Kesäfiiliksiä

Juhannus oli ja meni, hyvä ja rentouttava sellainen. Onneksi!

Eilen istuskelimme mieheni, anoppini ja isäni kanssa päivää kotiterassillamme auringosta ja lämmöstä nauttien kahvikupposten ja juhannuskakun kera. Perhoset olivat liikenteessä ja parveilivat ympärillämme istuessamme varjopuolella terassia pöydän ympärillä. Itsekin sain yhden sydämeni päälle istumaan. Joku edesmenneistä rakkaistamme kävi tervehtimässä meitä. Tämäkin lohtu tuli tarpeeseen.

Viime viikko oli tiukka. Maailmanmenoa olen seuraillut naapurustossa, kylillä ja vähän töissäkin. Törmännyt niin suruihin, iloihin, uusiin ystäviin, kyläyhteisön tukeen kuin myös käytöksen kummallisuuksiin sekä katkeriin kommentteihinkin. On niitä, jotka laukovat sumeilematta omia mielipiteitään totuuksina, ja taas niitä, jotka panttaavat tärkeitä tietoja tunteakseen itsensä tärkeämmäksi. Erikoinen eläjä on ihminen. Ja on meitä moneen junaan, kateellisten vaunuosasto tuli viime viikolla esille. Onneksi vastapainona on heidän vaunuosastonsa, jotka osaavat nostaa itsensä turhuuden yläpuolelle ja antavat mennä naurettavien syytösten toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vielä vaikeina aikoinakin.

Tästä viimeisestä osastosta olen ylpeä. 

Juhannusvapaat tulivat todellakin sopivaan väliin. Niiden rentouttavalla voimilla jaksaa vielä tämän kituviikon ennen kesälomaa.

Puutarhassa kukkii täydellä voimalla. No, ainakin niin hyvin, kun uudet taimet nyt kukkia voivat. Pikkujasmike on kukkinut huumaavan tuoksuisena. Ja nuo valkoiset akilleijat ja perhosangervot loistavat iltahämärissä, sekä myös päivällä auringossa, äidin muistopuun juurella.

Olen istuttanut myös lopultakin hieman maanpeitekasveja muotopuutarhaan ja jännityksellä odotan, kuka heistä paikalla viihtyy parhaiten. Siskoltani saan isomman puutarhan puolelle käydä kaivamassa ehtiessäni lisää kasveja. Myös nyt alulla olevan uuden suihkulähteemme ympärille. Allas ja kuoppa on valmiina. Mutta siitä sitten lisää, kunhan saamme valmiiksi. Siihen asti tyydymme vanhan suihkulähteen solinaan sisäterassilla. 

Puutarha muotoutuu vähitellen. Kaariportti köynnöksineen on paikallaan. Kun saamme uuden suihkulähteen perustettua ja asennettua istutuksineen, pääsemme vähitellen tekemään liuskekiveystä. Ja sen jälkeen alkaa puutarhatyöt tältä kesältä olla valmiina. Ensi kesälle jätämme etuterassin parantelun sekä viljelyhommat, niin altaissa kuin pienen kasvihuoneenkin hankkimisineen.

Meillä nousi yllätyksenä vielä sipulipenkistä tähtilaukkaa. Olimmehan sitä istuttaneet, mutta unohtaneet jo totaalisesti. Lisäksi yksi keltainen iiris kukkii juuri nyt keskellä maanpeitekasveja. Hän oli auennut juhannuspäivänä salaa, kun olimme siskoni synttäreitä kotoa poissa juhlimassa. Kaunis on.

Ihanin yllätys on kuitenkin ollut toisen kärhömme kukinto. Siihen on hyvä lopettaa tällä kertaa. Ihanaa kesää teille muillekin!