tiistai 7. maaliskuuta 2017

Blogitauko

Blogi pitää pakollista taukoa. Kaaduin katastrofiliukkaana maanantaina 20.2. ja mursin oikean ranteeni ja nyt toivun leikkauksesta. Palaan taas linjoille loppukeväästä. Aurinkoisia päiviä ja ihanan kevään odotusta lukijat!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Alkuvuoden neuloosi

Alkuvuosi on kulunut hujauksessa. Töissä on ollut mukavaa osaavan ja sääntöjä noudattavan sijaisen kanssa. Vapaa-ajalla puikot ovat myös heiluneet ahkeraan ja olen ollut jonkinlaisen neuloosin vallassa. Sukkia on valmistunut pikavauhtia. Itselleni tein kahdet unisukat ja siskontytöille pöllösukat pirtsakassa värissä. Ja teemana pöllöt, koska itsellänikin on ollut hieman pöllömäinen olo. Ja kyllä tässä nyt vähän mieheni opiskelutehtävillä on vaikutusta asiaan. Itse en ole läppärille päässyt ajan kanssa, koska hän yrittää valmistua kevään aikana ja kirjallisia tehtäviä on paljon. Itse olen nykyään todella huono vain katselemaan televisiota tekemättä mitään, joten tämä selittänee osittain neuloosiani.
Pöllösukkiin ohjeen löysin googlettamalla toisesta blogista, linkki tässä: pöllösukkien ohje. Itse jätin helmet pois ja kudoin tilalle nurjan silmukan.
Lisäksi, kun unisukista jäi ihanan pehmeää alpakkalankaa yli, innostuin kutomaan toisen palmikkopipon. Alku on alpakkalankaa ja yläosa hieman paksumpaa merinolankaa. Ja pahoittelen, että ohjetta ei ole. Laskin silmukkamäärän omaan päähän sopivaksi ja palmikko on 8-silmukkainen yksinkertainen vasemmalle kierteinen. Tykästyin kovasti ja on mukavan lämmin, köykäinen ja tietenkin kaunis. Sekä valmistui päivässä.
Saimme siskoltani tammikuulla lopultakin haettua meille sedältäni jääneen palkintokaapin. Jäi pikkuveljellemme perinnöksi, mutta koska heillä on sen verran pieni asunto tällä hetkellä, niin lupasin ottaa meille väliaikaissäilytykseen. Siirsin alahyllylle kotoamme eri kaapeista löytyneet maljakot, ja kauhukseni alahylly täyttyi niistä. Mistä noita onkin kertynyt? Tosin totesin, että aika moni niistä on kyllä ollut käytössä, joten eivät nuo erimalliset maljakot sitten turhuuksia kuitenkaan ole.

