"Juhlien järjestämisopas, osa 1.
Tiedättekö sen tyypin, joka vuosittain samaan aikaan toistuviin juhliin kutsuu aina eri ajankohtaan, ja silloinkin usein kutsun laittaa pari päivää aikaisemmin, ja sitten loukkaantuu, kun kukaan ei pääsekään juuri hänelle ja hänen perheelleen sopivaan aikaan? Tämän jälkeen hän myöhemmin haukkuu juhliin kutsutut, kun on niin raskasta järjestää ja suunnitella juhlia aina uudelleen, kun muut ovat aina heille itselleen sopivaan juhla-aikaan töissä tai muilla on kivempia omia menoja sovittuna. Hän on kutsuttujen vieraiden esteiden vuoksi joutunut niin usein järjestämään juhlia, että on jo aivan väsynyt. (Ei, hän ei ole vielä leiponut ja juhlat ovat kotona vielä suunnitelma-asteella. Joten turhaa työtä tai taloudellista tappiota hän ei ole vielä tehnyt.) Lähipiirissä on monta vuorotyötä tekevää, jotka eivät alle viikon varoitusajalla työvuorojaan voi vaihtaa. Mutta vika on aina kutsutuissa, ei juhlien järjestäjässä."
"Juhlien järjestämisopas, osa 2.
Tiedättekö sen tyypin, joka esittää juhlakutsun pari viikkoa aiemmin? Hän tarjoaa meseryhmässä juhlapäiväksi kahta vaihtoehtoa sukulaisille ja kummeille, että saataisiin "mahdollisimman iso juhlaporukka paikalle". Löytyy vaihtoehtona päivä A ja päivä B. Pidetään hänen järjestämänsä huutoäänestys, kumpi päivä sopii paremmin kutsutuille. (Juhlapäivän epävarmuuden lisäksi kutsusta puuttuu paljon vieraille oleellisia tietoja.) Vaihtoehto B sopii suurimmalle osaa ryhmän jäseniä, noin kokonaisuudessaan 20 kutsutusta ihmisistä vain kaksi ei pääsisi. Hän ilmoittaakin, että valitaan vaihtoehto A, koska he haluavatkin viettää juhlia iltamyöhään ryhmän ulkopuolisten tuttujen kanssa iltaa. Kun kysytään, että miksi huutoäänestyksessä tarjosit kahta vaihtoehtoa, jos B ei ole mahdollinen. Ei kuulemma ollut äänestyksen järjestäminen lupaus siitä, että B-päivänäkin olisi juhlat järjestetty. Kun kutsutuista sitten osa ilmoittaa, että heillä on A-päivälle muuta menoa, niin hän syyllistää nämä ja he saavat kuulla, että pitävät epäreilusti muita menojaan tärkeämpänä ja kivempina kuin meidän juhliamme. (Hän ei ymmärrä, että jokaisella on oikeus päättää omista menoistaan.) Kun häneltä kysytään, eikö äänestyksen voittaneena B-päivänä voisi tulla edes pikaisesti kahville ja vaikkapa sitten kakkurääppiäisiin, koska haluttaisiin kuitenkin nähdä heitä ja onnitella päivänsankareita, niin ei, me emme järjestä juhlia monena päivänä. Vain päivä A on vaihtoehto. Ja päätöksen tekee hän, jonka omista juhlista ei siis ole edes kyse. On kyse hänen puolisonsa ja lastensa juhlista, ja ne kutsutut, jotka eivät tule paikalle hänen mielivaltaisesti määrittämänään A-päivänä, loukkaavat hänelle tärkeitä ihmisiä laittamalla muut menonsa etusijalle. (Niitä aiemmin sovittuja menoja, jotka on hyvissä ajoin lyöty lukkoon, ei viime tipassa kutsuttuna.) Juhlien ilmapiiri on näin jo etukäteen ns. pilattu? Ja ei, ei kutsuttujen vaan järjestäjän toimesta."
"Juhliin osallistumisen vaikeus
Tiedättekö sen tyypin, joka ei perheineen vieraile sukulaisilla kuin pakosta silloin, kun kutsutaan kyläilemään muuten vaan tai juhlimaan? Ja silloinkin hän ilmoittaa, että ei ole varma tulevatko he, koska joku heistä saattaa sairastua. Hän ilmoittelee sitten lähempänä. Lähempänä ei koskaan tule ilmoitusta ja juhlien järjestäjä joutuu miettimään tarjottavien määrää, koska ei tiedä, ovatko he tulossa vai eivät."
"Vastuun ja virheiden välttäminen, osa 1
Tiedättekö sen tyypin, kun perheen perusterve ala-asteikäinen lapsi saa kurkkukivun ja lämpöä flunssakautena, hän kysyy läheiseltä terveydenhuoltoalan ammattilaiselta, että mitä nyt tehdä? Ei, ei hän sen vuoksi kysy, etteikö hän äitinä tietäisi, että kotona tapahtuva oireenmukainen hoito ja lepo riittää alkuun hoidoksi. Hän kysyy sen vuoksi, että jos tuleekin lapselle jotain pahemmanlaatuista tautia, hän ei ole mokannut eikä hän ole vastuussa, vaan se läheinen, joka ohjasi kotihoidon on aiheuttanut lapsen pahentuneen sairastumisen."
