Pari kuukautta tässä vierähti ja nyt pääsen lopultakin taas blogini pariin. Ja ei, en paljon kyllä ole ehtinyt sairaslomalla lomailemaan. Kuntoutus, lymfaterapia, puhelinrumba sairaalan fysioterapeutille ja vakuutusasioissa sekä kaiken tekemisen sujuminen kymmenen kertaa hitaammin on kyllä pitänyt päivät kiireisinä. Nyt olen selvinnyt kuntoutuksessa jo siihen vaiheeseen, että fysioterapia on käynnistynyt ja saan kädellä nostaa jo pari kiloa. Toki takapakkeja on ollut eikä kaikki mennyt sairaalassa eikä kuntoutuksen suhteenkaan kuin Strömsössä, mutta hengissä ollaan ja yhtä kokemusta rikkaampana. Ja taas olen joutunut toteamaan, että mitään et saa eikä mikään toteudu, jos et itse ole aktiivinen. Onneksi minä jo sen verran tunnen terveydenhuollon järjestelmää, että olen osannut vaatia tarvitsevani. Ja työtapaturmavakuutukseni on todella kattava, joten taloudellisesti ei ole ollut stressiä. Plus nyt ymmärrän, mikä kaikki tuottaa ongelmia, kun on vain yksi käsi käytössä. Mies pääsi myös oppimaan avustajan roolia kotosalla.
Nyt kuitenkin olen siinä vaiheessa, että tarkoitus olisi palata omaan tekstinkäsittelijän työhön viikon päästä eli heti vapun jälkeen. Alkuun osa-aikaisesti ainakin pari kuukautta ja sitten voisikin pitää kesälomaa. Mutta tämän osa-aikaisuuden selvittely yksityiskohtineen on vielä kesken ja odotan vakuutusyhtiöltä soittoa, että saisin tarkemman käytännön selville, esim. voinko pitää kesälomaa tai palkattomia päiviä osa-aikaisuuden aikana ja kun huomenna teen esimiehen kanssa sopimuksen työajoista ja sähköpostitan sen vakuutusyhtiöön, niin joudunko odottamaan heidän hyväksyntänsä vai saanko aloittaa ennen sitä. Lääkärinlausunto asiasta on jo toimitettu, joten uskoisin, että pääsen taas palaamaan arkeen ja työn äärelle.
Sain myös paikallislehdeltä soiton ja olisin päässyt haastatteluun ja lehtijutun aiheeksi puutarhamme kanssa, lähinnä kevätpuuhiin liittyen, mutta jouduin kieltäytymään rannemurtuman estäessä kaikki kevätpuuhat. Tosin työnjohtona ja vaaitsijana miehelleni kyllä toimin, kun hän leikkasi pihaamme reunustavan pensasaidan, joten riittää parisataa metriä. Onneksi isosiskoni oli juuri käymässä toimittajan soittaessa ja sain delegoitua jutun hänelle, koska hänellä on vallan ihana ja kaunis puutarha, jossa jo kukkiikin vähän krookuksia ja lumikelloja. Jutun voit lukea tästä: Siemenluettelo herätää talviunilta
Mieheni on muutenkin ahkeroinut niin opiskelujen, kotitöiden ja pihan suhteen. Vähän hirvitti, kun hän aloitti ranteeni murtuman aikaan juurikin opiskeluihin liittyvän harjoittelujakson päivä- ja iltavuoroina ja minua arvelutti, miten hän jaksaa, kun kotonakin joutui tekemään kaiken, mutta hän teki jopa ylimääräistä. Yhtenä sunnuntaina hän kutsui siskontyttöni kylään ja he tekivät jokaiselle oman linnunpöntön. Tytöille hyvää harjoitusta naulaamiseen ja nyt on jotain mitä jännittää, eli saadaanko asukkaita pönttöön kevään edetessä. Ja jos saadaan, niin häiriköivätkö oravat. Peltiä ei ollut kotona, jotta olisi voinut suojata linnunpöntön kolon reunukset jyrsijöiltä. Siskontyttöjen linnunpöntöt pääsivät omaan puutarhaan tontin reunalla sijaitseviin puihin. Toivotaan, että heillä kävisi tuuri ja pääsisivät seuraamaan lintujen pesimispuuhia omassa pihassaan.
Pääsiäinen myös meni jo ja pari tuttua virpojaa kävi ja saimme kauniit oksat, jotka ylimmäisessä kuvassa näkyvät. Lisäksi linnunpönttöjen rakentamisen sivussa he auttoivat minua kylvämällä rairuohot meille.
