Sadetta ja satoa

Nyt saadaan omalta maalta perunaa ja hyvää onkin. Etuna on myös tuo kuoren irtoaminen perunoita pestessä. Pieni sipasu pesukintaalla ja kuori on irti ja eikun kiehumaan. Tillit myös saamme jo kasvimaalta. Lisäksi keräsin pari päivää sitten perunavakojen välistä ruiskaunokkia maljakkoon. Tänä vuonna en sitä kylvänyt, mutta viimevuotiset olivat itse kylväytyneet.

Puutarhamansikka on myös nyt kypsymässä, tosin säät koettelevat ja home leviää nopeasti. Mutta aika hyvän sadon olemme silti pieneltä mansikkalohkoltamme saaneet. Villivadelma alkaa nyt myös kypsyä ja ensimmäiset olemme jo maistelleet. Puutarhavadelta antaa vielä kypsymistään odotella.

Kasvimaalla kasvit ovat vallan villiintyneet. Varsinkin pinaatti, jonka ei pitänyt olla kaikista suurinta kokoluokkaa, on röyhähtänyt valtavaksi. (Kuten kuvasta näkyy.) Ajattelimme tänään hieman ryöpätä sitä ja tehdä pinaattikeittoa riisimaitopohjaisena. Saa nähdä, miten käy. Ensimmäinen yritys tuoreesta pinaatista, aiemmin käytössä on ollut kaupan pakastealtaasta ostettu pinaatti.

Sipuli, pinajuuri ja porkkanat ovat myös viihtyneet.

Itse puutarha kukkii taas vaaleanpunaisenaan. On myös vielä hieman valkoista ja oranssiakin sekä väriminttu on juuri alkamaisillaan kukkia räiskyvän punaisena. Mutta juuri nyt pinkki pop, ainakin luonnon mielestä. Isosiskoltani keväällä saamani neidonmaksaruoho kukkii juuri nyt. On todella kauniin ja herkän vaaleanpunainen. Alkuun nuput näyttivät valkoisilta ja ehdin jo miettiäkin, liekö sittenkin valkokukkainen, mutta onneksi oli tämä ihanuus. Pieni on, mutta sitäkin kauniimpi.

Myös anoppilasta perimämme liljat ovat alkaneet aukoa kukkiaan. Jo aiemmin kukkivat varjoliljat, jotka jäivät sateisen kelin vuoksi tänä vuonna kuvaamatta ja nyt alkaa kukinta-aika olla ohittunut ja tänäänkin sataa. Lisää liljoja on kuitenkin parkkipaikan muurilla nupuillaan. Viime vuonna valkoinen liljamme ei jaksanut vielä kukkia, mutta jospa jo tänä vuonna saisimme senkin kukinnan nähdä. Oriental-tiikerililja (viininpunainen) ja oranssi perinteinen tiikerililja ovat nyt lupaavasti nupullaan, joten niitä pääsemme ihailemaan tänä kesänä, kunhan välillä aurinkokin paistaisi enemmän kuin yhden päivän ajan...

Etuoven puolella meillä on pari kuunliljaistutusaluetta ja niille sade tuntuu sopivan, minunkin puolestani. Lehdet keräävät aina hauskasti pisarat pinnalleen ja ihailen niitä joka kesä.

Nyt on alkanut jännittämään myös uuden perennapenkin syysleimut. Osa alkaa olla jo nupuillaan ja jännityksellä odotan, millaisia kukintoja aukeaa. Ainakaan kuivuudesta johtuva härmä ei niitä tänä kesänä päässyt pilaamaan.

Pahoin pelkään, että tänä kesänä gladiolus- ja joriinirivistömme eivät ehdi kukkimaan, jos syksy ei ole tavallista lämpimämpi. Ruukussa kasvavat joriinit ovat nupullaan, joten jonkinlaisen kukinnon kuitenkin saamme, mutta ei niin loistokasta.

Lehtikompostin päällä lämmössä kasvava kesäkurpitsamme on kyllä nauttinut sateisista säistä ja olemme jo yhden kurpitsan saaneet kesän kylmyydestä huolimatta. Mieheni on jo myös yhden kirsikkatomaatin saanut maisteltavaksi kasvihuoneelta. Kasvihuonekurkku on tuottanut myös kymmenkunta herkkua ja lisää kasvaa koko ajan. Pensasmustikka on nyt suojattuna verkoilla ja kypsyvät pian. "Pink lemon" ei vielä tänä vuonna halunnut meille pinkkejä mustikoida suoda ihailtavaksi.

Niin ja sitten minä itse. Tämä viikonloppu kului hieman nostalgisissa merkeissä lapsuutta muistellen. Tämä kuva on ajalta, jolloin kykenin vielä keinumaan. Muistan tuon ihanan punaisen puisen keinulaudan vieläkin ja helteiset lapsuuden kesät kerrostaloalueella, jossa oli paljon lapsia leikkikavereiksi.

