Paluu arkeen (ja kaikkea otsikon vierestä)

Loma oli ja loma meni. Mutta olen erittäin tyytyväinen tähän kesälomaani. Ehdittiin yhdessä ja erikseenkin tekemään kaikkea mukavaa. Mieli lepäsi ja kroppa vahvistui liuskekivilaatoitusta tehdessä. Tämä tietää myös enemmän lepoa ja vapaa-aikaa ensi kesälle, kun pääsemme nauttimaan valmiista puutarhastamme. Liuskekiveys on tämän kesän viimeinen urakka. Myös lintujen juottoallas siirtyi lopulta puutarhaan kasvien keskelle.

Alkulomasta kävimme herkuttelemassa taas Tampereella allergiakahvila Alleduurin leivonnaisilla, eikä petytty tälläkään kertaa, oli herkullista.

Sain lopultakin ommeltua pimennysverhot vierashuoneelle. Menin ostamaan valkoista pimennysverhoa tavallisten verhojen taakse. Positiivinen yllätys oli, että nykyään saakin pimennysverhoja eri väreissä ja kuviollisena. Tämä kangas oli kuin suunniteltu vierashuoneellemme, sekä väri että lehtikuvio. Ja selvisin siis yksien verhojen ompelulla.

Kun sain verhot valmiiksi huonetta yöksi pimentämään, saimme siskontytöt yökyläilemään pariksi yöksi. Kalastusreissu kuului tietenkin lomasuunnitelmiin tyttöjen kanssa ja saivat ahvenaterian herkuteltavakseen.

Myöhemmin lomalla kävimme mieheni kanssa veneellä kalassa. Tai no, mieheni kalasti ja itse nautin järvellä olosta kokassa makoillen.

Illat ovat pimentyneet ja olemme päässeet ihailemaan suihkulähdettämme iltavalaistuksessa. On kaunis.

Ja tässä kuvassa on valmistunutta liuskekiveystä loman lopulta. Nyt olemme edenneet jo pidemmälle ylöspäin pihaan. Hidasta on, mutta kyllä se siitä vähitellen valmistuu.

Mieheni paljasti, ettei ole ikinä ollut liuskekivifani, mutta nyt hän on kyllä ihastunut tähän kiveykseen ja ymmärtää, miksi valitsin liuskekiveyksen pihaamme. Itse pidän luonnonkivestä, koska se on tasapainossa kasvien kanssa, kiveys ja kasvit eivät kilpaile keskenään ja molemmat erottuvat yhtä lailla puutarhasta. Tasapaino säilyy.

Lomalla oli aikaa myös tehdä herkullista ruokaa. Yrtit löytyy omasta puutarhasta ja mikä sen herkullisempaa kuin kanankoivet öljyssä ja yrteissä kieritettynä ja 200 asteisessa uunissa paistettuna 30 minuutin ajan. Helppoa ja herkullista. Jopa minäkin osaan tätä valmistaa! Mieheni tykkää grillaamisesta ja söimme lomalla myös paljon grillissä valmistettua kesäruokaa.

Keli oli helteinen melkein koko loman, joten ulkona vietimme paljon aikaa, niin puutarhatöissä, grillin äärellä kuin pyöräilemässä. Ja kävinpä jopa pari kertaa tänä kesänä järvessä uimassa. Tätä ei joka kesä tapahdu, koska kohdallani vaatii todella kuuman ja helteisen kelin. 

Siskollani on pari isoa kirsikkapuuta ja heillä riittää kesäisin kirsikkaa ylijäämäksi saakka ja saimme sieltä nelisen kiloa kirsikoita, joista puolet keitimme hilloksi. Toisen puolikkaan kirsikoista annoimme naapuriin, jossa perheenäiti tuskaili, että mistä saisi kirsikoita. Ongelma ratkaistu. Siskoni pääsi osasta kirsikoista eroon ja naapuri sai herkkuja.

Ekan työviikkoni jälkeen saimme siskoni perheen hunsvotin yökyläilemään ja hän käyttäytyikin kauniisti ja antoi minunkin nukkua yöni, vaikka ei päässyt makuuhuoneellemme nukkumaan. Meillä se on allergiavapaata aluetta.