Ylähyllylle siirsin kaatimia, teepannuni ja sekä mummulasta jääneet ihanat kirsikkakupit, joita en ole vielä raaskinut käyttää. Ehkä sitten kesällä nautiskelin terassilla kahvikupilliset niistä, jos saan jonkun sopivasti seurakseni. Tai sitten jonain sadepäivänä kaivatessani piristystä elämään.
Nuorempi siskontyttöni täytti jo 6 vuotta tammikuun loppupuoliskolla. Mihin tämä aika kuluu? Tänä keväänä on tulossa myös ensimmäisen kummityttömme rippijuhlat. Eskari-ikäisen juhliin sain idean lapsuudesta. Muistan kuinka mummulassa oli usein kaupasta ostettua käkykakkua. Se oli makeaa ja hyvää. Päätin kokeilla itse päällysteen tekemistä ja ihan tavallisesta mantelimassasta ja kaakaojauheesta vaivasin suklaisen massan ja se onnistui, maku oli täysin sama. Muuten en kakusta ihan niin makeaa tehnyt. Hyvää tuli.
Runebergin päiväksi tein myös leivokset. Ja ihan samaan henkeen. Kaapista ei löytynyt mantelirouhetta, tai siis löytyi, mutta oli vanhentunut, joten käytin tilalle hasselpähkinärouhetta. Ja kyllähän nuo muutenkin aikamoiset muunnelmat ovat erityisruokavalioni takia. Pohjana kananmunaton muffinssitaikina ja alkoholin tilalla käytän säilykekirsikan lientä taikinassa ja siitä saa hieman punssimaisen maun leivonnaisiin. Nämä leivoin pahvisiin muffinssivuokiin, joista sitten jäähtymisen jälkeen poistin, leikkasin kohonneen yläosan suoraksi, kippasin nurin lautasella ja päälle sokerikuorrutus, ja sen hieman jähmetyttyä, lisäsin hillon keskelle.  Päällä itse kesällä tekemäämme vadelmahilloa, joka siis maistuu vadelmalle eikä ole niin makeaa kuin kaupan hillo.
Tänään heräsin jo ennen kellonsoittoa ja ulkona on tänään kaunis, aurinkoinen keli. Alkaa vähitellen kevään merkkejä olla ilmassa, vaikka vasta helmikuun puoltaväliä eletään. Terassilta on alkanut lumi ja jää sulaa pois ja pakko oli napata kamera ja käydä näpsäisemässä tunnelmakuva. Myös pikkulintujen sirkutus on alkanut. Takaterassilla kuvia napsiessani jouduin toteamaan, että siellähän kohta tarkenee seinustalla istuskella aurinkoisella säällä. Talomme on L-kirjaimen muotoinen ja tuo terassi sijaitsee siellä suojaisessa kulmassa, joten usein jo maaliskuulla siellä tarkenee nautiskella kevätsäästä, jos ei ole tuulista.

Plantaarifaskiittini ei ole vieläkään antamassa periksi, joten olen jatkanut kuntosalilla käymistä. Aloitin tammikuun alkupuolella ja noin kerran viikossa olen käynyt siellä. Pientä päänsärkyä väliin niskojen vuoksi aiheuttaa seuraavalle päivälle, mutta se menee ohitse ja muutenkin kroppa on hyvin kestänyt ja vahvistunut. Ja tekee tuolle pääkopalle niin hyvää. Myös kävelylenkit tällaisella säällä olisivat mitä mainioin mielialan piristäjä, mutta nyt on vaan lepuutettava jalkaa, joka ei kestä pitkää kävelyä vielä, jatehtävä asioita, jotka ovat mahdollisia.

Ystäviä edelleen olemme todella vähän ehtineet näkemään. Anopilla olemme yrittäneet käydä ainakin kerran viikossa kylässä ja samalla tarkistamassa tarvitseeko hän apukäsiä. Mummun luona poikkesin viime viikonloppuna pitkästä aikaa ja oli mukava häntä nähdä. Ja onneksi poikkesin, koska nyt hän onkin vuodeosastolla, kun kotona yksin pärjääminen alkaa muistin vuoksi olla mahdotonta. Helpotus meille, mutta hänelle maailmanloppu, jonka ymmärrän ihan täysin. Joskus vaan on niin vaikeita tilanteita, ja tämäkin on vain väliaikainen ratkaisu. Nuo palvelutaloasunnot vaan ovat nykypäivänä niin pitkän ja matelevan jonon takana.

