan kanssa marjoista koristeita terassille askartelemaan. Vanha kansa ennustaa, että tulee vähäluminen talvi, kun pihlaja ei kahta taakkaa kestä. Saa nähdä.

Tämä oli kotiterassin maisema tänään. Päivänvarjo kuivui aamusateiden jälkeen auringossa (edelleen paahtavaa lämpöä riittää lähes hellelukemiin), mutta nyt varjo siirtyi varastolle pussitettuna. Terassikesä on nyt meiltä virallisesti ohi, eikä edes harmita. Odotan jo niin syksyä ja sateita.

Tänään söin elämäni ekaa kertaa peuranlihaa. Mieheni teki herkullisen nyhtöpaistin. Nyt odottelen alkaako urtikaria ja kutina, vai sopiiko peura minun elimistölleni. Mutta herkullista oli.

Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt putkeen tänä kesänä. Heinäkuun lopulla toisesta silmästäni peittyi näkö osittain. Syyksi selvisi sairaus, joka onneksi ei ole tappava, mutta silmäni ovat tulehduspesäkkeitä täynnä ja nyt menee vahva lääkekuuri, joka on riski koronapandemian aikana. Työtavarani siirrettiin jo lähityöhön ja nyt lomani lopun lähestyessä ne palasivat takaisin kotiin. Eli paikkakunnan ylilääkärin päätöksellä etätyöni jatkuvat edelleen niin kauan kuin tarve on. Näkö ei ole parin viikon lääkityksestä huolimatta vielä palautunut ennalleen, ja juurikin tietokoneelta lukuetäisyys on se ongelma, joten saa nähdä jatkuuko lomani jälkeen elämä sairausloman merkeissä. En tykkää, mutta minkäs terveydelleen voi. Nyt toivon vaan, että näkö palaa normaaliksi pitkän lääkityksen myötä.

Vuodenaika vaihtuu taas. Nautitaan siitä!