Flunssailua ja rästitöitä

Flunssa painoi päälle viime viikon lopulla, sellainen räkälenssu. Työn vuoksi kävin koronavirustestissä ja onneksi tulos oli negatiivinen. Olo alkaa olla jo parempi ja olen jaksanut pikkuhommia tehdä. Lisäksi olen kiertänyt puutarhassa ja kuvassa on riippajalavan kukinnot. Enpä muista ennen moisia nähneeni (todennäköisesti en ole vaan kiinnittänyt huomiota niihin.) Kauniita ovat.

Tässä pihamme puutarhan puolelta. Talon takana oleva lehto on täynnä kukkivia valkovuokkoja ja tuomissa on jo kukkanuppurykelmät, ei mene kauaa niidenkään kukintaan ja huumaavaan tuoksuun.

Edelliseen puutarhaani kaipailin esikkoja, koska ne kukkivat jo aikaisin keväällä. Tähän puutarhaan niitä sain ostettua ja tuntuvat viihtyvänkin.

Nyt kun on ollut pakko tehdä rauhallisia hommia sairastaessa, kirjasin lopultakin ylös kaikki puutarhaamme ostettujen kasvien nimet lajikkeineen. Osa lapuista oli vielä taimissa kiinni tai juurelle multaan painettuna, mieheni kävi näitä minulle eilen hakemassa. Ja voin sanoa, että noinkin pieneen puutarhaan monta kasvia on sopinut, niin puita, pensaita kuin perennojakin, sipulikukkia unohtamatta.

Listaan kertyi noin 120 lajiketta, kun lasketaan mukaan siskoltani saamani kasvit. Sipulikukkiakin on lisäksi varovasti arvioiden noin 20-25 erilaista. Joten kokonaiskasvimäärä on tällä hetkellä noin 150. Lisäksi etupihalla kasvaa onnenpensasta ja väriminttua. Ne eivät ole peuroille eikä rusakoille kelvanneet.

Tänään olen päätellyt aikani kuluksi jo aiemmin valmistuneita villasukkia. Nämä ihanan värikkäät lämmittimet nimesin kirjavuutensa vuoksi ilosukiksi. Varren voi pitää suorana tai taittaa enemmän nilkkaa lämmittämään. Lankana on ihanan pehmeä ja lämmin Mabos del Urugyayn Alegria, joka on siis 75% merinovillaa ja 25% polyamidia. Täydellistä sukkalankaa.

Siskoni muutosta nappasin mukaani hänelle ylimääräisen lasipurkin. Se päätyi lankakerien lopuille säilytyspaikaksi. Vain niille langoille, joille on myöhemmin käyttöä. Nuo Alegrian langat liukuväreineen ovat juuri passeleita villasukkien kirjoneulontaan, kun toinen langa on yksivärinen, loistaa kuviointi kauniisti sukista esille.

Värit alkavat palata elämään kesän lähestyessä. Lisäksi olemme seuranneet linnunpönttöömme pesiytyneen sinitiaisparin toimia. Ei voi kuin toivoa, että kirjosieppo ei omi pesää itselleen.