Mieheni opiskelukiireet painavat nyt todella päälle. Ja vaikka moni ajattelee, että kyllähän minä voisin omia menojani mennä, niin ei se nyt ihan niinkään mene. Ei mieheni opiskelu minua sido kotiin, kotityöt tekevät sen. Mieheni tekee kyllä sen minkä ehtii, mutta kyllä tuo opiskelutahti minulle päivä/arkityöntekinä tarkoittaa, että iltaisin pyykkikone pyörii, erityisruokavalioisena leivon joka toinen ilta itselleni leipää, siivottavaa ja järjesteltävää  asunnossa riittää ja olen nyt ruokaakin tehnyt useammin. Takka täytyy vielä lämmittää iltaisin. Lisäksi, kun työpäivän jälkeen käyn kampaajalla, kosmetologilla tai akupunktiossa, jää ne illat käytännössä aika lyhyiksi kotosalla. Mutta olen itselleni tuon yhden vapaaillan varannut, jolloin menen kuntosalille. Ja onnekseni en tilanteesta pahasti kärsi, koska osaan nauttia myös omasta ajasta ja yksin olemisesta. Ystäviä tosin olisi mukava enemmän nähdä, mutta tämä on nyt tällainen kausi elämässä, onneksi ohimenevä sellainen. Ja tänään, kun mieheni on työvuorossa ja minulla on vapaapäivä, vietän sitä kotona migreenissä. Onneksi lääkkeet tehoavat, mutta mitään raskaampaa ei voi tehdä, ettei kohtaus sitten iske pahempana takaisin. Joten tämä päivä menee levätessä ja uutta käsityötä aloittaessa. Neuloosi siis jyllää edelleen. Ja en valita, itse asiassa tämä alkuvuosi on ollut aika seesteistä aikaa elämässäni. Olen tehnyt yhteisiä ja omia asioitani pois ja moni pitkään odottanut asia on valmistunut kotona aikaa pakosta viettäessäni.

Ja nautin näistä pitenevistä aurinkoisista päivistä ja niiden suomasta valosta. Itsekin saa virtaa erilailla. Ikkunat tosin huutavat pesijäänsä ja huonekasvit multien vaihtamista, mutta ehtiihän tuota, sitten kun on hyvä päivä, ilman migreeniä ja väsymystä.

Nauttikaahan te muutkin lisääntyvästä valosta! Kevät lähenee ja kohta pääsee puutarhaan kiertelemään ja katselemaan, mitkä kasvit ovat selvinneet talvesta.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Herkullista uutta vuotta 2017!

Vuosi on vaihtunut ja jouluherkkujen loputtua siirryimme nimipäivä- ja syntymäpäiväherkkujen pariin.

Kuvassa työkaverilleni viikonloppuna leipomani ja koristelemani kakku. Tänään herkuttelimme töissä 60-vuotiasta ikiliikkujaa. Kukkia on kuusi ja terälehtiä jokaisessa 10, joten kyllä kakussa on ikää vastaava numerointi. Lautanen jää synttärisankarille lahjaksi, kunhan kakku saadaan syötyä.

Kuva tähän siksi, että raketit jäivät tänä vuonna oikealla kameralla kuvaamatta ja nämä kukat kakun korsteena ovat kuin kirkkaita raketteja uuden vuoden taivaalla.
Kakun jätin muuten nakukakuksi, koska töissä on jokunen maidotonta ruokavaliota noudattava minun lisäkseni. Lisänä vatkasin kermavaahtoa erilliseen kulhoon sitä lisukkeeksi halajaville.

Loppiaisena mieheni nukkuessa työvuoron jälkeen aamupäivästä, minä uurastin keittiöllä kooten ja päällystäen hänen nimipäiväkakkuaan. Ja jos joku ei tunnista, on kakun tarkoitus esittää golfpalloa. Perinteisesti ostin hänelle lahjaksi suklaasuukkoja ja paketista löytyi uusi arabian Lumihevonen-muki sekä kahvipurkki pappatunturi-teemalla. Pääsivät molemmat heti käyttöön, eli ilmeisesti mieluiset olivat. Appiukollani oli aikanaan pappatuntureita kulkupelinä.

Ja tämän vuoden ensimmäinen tulppaanikimppukin on nyt virallisesti ostettu. Ja on ne vaan niin kauniita. Myös anoppini kävi poikaansa lahjomassa ja illemmalla poikkesi siskoni perhe tyttärineen lahjomassa päivänsankaria lisää. Ja joku voi kummastella, että nimipäivänä tällaista, mutta minun sukuni puolella on ollut tapana juhlia myös nimipäiviä kakutellen. Mieheni eräs tuttu kysyi, että jos nyt näin paljon kaikkea, niin millaiset on sitten synttärit? Tähän totesin, että silloin on monta kakkua pöydässä!

