Voimien keruuta

Viime aikoina on tuntunut, että päivät hukkuvat jonnekin. Muisti tekee tepposet ja ajantaju on hakusessa. Pitkästä aikaa kuitenkin viime päivinä on tuntunut, että voimani vähitellen alkavat palautua. Olen jopa käynyt jo yksin kävelylenkillä ja jaksanut hieman vahvistella kotijumpalla lihaksiakin. Muu lihasvahvistus on hoitunut sitten puutarhatöillä. Käsivarsista on löytynyt taas "uusia" lihaksia.

Sunnuntainen äitienpäivä ei vuosiin ole kuulunut lempijuhliini ensinnäkin tahattoman lapsettomuutemme vuoksi, ja tänä keväänä se oli myös ensimmäinen äitini kuoleman jälkeen, joten mielialani oli kohtuullisen matalalla. Kävimme kuitenkin mieheni ja anoppini kanssa ulkoruokinnassa äitienpäiväaterialla, koska halusin yrittää kuitenkin juhlistaa päivää läheisteni vuoksi. Migreeni kyllä nosti päätään, mutta onneksi pysyi kurissa hyvällä kotilääkityksellä.

Lauantai oli parempi päivä ja sain kuvassa olevan kauniin kukkakimpun siskoni perheeltä. Keskeisänä kimpussa nuoremman siskontytön mukaan "piano". Tahatonta huumoria oli myös ilmassa nelivuotiaan kimppua minulle ojentaessaan toivottaessa "Onneksi olkoon!" Onhan se onni, että pahimman yli olen lapsettomuuden hyväksymisen suhteen päässyt ja meille lapsettomille on oma päivä.

Vietimme myös viime viikolla isäni syntymäpäivää, oikeastaan kahteen kertaankin. Samalla minä näin kaikkia sisaruksiani ja ehdimme viettämään yhdessä aikaa perheeni kanssa. Äitini kuoleman jälkeen yhteiset tapaamiset tuntuvat entistä tärkeämmiltä.

Sain myös isosiskoltani juurakoita ja taimia jokusen lisää ja uusi perennamaa sai taas lisää kasveja. Uutena sinne siirtyi mm. jalostettuja iiriksiä, lime-vaaleanviolettia syysleimua ja neidonmaksaruohoa. Lisäksi muualta omasta puutarhasta siirsin sinne lisää sipulikukkia, mm. scillaa, krookuksia ja valkonarsissia. Saa nyt sitten nähdä miten lähtevät kasvamaan. Lisäksi juurakko, jota en aiemmin tunnistanut, paljastui kasvun alettua ruusujuureksi. Eikä ole anopin mukaan heidän perujaan, joten jostain maata kaivaessamme siis nousi esiin pala historiaa. Mielelläni otan ruusujuurta myös pihaani kasvamaan. Aikamoinen luettelo kertyi kasveja kasvikartan uudelleen piirtäessäni. Ja huom! Sain tällaisen kerrankin piirrettyä. Ensi keväänä on tiedossa mitä mistäkin nousee ja mikä jäi nousematta.

Eilen illalla toimin kuljettajana nuoremmalle siskontytölleni tanssiharjoituksiin. Tein myös omasta mielestäni hienon nutturakampauksen neidille, neidin mielestä ei-niin-hieno, mutta antoi sentään olla paikallaan illan ajan. Huteja sattuu tädeillekin makuasioissa. Lisäksi neiti pääsi meille illaksi isosiskon sairastaessa kotona ja pelasimme hieman jalkapallloa ja tietenkin saippuakuplat täytyi saada puhalteluun. Ja kielloistani huolimatta pihalle toimintaan nostettua suihkulähdettä piti käydä lotraamassa. Kerta riitti ja toteamus oli, että vesi oli k-y-l-m-ä-ä! Parhaita asioita oli myös, että pääsi lopultakin tädin punaisen auton kyytiin, jonne ei ole aiemmin päässyt. Kauheinta oli, että en hakenut jumpasta autolla, vaan joutui kävelemään meille ne 250 metriä. Lapsiparka...

Tänään aloitin aamun lempipuuhallani eli mankeloinnilla. Lapsena olin paljon äidin mukana pyykkituvalla ja pääsin avustamaan "isolla" mankelilla mankeloinnissa ja nautin suunnattomasti pyykkituvan puhtaan pyykin tuoksusta ja mankelin hypnoottisesta pyörimisliikkeestä ja siitä kuinka liinan sisään katosivat lakanat ja muut siliämistä kaipaavat tekstiilit ja sitten ilmestyivät taas esille. Lisäksi pääsi käyttämään oikeaa "sähkökonetta" äidin valvovan silmän alla aina ajoittain. Muutettuamme mieheni kanssa tähän taloon saimme perinnöksi anoppilan vanhan kotikokoisen Rosenlew-mankelin ja hyvin pyörii vieläkin. Liina oli ainoa, joka kaipasi vaihtoa ja se onnistuikin helposti itse ompelemalla. Inhokkipuuhaani on silittäminen, joten olen onnellinen mankelistamme, koska osan puhtaista pyykeistä saan sillä mankeloitua ja säästyn enemmältä silittämiseltä.

Aiemmin keväällä mietin, että taidan jättää väliin taimien omakasvatuksen, mutta harkinnan jälkeen päätin kuitenkin kylvää osan kesäkukista ja yrteistä itse. Ja ovat nyt tässä vaiheessa. Osa jo kerran mieheni avustuksella yhdessä koulittuna ja osa suuremmaksi kasvaneista jo siirrettynä minikasvihuoneeseen. Ajattelin, jos saamme hankittua tänä keväänä lopultakin kasvihuoneelle hyllykön, niin pienemmätkin taimet pärjäisivät jo aika pitkälle kohta öitäkin siellä, ainakin harsotettuna, jos kylmiä öitä esiintyy. Nyt olen lähinnä ulkoiluttanut aurinkoisina päivinä kasvinalkujani terassin pöydällä suojakupujen alla.

Elämä voittaa vähitellen. Ja onneksi elämme tällä hetkellä kevättä emmekä syksyä. Ihana värien ja valoisuuden lisääntyminen luonnossa auttaa suuresti jaksamistani ja toipumistani. Samoin puutarhaterapia, jota nyt riittää. Huonoja, jaksamattomia päiviä on vielä, mutta sairausloma on helpottanut oloani huomattavasti, ja tietenkin kunnon yöunet. Kärsivallisyyttä kaipaisin vielä lisää ja pitempää pinnaa aika ajoin, mutta muuten olo alkaa olla jo positiivisempi. Tämä kevät on ollut vaikeimpia elämässäni, mutta eteenpäin valoa kohden mennään!