Heinäkuun illat ovat vierähtäneet kalamieheni seurassa koskella ja järven rannalla iltakalassa. Päivällä olen pitkästä aikaa jaksanut suurruutella ompelukoneella. Siskontytöt ovat meitä myös viihdyttäneet monena päivänä. Ja uudella sähköpolkupyörällä on tullut ajeltua. Jokunen vieraskin on poikennut tällä viikolla visiitillä.

Yllättävän kiireinen viikko oli tämä, vaikka kalenterissamme ei ollut sovittuja menoja kuin perjantaille. Huomiselle minulla on odotettu merkintä kalenterissani. Siellä lukee akupunktio. Ihanaa! Kuukauden tauon jälkeen olo tulee taas niin paljon rentoutumaan. Lisäksi pujo aloitti kukintansa ja nenä meni yhdessä illassa tukkoon ja pää tuntui räjähtävän. Sarvikuonohuuhtelut ovat olleet pelastukseni, kun ei enää nenäsumutekaan ole riittänyt nenän limakalvoja aukaisemaan. Mutta akupunktio on myös oiva apu tähän ja saan huomenna neulat myös nenänvierustalle ja alkaa taas nenähengityskin sujua helpommin.

Huomenna tulee myös pitkästä aikaa lepoilta akupunktion vuoksi ja jätän maanantai-iltaisen beach volleyn viikkokisan katselun väliin, koska on luvannut sateista ja kylmää säätä ja siellä järvenrannalla istuskellessa tuuli jäädyttää minut luita myöten. Valitsen lämpimän kotisohvan.

Tänään kuitenkin ajattelin vielä pyykinpesun lomassa istahtaa ompelukoneen ääreen ja ommella yhden rahinsuojuksen loppuun. Aiemmin synttäreitäni varten työhuonettani siivotessa löysin ison kasan korjaamista vailla olevaa vaatetta sekä keskeneräisiä ompelustöitä, jotka jäivät tekemättä jokunen vuosi sitten silloisten rannekipujeni vuoksi. Nyt kun ranteeni taas kestävät, ajattelinpa tuota pinoa ruveta pienentämään aina inspiraation saadessani. Tänään on sellainen päivä.

Puutarhaelämää sadekuurojen välissä

Kimalainen rohtoraunioyrtissä ahertamassa.

Viime viikolla saimme puutarhamme siistittyä kuntoon rikkaruohoja myöten. Ja sitten alkoivatkin sateet. Masensi. Olisi ollut niin ihana nautiskella auringossa istuskellen puutarhan kauneudesta, kevyin mielin, ilman puutarhatöitä. Mutta ei. Sade tuli ja jylläsi ja tuuli tuiversi. Hieman pelotti, tekeekö tuhojaan puutarhassamme, mutta näin ei käynyt. (Jos ei lasketa yhtä härmäistä poimulehteä, jonka jouduin siistimään.) Kasvit ovat nauttineet kuumuuden ja aurinkoisten päivien jälkeen suunnattomasti viileydestä ja kosteudesta. Kasvimaalla kaikki kasvaa silmissä. Samoin lehtikompostin päällä kesäkurpitsa on intoutunut kasvamaan. Lisäksi yllättävän moni perenna on kukassa kuin viileätä säätä uhmaten.

Korallikeijunkukan kirkkaat kukinnot.

Pari päivää sitten teimme mieheni kanssa hyökkäyksen kasvihuoneelle ja puutarhaan muurahaisia viliseviin paikkoihin. Aseena kaneli ja merisuola, joista tein seoksen. Kiitos siskoni vinkin, meidänkin kasvihuoneellamme tuoksuu nyt joulu. Eikä ole muuten enää muurahaisia näkynyt kurkun kasvusäkissä eikä muuallakaan! Lisäksi olemme poistaneet omenapuistamme kääriäisen toukkia verkkopesineen. Puutarhamansikka oli pikana kasvattanut ison kasan raakileita, joista osa jo punoitti pari päivää sitten ja harsoitimme taimilohkon. Vähemmän marjoja räksille, enemmän meille. Pelkäsin hieman mansikoiden kärsivän homeesta sateiden jatkuessa pitkään, mutta muutamaa juurella olevaa kuivaa lehteä lukuun ottamatta ei hometta ole näkynyt.

Ahomansikka/metsämansikka on jo tuottanutkin satoa ja tein yhtenä iltana lapsuuden herkkuani - mansikkamaitoa riisimaitoon. Edelleen yhtä herkullista oli kuin lapsenakin.

Lisäksi aiemmin mainitsemani, hengissä sittenkin viime kesästä selvinnyt allium, on lopultakin aukaissut kukkansa. Erikoinen on. En muista tarkkaa lajiketta, mutta olisiko ollut joku Afrikkaan liittyvä nimi?

Parkkipaikan muurin perennapenkkimme on taas vaihtanut väritystään ja loistaa nyt valko-sini-lila-purppurana. Kohta alkaa kunnon väriloisto, kunhan liljat aukaisevat muurilla kukintonsa. Nupullaan osa jo on. Yhden liljakukon olen metsästänyt. Enempää en ole bongannut ja tuonkin itse asiassa isosiskoni huomasi. Tarkkailu kuitenkin jatkuu. Kurjenpolvet muurilla ovat nyt olleet parhaimmillaan.