Loppiaisaattona huomasin aamusta töihin lähtiessäni, että mieheni oli unohtanut ostaa loppiaiseksi ruokatarpeita. Otin pakkasesta sulamaan marraskuulla siskoltani ostamaamme luomupossun jauhelihaa ja ajattelin, että eiköhän jotain muuta kuin perusruokaa siitä keksitä tehdä. Sainkin työpäivän aikana idean ja poikkesin töiden jälkeen ruokakaupan kautta kotimatkalla. Pekonia, juustoa sekä sämpylöitä miehelleni tarvitsin loppiaisherkuttelua varten. Eli teimme hampurilaisia.

Elämäni ensimmäisen hampurilaisen söin viime kesänä kaveriperheen pojan synttärigrillibileissä. Ai että, se oli hyvää - ja täyttävää. Sämpylänä käytin hiivatonta tattarileipää ja niin tein nyt loppiaisenakin. Ja voin todeta, että edelleen oli herkullista. Sekä myös ihan yhtä täyttävää kuin kesälläkin. Hurja ähky kaupan päälle. Lauantaille jäi vielä tarpeita ja herkuttelimme silloinkin hampurilaisilla. Mieheni totesi, että laihdutuskuuri menee pilalle. Tähän totesin, että tietääkseni hampurilainen kotona tehtynä nyt niin kovin epäterveellistä ole. Varsinkin kun välissä on salaatit, tomaatit ym. viherpiipertäjän härpäkkeet.
Ja ihan selvennyksenä, että etualalla on siis mieheni hampurilainen, tuo pieni laiheliini taustalla on minun. Mutta ei makua haitannut ja voin kertoa, että en kyennyt haukkaamaan kuin aina kerrallaan toisesta reunasta syödessäni, sen verran kokoa hampurilaisessani oli.

Mitään lupauksia en tulevalle vuodelle tänäkään vuonna tehnyt, mutta täytyy todeta, että ainakin olen aloittanut vuoden syöden hyvin. Vastapainoksi olen myös hankkinut kuukaudeksi käyttöoikeuden kuntosalille, joka toimii paineilmavastuksin, joten sopii minulle ärsyttämättä liikaa helposti itseensä ottavaa kroppaani. Kerran olen jo käynytkin, ja tänäänkin piti mennä, mutta työpäivä oli sen verran väsyttävä, että jätin väliin ja otin koti-illan mieheni ollessa työvuorossa. Kohta laitan rieskan uuniin, otan käsityön käteen ja lössähdän hyvillä mielin sohvalle keräilemään voimia tulevalle työviikolle. Tänään oli maanantai ja sen kyllä töissä huomasi. Loppuviikolle ei myöskään helpotusta ole tiedossa. Minulla on kuitenkin torstaina töiden jälkeen aika varattuna intialaiseen päähierontaan, joten sillä ainakin saan osan viime viikkojen aikana kertyneistä niskan alueen kireyksistä rentoutumaan.

Hyvää ja ehkä vielä hieman parempaa uutta vuotta 2017!

Joulu 2017


Ulkona oli jouluna pimeää, koleaa ja lumetonta, mutta meillä sisällä oli valkoista. Kaikki jouluna kukassa olleet kukkani olivat valkoisia, ja osa kukkii vieläkin. Sain anopilta ja isältäni valkoiset amaryllikset ja lisäksi mieheltäni jouluruusun ja joulukorin, jossa oli jouluruusu sekä valkoinen amaryllis. Joten kaunista ja talvisin valkoista oli sisällä, vaikka ulkona pimeys lymysi. Joulu on kuitenkin aina joulu. Sain mieheltäni lahjaksi Pentikin poron, joka kuvassa näkyy. Kaunis on. Itse lahjoin miestäni mm. palapelillä, jossa on espanjalainen maisema ja sen saimme loppiaista ennen jo valmiiksi, vain 1000 palaa. Kuusi oli tänä vuonna kaunis, vaikka mieheni epäili sen olevan liian pieni, ei ollut, oli juuri sopiva.