"Vastuun ja virheiden välttäminen, osa 2
Tiedättekö sen tyypin, joka syyttää lapsiaan ja puolisoaan kaikista epäonnistumisista? Jos lapsen pituushyppy ei suju kisoissa, on puoliso laittanut lähtömerkin väärään kohtaan. Kotona, jos koira syö pöydältä ruokaa ja ripuloi tämän jälkeen kämpän täyteen, on se sen lapsen vika, joka jätti ruokaa pöydälle. Vika ei ole siinä, että koiraa ei ole koulutettu siihen, että pöydältä ei saa syödä. Jos sama koira puree lasta, kun lapsi yrittää siirtää koiraa sohvalla sivummalle, että itse mahtuisi myös sohvalle istumaan, on tämäkin lapsen vika, kun meni koiraan koskemaan. Jos ruoka palaa hellalle, on se lapsen vika, koska häiritsi turhanpäiväisillä jutuillaan ja sähläsi omia asioitaan. (Kaiken tämän kotona tapahtuessa hän makaa sohvalla pädi edessään somemaailmassa ja viestejä lähetellen tutuilleen.) Ja kun pakosta joutuu poistumaan virtuaalimaailmastaan "lapsen aiheuttamien ongelmien vuoksi", niin palaute lapselle ei ole kaunista kuultavaa kenenkään korville. Se on kovaäänistä raivopäistä huutoa ja ilkeilyä. Koska syy on aina muissa."
"Vastuun ja virheiden välttäminen, osa 3
Tiedättekö sen tyypin, jonka mukaan ala-asteikäisen lapsen pitää itse tajuta aloittaa allergialääkityksensä keväällä, kun alkaa oireilla siitepölyihin? Ei se hänen mukaansa ole vanhempien homma. Toisen lapsen kädet ovat atopiasta halkeilleet ja punoittavat talviaikaan liiallisen käsien pesemisen vuoksi. Lapsella on käsirasva olemassa, että voisi itse rasvata käsiään, mutta koska 8-vuotias unohti rasvatuubin koiran ulottuville alas, tuubi pidetään kaapin päällä korkealla, josta lapsi ei saa sitä, eikä myöskään vanhempina muisteta lapsen käsiä rasvata. Jokainen käsien pesukerta on lapselle helvetillistä kirvelyä. Ja pesukertoja on kymmeniä päivässä, koska perheessä kärsitään pakonomaisesta pöpökammosta. Rasvaa ei kuitenkaan muisteta lapsen käsiin laittaa."
"Vastuun ja virheiden välttely, osa 4
Tiedättekö sen tyypin, joka vainoaa lastensa koulusijoitusten vuoksi paikkakunnan poliittisia päättäjiä ja virkamiehiä niin sitkeästi ja aggressiivisesti, että he joutuvat estämään lopulta hänen yhteydenottonsa, koska hän ei suostu hyväksymään mitään muuta vaihtoehtoja kuin sen minkä hän itse kokee oikeaksi? Lisäksi hän somepalstoilla samoihin asioihin liittyen nimittelee hänen kanssaan eri mieltä olevia idiooteiksi. Vuosia myöhemmin hän itse hakeutuu asioista päättäväksi kuntapolitiikkaan ja kun hän törmää sitten itse päättäjänä karuun rahanpuutteen muuriin samassa asiassa, mitä vastaan hän aiemmin taisteli omien lastensa kohdalla, ja joutuu tekemään vaikeita päätöksiä toisten lapsien koulusijoituksia koskien, hän selittelee julkisesti somessa tilanteessa oleville vanhemmille ensin taustoja, ja kun lastensa hyvinvointia puolustavilta vanhemmilta, tilanteen yllättäen ja äkillisesti noustua esille, ei ymmärrystä löydykään, kääntyykin tilanne niin, ettei hän kyllä itse ollutkaan asiasta päättämässä. (Vaikka kyllä, hän oli asiasta päättämässä.)"
"Oma napa, osa 1
Tiedättekö sen tyypin, joka elää ns. oman napansa ympärillä näkemättä ja ymmärtämättä muiden ihmisten elämää ympärillään. Hänen oma elämänsä on aina kaikkein raskainta ja vain heillä on pahoja ongelmia ja vastoinkäymisiä. Hän tietää kyllä läheistensä opinnot ja niiden ohessa tehtävät sijaisuudet talouden turvaamiseksi, vuorotyöt ja elämäntapahtumat, pitkien parisuhteiden päättymiset, muutot, sairastumiset, tapaturmat, mutta ei pysty asettumaan toisten ihmisten asemaan ja hahmottamaan, miten nämä asiat toisten arkeen vaikuttavat, miten läheisten arki pyörii, mitä rajoituksia ja ongelmia sairastumiset, työt ja opinnot arkeen asettavat. Heidän oma arkensa pyörii arkipäivätöissä, vielä jokunen vuosi sitten täysin puolison hyväpalkkaisen työn varassa hänen tehdessään ajoittain keikkatöitä kotisohvalta. Ja kuinka raskasta, vaikeaa ja sairastumispainotteista heidän elämänsä silloin olikaan, saivat läheiset usein kuulla. Lastenkin sairastuessa oli aina joku kotona hoitamassa."