Lisäksi kuunliljoissa alkaa kukinnot aueta. Kukkavarret ovat jo jokusen viikon kasvaneet. Ja nyt niitä näyttää tänä kesänä tulevan paljon. Saamme taas kukintomeren.

Muualla puutarhassa on oranssia sävyä. Kesäkullerot ja ruskoliljat ovat täydessä kukassaan. Ihana piristys, vaikka sade rajoittaakin näkyvyyttä puutarhaan aika ajoin.

Niin ja pienenä bonuksena ravintomme herkullisuuteen kasvihuonekurkkumme ovat kypsyneet. Niin ovat hyviä ja maukkaita verrattuna kaupan kurkkuihin. Nyt saamme taas kesän ajan nauttia itsemme kasvattamista kurkuista. Tomaateissa on myös hyvät raakileet, joten kohta miehelleni riittää niitäkin omavaraisesti. Kesäkurpitsa antaa vielä odottaa itseään.

Tämä päivä kului beach-volley -turnauksessa omalla kotipaikkakunnalla kioskintätinä. Mukavaa oli, vaikka sää olisi voinut hieman enemmän suosia. Meinasi jossain vaiheessa vilu iskeä. Pelaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä ja se on aina se paras palkka.

Rikkaruohoja ja painavia asioita

Viime ajat ovat olleet yhtä vuoristorataa asioiden sujumisen suhteen. Yksi ratas kun pyörähtää eteenpäin ja saan asian järjestettyä, selviää, ettei se nyt sitten ihan niin mennytkään ja samantein toinen ratas juuttuu ja jotain ratkaistavaa ongelmaa taas ilmaantuu. Eilen tapahtui molempia. No, eilen oli eilen ja nyt on nyt.

Ainakin nämä päärynään oksien painot pysyvät vakaasti. Onneksi mieheni on kalastuksesta innostunut ja sain häneltä näin kauniit painot päärynäpuun sivuoksille. Narut ovat ostamistani paidoista, joissa usein niskassa henkarilla pysymiseksi sijaitsee päälle puettaessa ärsyttäviä tukinauhoja niskassa, jotka kotona leikkaan pois ja olen (taas jostain kumman syystä) ne hamstrannut talteen. No, nyt ne tulivat tarpeeseen.

Nyt Aunenpäärynä sai hieman leveyttä itseensä. En halunnut kuitenkaan liiaksi oksia muotoilla sivulle, vaan hillitysti vain hieman erottaa päärungosta. Eipä tuosta paljoa itse kasvia näy, kun tukiseipäät ovat edessä, mutta mitä hennompi puu, sen vaativampi tuenta.

Taustalla näkyy hieman ruusuriviä, jonka kiroilujen kera sain perattua alkuviikosta esille rikkaruohomerestä. Myöhemmin kaivoin jokusen piikin rystysistäni pois. Vaikka olisi kuinka paksut ja topatut hanskat, niin tämä ruusu kostaa aina. Ruusun juurelle olen siirrellyt kaunokaista kasvamaan. Sitä kun kasvaa pihallamme siellä täällä.

Muuten rikkaruohojen perkuu on jänytkin nyt loppuviikosta huonon mielialan vuoksi. Tänään ajattelin yrittää, mutta voi olla, että innostukseni tyssää auringossa istumiseen. Mutta jos edes ulkoistettua itseni saisin. Onneksi on kirjoja nyt luettavaksi kasa.

Keskiviikkona meillä oli puutarhassa hulinaa. Anoppi leikkasi nurmikkoa, mies tyhjensi peräkärrystä hukkamaan kaatopaikalle sekä kuskasi muuten vaan pihassa seissyttä romua pois. Itse kykin kasvimaalla perkaamassa tänä kesänä ensimmäisen kerran rikkaruohoja pois. Työnjälki näkyi. Porkkana oli harsotunnelin alla huimasti kasvanut, kun sen esiin rikkaruohoviidakosta sain perattua. Kasvimaalle on tämä viileä ja sateinen kesä sopinut.

Perkauksen alussa ja lopussa.

Alkukesä on ollut todellakin viileä ja nyt vasta kukkivat ne kasvit, jotka yleensä jo juhannuksen aikaan ovat olleet kukassa. Tämä kimppu ei ole mitenkään edustava, mutta omasta puutarhasta poimittu. Illalla loisti kauniisti ruokapöydällä kattovalon toimiessa kohdevalona. Ruskoliljat ja tarha-alpit ovat lopultakin auenneet.

Hellettä piisaa vielä pari päivää ja siitä on nyt nautittava, kun sitä on tarjolla. Kasvihuoneenkin pystyi jo yöksi jättämään auki. Ensi viikolla kuulemma taas viilenee. No, sitten on aikaa taas tehdä käsitöitä. Uudistusta kaipaavat aiemmin ostamani liukuovikaapit eli hiontaa ja maalausta pitäisi jossain vaiheessa kesää suorittaa. Inspiraatiota odottaessa. Omaa vointiaan on nyt kuunneltava ja sen mukaan mennään.