Vietin synttäreitäni kesäkuun alussa ja pähkäilin, että olisi kiva keksiä jotain uutta kakkujen koristeluun. Nakukakuksi jätin ja yhdistin vanhaa ja uutta. Kunnon kinuskikuorrutus ja överisti keksejä, marenkeja, ananaskirsikoita, pensasmustikoita ja englanninlakuja. Jos englanninlakuja ei lasketa, niin kakku on gluteeniton ja laktoositon, sisältäen siis maitoa ja kananmunaa, joten tämä herkku meni työkamuille. Pohja on äidiltäni perimältäni sienikakun ohjeella leivottu gluteenittomiin jauhoihin. Herkullista oli, kuului tuomio. Yksi pala jäi kotiin, että mieheni sai maistella myös kakkua odotellessaan kotikakkua.
Tämä versio, jossa ei ole englanninlakuja, on sitten kokonaan gluteeniton. Engalnninlakujen tilalle laiton gluteenittomista lakuista leikattuja paloja, muuten samat ainekset sekä kakussa että koristeissa. Reunat tulivat kauniit kinuskin valuessa kauniisti, joten kumpikaan kakku ei kaivannut kermapursotusta reunoilleen. Väliin laitoin vaniljakiisseliä ja itse tehty marhahilloa. Kostutukseen käytin riisimaitoa ja ohueksi laimennettua mehua. Vichy toimii hyvin myös kostutukseen. Tämäkin kakku teki kauppansa hyvin. Ja vaikka moni sanoi, että miten sait noin kauniin koristeltua, oli pakko todeta, että ei ole rakettitiedettä asetella kakun päälle näitä herkkuja.
Tässä kuva omasta leivoksestani, jonka tein töihin itselleni mukaan. Kinuskikuorrutuksen korvasin ohuella kerroksella pikakreemiä eli tomusokeria, maidotonta margariinia sekä hieman kaakaojauhetta. Päällä keksin ja ananaskirsikan lisäksi suklaakarpaloita sekä maidotonta tummaa suklaata sekä gluteenittomia lakuja. Ja hyvää oli. Oman kakkupohjani tein myös suklaisena. Tämäkin tuli hyvää eikä yhtään liian makeaa. Ulkonäkö ei nyt ehkä niin herkullinen kuin kinuskikakuissa, mutta hyvä 10- . Tein samalla teemalla kotiin isomman kakun.
Mieheni lopultakin valmistuu sairaanhoitajaksi ja saimme varmuuden pisteiden kertymisestä tämän viikon alussa, joten olisi syytä juhlaan 3 vuoden puurtamisen jälkeen. Mieheni ei kuitenkaan halua valmistujaisjuhlia, joten leivoin sitten kotiin kahville tämän kevään ensimmäisen raparperipiirakan tosca-päällisellä ja juhlistimme valmistumista näin pienimuotoisesti. Selvennykseksi, että kuvassa ei ole mieheni valmistujaisruusu, vaan sain häneltä synttäriruusukimpun kesäkuun alussa ja tämä kaunokainen edelleen jaksaa kukkia.
Seuraavat synttärit juhlimmekin sitten jo juhannuksena isosiskoni perheensä kanssa tullessa meille kyläilemään ja juhannusta viettämään. Samalla juomme sitten siskoni synttärikahvit. Mieheni on tänä vuonna vapaalla juhannuksen aikaan, joten on syytä senkin vuoksi juhlaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.