Työhuone sai pari viikkoa sitten uuden, sinne niin kooltaan kuin väriltäänkin sopivan villamaton, joka myös kuvassa näkyy. Koira myös toimii  näköjään hienosti sisustuselementtinä värimaailmaan sointuen. Luun piilotus on aina ekan homma, mikä täytyy suorittaa kylään tullessa ja työhuoneemme on tässä suosittu kohde. 

Koiruus palautui kotiinsa lauantai-iltana ja heti aikaisin sunnuntaiaamuna lähdimme parin tunnin ajomatkan päähän ystäväperheen pojan rippijuhliin. Kakun tein sinne mukaan. Gladioluksen kukat ovat omasta puutarhasta ja ovat siis syötäviä, myrkyttömiä kukkia. Jätin kyllä silti syömättä, mutta koristeena ovat kauniita ja näyttäviä. Omista pensaista tuoreena poimitut pensasmustikat kyllä söin. 

Tämä ihanuus on ystävien pihalta oleskelualueen reunalta. Ihana tunnelma ja mangusti sopii maisemaan täydellisesti.

Viikko sitten vietimme siskonpojan synttäreitä ja tämä kakku suklaamantelimassa-päällisellä valmistui sinne mukaan. Massan tein itse hankaamalla massan joukkoon tummaa kaakaojauhetta. Oli herkullista tämäkin. 

Teema ja idea kakkuun tuli aiemmasta juhannuksen aikaan näkemästäni kakusta (jollakin sivustolla), jossa koko kakun päällinen oli koristeltu sokerimassasta tehdyillä puunlehdillä ja reunat oli koristeltu kermalla, joka oli raidoitettu koivun rungon näköiseksi. Itse tyydyin hieman hillitympään, ruskea riitti pohjasävyksi ja kinuskikissan vihreä vaniljamassa toimi hyvin puunlehtiä tehdessä. Kukinnot ovat timjamista. Kaunis tuli ja enköhän joskus jatkossakin vastaavaa teemaa tule hyödyntämään.

Äitini varastosta löytyivät jo alkukesästä nämä Sarah Kay - julisteet ja sain ne lopultakin kehystettyä. Pääsevät eri puolille asuntoamme somistamaan, kunhan mieheni ehtii näille ruuvaamaan pidikkeet seinään. Nämä ovat vaan niin suloisia hahmoineen ja hellyyttävine teksteineen.

Valmistin myös viime sunnuntaina herkkuani kasvissosekeittoa. Perunaa, porkkanaa, bataattia ja palsternakkaa. Riisikermaa ei ole nyt kaupoissa ollut saatavana, mutta onneksi löysin maidotonta, kookospohjaaista Vioformin sulatejuustoa. Keitosta tuli samettisen pehmeää ja sulatejuusto toimii paljon paremmin kuin riisikerma. Ja oli hyvää sekä kevyttä kaiken kesällä nautitun lihapainotteisen ruuan jälkeen. 

Eilen työpäivän jälkeen lähdimme ulkoruokintaan juhlistamaan 17. hääpäiväämme ja kotimatkalla poikkesimme Lepaalle, jossa aikanaan opiskelin puistopuutarhuriksi. Paikka on edelleen upea, jopa laajentunut ja parantunut omista opintoajoistani.

Ranta kuuluu siellä suosikkipaikkoihini. Siellä on massiiviset puut, suuri kivikkokasvimaa, tämä amfiteatteri sekä upeat ja korkeat perennaryhmät. Pari vanhaa rakennustakin löytyy sekä villiä luontoakin on jätetty kasveineen ympäristöön.

Mieheni nappasi minusta eilen kuvan, kun kävin ihailemassa riippapihlajaa sen oksien alta ja palasin takaisin piilopaikastani ihmisten ilmoille. Mieheni sai kuvan minusta ja minä vanhoista oksankäkkyröistä.

Kauneus löytyy yllättävistä paikoista! 

Tänään makaan migreenissä kotisohvalla, tosin lääkittynä, joten blogin kirjoittaminen onnistuu. Aamulla kauppalapun kirjoittaminen tuotti ongelmia, josta tajusinkin, että motoriikka on hakusessa ja varmaankin migreeni tulossa. Mieheni lähti isäni kanssa veneellä kalaan. Huomenna hänellä on työpäivä ja toivottavasti minulla on migreeni jo sitten helpottanut. Olisi kotona kaikkea kivaa tekemistä. Kaipaan kesän pihatöiden jälkeen jo kudinta käteeni. Meidän perheesssä se on varma merkki syksyn lähestymisestä!