"Oma napa, osa 2
Tiedättekö sen tyypin, jonka arki ja juhla pitää sujua hänen tahtonsa mukaisesti? Jos ei suju ja joku ehdottaa muuta tai vastustaa, hän raivoaa, syyllistää ja mustamaalaa. Kyse on siitä, mitä hän haluaa, mutta tekosyynä hän käyttää lapsiaan ja puolisoaan, kuinka hänen läheisiään loukataan, jos asiat ei mene kuten hän itse on suunnitellut ja haluaa. Jos tekosyyt loppuvat, hän tarvittaessa turvautuu valheeseen, ja näihin hän lopulta uskoo itsekin. Ja 5 minuutin välein peruste muuttuu. Hänen lapsensa haluavat jouluaaton viettää kotona oman perheen kanssa. Ei suvun kanssa. Kun kysytään, onko lapsilta itseltä kysytty, niin vastaus muuttuu niin, että näistä asioista vanhemmat päättävät. Lopulta syynä onkin se, että kotona on kauniit joulukoristeet ja niitä haluaa jouluaattona ihailla. Muilla ilmeisesti on vain rumia joulukoristeita?"
"Oma napa, osa 3
Tiedättekö sen tyypin, joka harvoin omatoimisesti vierailee tutuilla, sekin pikaisesti ja mieluiten ulkosalla? Hänelle itselleen mieluisiin ja mielenkiintoisiin tapahtumiin hänellä kyllä riittää intoa ja aikaa osallistua. Hän ei ymmärrä selkeästi termiä vastavuoroisuus. Hän syyttää omia läheisiään siitä, että heillä ei kukaan käy koskaan. Ehkä jos itse vierailisi muilla, niin vastavuoroisesti heillekin joku tulisi vierailemaan? Tämä ei varmaan ole koskaan tullut hänelle mieleenkään. Kun lapset voivat henkisesti huonosti, se johtuu hänen mukaansa siitä, että suku ja muut läheiset eivät ole heillä tarpeeksi käyneet ja heistä välittäneet. Hänen omalla toiminnallaan ei lasten vointiin ole ollut vaikutusta."
"Oma napa, osa 4
Tiedättekö sen tyypin, jolle oma mukavuus on pääasiassa. Hän ei ole valmis joustamaan tai perumaan menojaan tai luopumaan vapaa-ajastaan edes läheisen ihmisen avun tarpeen vuoksi. Ne, jotka auttavat hänen apuaan tarvitsevaa läheistään, hän on haukkunut, koska he erehtyivät pyytämään häntä huomioimaan läheisen voimavaroja, jotta vältyttäisiin kompuroinnilta ja kivuilta. Viimeisin kiitos, joka häneltä on herunut läheisensä auttajille on:
"Te epäitsekkäät ja hyvät lapset voitte vapaasti kiillottaa sädekehiänne."
Olette onnekkaita, jos olette tämän tyypin ihmisen kyenneet välttämään. Kaikki eivät yhtä onnekkaita ole.
Itsekään en ole täydellinen, mutta osaan huomioida muita ihmisiä ja läheisiä ympärilläni ja kehittää itseäni parempaan suuntaan. Aiemmin kokemani uupumukseni kasvatti minua roimasti ihmisenä ja opetti laittamaan omat rajani. Viikonloppuna jouduin taas toimimaan aiemmin psykologilta saamieni ohjeiden mukaan. Jotkut ihmiset eivät tunnista itsestään toisille haitallisia toimintatapojaan, eivätkä myöskään silloin kykene paremmaksi ihmiseksi kehittymään millään elämän osa-alueella. Surullista hänen puolisoaan ja lapsiaankin ajatellen. Me läheiset voimme valita kenen seurassa aikaamme vietämme.
Jokin mietelause onkin, että elämänhissi liikkuu ylös ja alas, pysähtyy kerroksien kohdalla, ja joskus on kerroksen kohdalla hyvä keventää hissin painoa päästämällä elämässään liian raskaaksi käyneet henkilöt ulos. Jouduin surullisin mielin pitkään elämääni kuuluneen, mutta läheisiään kohtaan ylimielisesti ja vahingoittavasti käyttäytyvän henkilön poistamaan omasta elämänhissistäni. Muut saavat itse valita kestävätkö jatkossa hänen itsekästä käytöstään, jolle hän ei omasta mielestäänkään mitään voi. Näin hän minulle jokunen vuosi sitten itsekin myönsi.
Syksy saapuu ja elämä jatkuu. Ihania syysvärejä odottaessa. Vielä ei ole ruska tänne osaa Suomea saapunut. 🍁
