Hyvää uutta vuotta!

Tänä vuonna mieheni oli uudenvuodenaaton työvuorossa, joten tyydyin ihailemaan muiden lähettämiä raketteja isosiskoni perheen seurassa. Nuorimmainen tytöistä oli kerrassaan haltioissaan raketeista, huudahteli ja ihaili. Isosiskonsa kanssa pyörivät kuin väkkärät talon läheisellä sillalla metsästäen mistä suunnasta seuraava raketti näkyy. Välillä nuorimmaisen piti vähän käsiä korvilla pidellä, kun isompi pamaus kuului. Perheen puolivuotias koira ei onneksi ollut moksiskaan paukuista, se on suuri helpotus.

Minun raketteina toimivat kotosalla kauniina varren päässä keikkuvat amarylliksen kukinnot, ja kuten aiemmin mainitsin, kaikki kolme ovat edelleen kukassa ja kahdessa on uusi kukkavarsikin vielä tulossa. Nämä tulivat kaikki lahjaksi, koska unohdin kesällä aiempina jouluina saamani amaryllikset nostaa pihalle energiaa keräämään. Joten tänä vuonna en onnistunut saamaan niitä kukintoja tuottamaan. Aiempina vuosina olen siinä kyllä onnistunut. No, ensi jouluna taas uusi yritys.

Lupauksia en tehnyt tälle vuodelle sen suurempia. Ajatuksissa on kyllä terveellisempi ruokavalio sekä liikunnan lisääminen, mutta saa nähdä. Tämä vuosi sisälsi paljon hyviä asioita, mm. terveyteni on parantunut ja jaksan paremmin, vaikka vatsa tuottaakin taas tällä hetkellä ongelmia ja tutkimukset odottavat. Paljon surua ja pahaa mieltä sisältyi vuoden toiselle puoliskolle ja surutyö jatkuukin luonnollisesti vielä pitkään, niin itsellä kun läheisilläkin. Toivon kuitenkin, että ensi vuosi tulisi olemaan helpompi niin vapaa-ajalla kuin työelämässäkin.

Sain taas muistutuksen siitä, kuinka äkisti elämä loppuu, tapahtuu suuria muutoksia ja kuinka arvokas ihmiselämä on. Vasta rakkaan läheisen menetyksen jälkeen ymmärtää, kuinka paljon yksi ihminen voi elämänsä aikana vaikuttaa, tässä tapauksessa olla avuksi ja helpottaa toisten ihmisten, niin läheisten kuin tuttavienkin elämää. Olisin toki suonut, että elämänsä aikana hän olisi enemmän itse niitä kiitoksia ja kehuja saanut. Nyt me jäljelle jääneet olemme saaneet ne kuulla. Vaikka hän ei itseään niin arvokkaana ihmisenä pitänyt, niin silti hän vaikutti todella monen lapsiperheen ja läheistensä elämään. Sekä tietenkin antoi meille niin paljon neuvoja, läheisyyttä ja lämpöä. Niitä olen viime kuukausina kovasti kaivannut.

Onni löytyy sisimmästä ja läheltä omasta elämästä, kun sen vain itse huomaa. Se on se voimavara, joka auttaa jaksamaan. Joten monia onnellisia hetkiä tulevalle vuodelle toivon sydämestäni kaikille!