Syksy on virallisesti alkanut. Mihinköhän perustan väitteeni? Ulkona on ollut hellepäiviä, joista minä en tiennyt mitään. Nimittäin ensimmäinen syyslenssu sairastettu viime viikolla! Onneksi pahin helpotti 5 päivässä. Keuhkoputkien limakertymä muistuttaa vielä taudista, mutta enköhän pahimmasta ole nyt selvinnyt, koska enää ei hikoiluta pystyssä ollessa. Mieheni mukaan sohvaan muodostui kuitenkin pysyvä, hikinen monttu.
Ja puutarha on todella lähtenyt nyt kasvuun öiden viilentyessä ja kasvit ovat kasvaneet sekä korkeutta että leveyttä huimaa vauhtia. Näkymä on runsastunut. Enää puuttuu ekat yöpakkaset, jotta puutarha räjähtää syysväreihinsä. Sitä odotan malttamattomana oranssin, pinkin ja punaisen rakastajana.
Liuskekivet myös vähitellen hakeutuvat paikalleen mieheni puurtaessa aina ehtiessään asentamassa niitä. Ja älkää huoliko, tässä on ollut synttäreitä ja mieheni on käynyt golfaamassa ja tehnyt välillä sisällä pieniä remppahommia, joten ei yritä selkäänsä tappaa työllä. Mutta kuulemma alkaa jo liuskekivien asentaminen pursuta kylläkin korvista. Vielä viimeinen rypistys. Olisikohan noin 5 m2 vielä odottamassa yöllä kauniisti kuutamossa loistavaa kiveystä. Kyllä tuota päivälläkin kehtaa katsella. Meille tulee niin kaunis puutarha luonnonkivineen.
Aloitimme ennen lenssuani pintakäsittelemään lauteita. Tämän työn mieheni hoiti sairastuttuani yksin loppuun. Ja voi, siitä tuli upea. Nyt myös minä harvoin saunoessani saan jalat ylemmäs lämpöön mieheni levennettyä tukea. Seinä sai myös selkätuen suojakseen. Löyly oli alunperin yksivärinen tervalepän värinen, ja jo ensimmäisen kerran nähtyämme löylyn totesimme, että sitten joskus kun ehdimme, lauteet saavat uuden värin. Nyt oli se hetki ja lauteet tulevat nyt myös kestämään käyttöä pidempään pintakäsittelyn jäljillä. Kyseessä on myös ekologinen tuote, joka on aina plussaa. Samaa tuotesarjaa käytetty ennenkin ja kestää hyvin pinta käyttöä ja kulutusta.
Lisäksi mieheni otti viime perjantaina porakoneen käteensä ja siirsi vessan ja kylpyhuoneen pyyhekoukut lopultakin järkevämmille kohdille käyttöä ajatellen. Iskuporakoneen lainaan saatuamme, saimme lopultakin mieheni toimesta lukulamput makuuhuoneen kiviseinälle paikalleen. Tuli niin kauniit ja toimivat kuin toivoinkin ja hukkuvat osittain tapetin kuviointiin, joten eivät ole liian hallitsevat seinällään.
Ja ei bloggausta meidän vuoden kiireisimpään juhla-aikaan ilman kakkukuvaa.
Olkaa hyvät!
Erikoisen hyvää kehittämä sienikakkupohja toimi taas moitteetta ja sain kakun pakattua täyteen makua itse tehdyllä kirsikkahillolla ja päälle löysin juuri sopivan määrän pensasmustikoita omasta puutarhasta. Joskus joutuu imprivisoimaan. Irrottaessani kakkuvuokaa, päätti päältä kakun pintakerros irrota, joten kakun päälle aikomani maidottoman kinuskin tilalle tulikin mantelimassa. Kaunis tuokin pintana. Reunoilla on vaniljalla maustettu kookoskerma.
Ja jotta en päästäisi teitäkään liian helpolla, laitan ajatuksillenne mutusteltavaa. Tämä ei nyt koske minua henkilökohtaisesti, mutta viime aikoina olen törmännyt sivusta seuraajana ihmisiin, jotka aiheuttavat oman huonon henkisen olonsa vuoksi puheillaan ja käytöksellään pahaa mieltä ja ahdistusta läheisilleen. Kokevat elämänsä tällä hetkellä liian kuormittavaksi ja/tai tylsäksi, syyttävät siitä läheisiään ja aiheuttavat siten arvostelullaan, ilkeilyllään ja ajattelemattomalla käytöksellään kanssaeläjilleen pahaa mieltä kaikkien itse tehtyjen päätösten jälkeen kantamatta itse vastuuta polusta, jonka itse on valinnut.
Kun mikään ei riitä eikä mikään muutu, samaa paskaa päivästä toiseen.
Ja sen toisen osapuolen pitäisi muuttua, koska itsellähän tässä ei mitään
ongelmaa ole... Vai miten se nyt menikään?
Itse olen tämän lauseen sisäistänyt aikanaan uupumuksesta kuntoutuessani ja tämä on minullekin hyvä muistute, joka löytyy tällä hetkellä työhuoneeni seinällä roikkuvasta kalenterista. Vielä 4 vuotta sitten olisin kokenut tämänhetkisen elämäntilanteeni työkiireineen, puutarhan perustamisineen ja kaikkien muiden arkiyllätysten keskellä todella stressaavaksi. No, en koe enää. Saan taputtaa itseäni olkapäälle. Olen kehun ansainnut. Ja kiitos Einstein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.