Poikkesimme viime viikonloppuna mieheni ja pikkuveljeni kanssa Supermessuilla Tampeeen messukeskukseen. Lähinnä puutarha- ja eräosastoilla. Mukaan tarttui siemenet kasvimaalle ensi kesäksi. Tänä vuonna laitamme kyllä vähemmän kasvamaan, koska ranteeni on vielä liikkuvuudeltaan ja lihaksistoltaan heikko, en tiedä, minkä verran pystyn rikkaruohoja perkaamaan. Mutta pakko on kuitenkin kesällä saada oman maan tuoretta porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta sekä ruohosipulia, koska en voi käyttää tavallista sipulia suolistoni takia, niin lisänä ruohosipulia sekä minulle vihreän salaatin tilalle sopivaa pinaattia, jota kerään kesällä sellaisenaan syötäväksi pieninä lehtinä, ja isot lehdet syksymmällä ryöppään ja silppuan pakkaseen talven pinaattikeittoja varten.
Ostimme myös puuliljan sipuleita sekä teen uuden yrityksen syysleimun kanssa ja ostin uudet juurakot edellistalvena paleltuneiden tilalle. Päätimme myös tänä vuonna kokeilla bataatin kasvatusta ja ostimme pistokasnipun, joka nyt odottaa multaan istutusta maljakossa.
Ylemmässä kuvassa näkyy siis bataatin lehdet ja tässä kuvassa näkyy pistokkaiden komeat juuret. Nämä pitäisi lähiaikoina istuttaa multaan ja varjella huolella kylmyydeltä. Maallekin istutettaessa pitää odotella maan lämpiämistä sekä muovittaa maan pinta läpinäkyvällä muovilla ja lisätä harsotunneli suojaamaan taimia kasvimaalla. Uusi kasvi ja uudet konstit kokeiluun. Taidan yhden kokeilla laittaa kasvihuoneelle ämpäriin tai säkkiin, jos edes siellä ei kärsisi kylmästä, vaan saisimme edes vähän maistiaisia.
Tämä kevät on ollut ennätyskylmä. Eletään huhtikuun loppua ja melkein päivittäin on satanut rakeita tai lunta tai molempia ja maa on jatkuvasti valkoisenaan. Haravoimisesta on turha edes haaveilla. Meidän savimainen puutarhamme on nurmikoltaan vielä litimärkä. Sen verran olen kierrellyt puutarhassa, että kyllä siellä kylmyydestä huolimatta sipulikasvit jo kurkistelevat mullasta sekä ruusujuuri, kylmänkukka ja maksaruoho ovat ainakin hengissä.
Sormet syyhyäisivät kovasti jo käsitöiden pariin. Nämä sukat ehdin onneksi juuri siskontytölleni päättelemään ennen kaatumistani liukkailla. Puutarhahommat myös kutsuisivat. Mutta pakko malttaa vielä molemmista, koska viime viikon lopulla käsi otti itseensä painovastusta lisättyäni, ja jouduin pitämään kuntoutuksessakin voimaharjoittelussa taukoa, tein vain venyttelyt. Maanantaina lopulta rullasin käden kalvoja sitkeästi auki ja sain kireydet helpottamaan. Mutta tämä siis antaa suuntaa siitä, että kannattaa tehdä vieläkin vain pakollinen, eli kotityöt ja käden kuntoutus.
Toivon, että työ myös toimii käden kuntouttajana. Ainakin pään kuntouttajana se tulee toimimaan! On ollut rankkaa olla yksin päivät kotona tekemättä mitään käsillään. Olen tottunut television ääressä tekemään käsitöitä ja nyt olen siis vain istunut ja tuijottanut televisiosta kaiken mahdollisen vähänkin katsottavan ohjelmiston. Ensimmäiset 2 viikkoa menivät kipsi kädessä, ja se häiritsi tasapainoa, joten ulos ei yksin uskaltanut lähteä kaatumisriskin vuoksi. Lisäksi ulkona oli edelleen kipsin poistonkin jälkeen liukasta, joten kävelylle pääsin vain miehen käsipuolessa. Ja kun olisin voinut mennä yksin kävelylle, ongelmana oli se, että en saanut takin vetoketjua itse kiinni ja ulkona oli pakkaskelit, joten aika kului neljän seinän sisällä, lukuun ottamatta paria lämmintä päivää, jolloin pääsin hetkeksi kotiterassille aurinkoon istumaan kun ilman takkia tarkeni. Autoa olen nyt ajanut vasta parin viikon ajan, kun ranne lopultakin kestää käyttää vaihdekepin liikuttelua.
Mutta nyt näyttää siltä, että lopultakin vihreää valoa minulle näytetään ja pääsen palaamaan työn äärelle ja ihmisten pariin tämän kotona toimettomana kökkimisen jälkeen. Toivon, että käsi kestää nuo neljän tunnin työpäivät enkä joutuisi palaamaan heti sairaslomalle. Ainakin tämän blogin kirjoittamisen käsi on hyvin kestänyt. Tosin töissä on eri tahti, mutta teen sitten sielläkin omaan tahtiini, kunnes kuntoudun täyttä työpäivää tekemään.
Katsotaan, miten käsi kestää. Bloginikin elää sen mukaan. Toivotaan, että nuo lumisateet vähitellen hellittäisivät ja pääsisin puutarhaamme ihailemaan uutta kasvua, tietenkin kamera mukanani, että pääsen teidän kanssanne näkymiä jakamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.