Piparkakkutalokin valmistui ennen joulua. Nimesin sen pöllöhotelliksi. Kesällä oli ulkona hyönteishotelli, jonka muuten naakat tai harakat tuhosivat sisuksiltaan syksyn saapuessa, joten ensi keväänä täytyy kerätä uudet korret ja heinät siihen ja varmaankin verkottaa etuseinämä, ettei näitä saa nokittua irti. Tämä hotelli kuitenkin säilyi oikein hyvin joulun yli, nyt on jo puolet seinistä syöty ja pöllötkin lentäneet pois. Naureskelin, että taisi olla rokkipöllöt kyseessä, kun heidän lähdettyään, oli hotellin etuseinämä pistetty pipariksi, eli hotellihuone oli hävityksen kauhistus.

Löysin myös vanhan uuden sopivan joululiinan ruokapöydällemme. Ystäväpariskunnalta saimme kauan sitten häälahjaksi kauniin pellavaliinan, mutta siihen aikaan ruokapöytämme oli suurempi. Nyt tajusin, että pienempi pöytä, kaivoin aarteena paperin sisään käärityn pellavaliinan esille ja olen niin ihastellut nämä viikot päätyjen pitsejä. Tunnelmanluoja.
Tämän vuoden jouluherkkuna teimme rocky roadia itse. Dammenbergin maidottomia suklaita sulatin, makuina toffee, valkosuklaa ja tummasuklaa, joukkoon minivaahtokarkkeja ja saksanpähkinän paloja. Puoleksi tunniksi jääkaappiin ja palasiksi terävällä veitsellä ja kannelliseen lasiastiaan. Hyvää, mutta ei liian makeaa. Namskis! Ja nämä palat loppuivat kyllä jo heti joulun jälkeen.
Ja sitten se joulun tärkein kohokohta. Tiukille meni ja viimeisiä vielä liimailin jouluaattoaamuna muiden ollessa joulusaunassa, mutta valmiiksi ehdin saamaan tarpeeksi. Tämän vuoden joululahjana annoin origamipalloja ja kauniita ovat. Kotiokin jäi tänäkin vuonna muutama ja pääsivät kuuseen koristeeksi. Pahoitteluni, etten tajunnut kuvata koko määrää, kun pärekorissa odottelivat matkaansa eteenpäin. Tämä harmaa oli minun suosikkini, mutta myös vaaleanruskea, vanhan nuottipaperin näköisestä paperista taiteltu pallo teki kauppansa. Kolmantena vaihtoehtona löytyi myös punainen pallo. Kaikki kauniita.

Lomilla en itse ollut joulun välipäivinä, mutta onneksi joulunjälkeiset työviikot olivat vajaita. Ennen ja jälkeen joulun olin aika kovilla yksin kahden työntekijän työmäärän alla. Mutta selvisin. Täytyy tosin todeta, että sen verran oli kiireistä, että nämä kaksi viikkoa olivat ihan tarpeeksi, kolmatta en olisi enää jaksanut. Onneksi sain tammikuun ajaksi lomailevan työparin tilalle tutun sijaisen ja homma sujuu vanhalla mallilla erinomaisesti.

Uusi vuosi vaihtui perinteisesti isosiskoni perheen luona tacoja syöden, raketteja ampuen, tinat sulattaen ja muuten vaan yhteisolon merkeissä. Isäni myös oli paikalla ja mieheni vietti opintovapaan viimeistä päivää ja sai heti vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä herätä aamulla aikaisin takaisin vuorotyön pariin omaa vakituista työtään tekemään.

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulua odottaen

Tämä joulukuu on mennyt hujauksessa ohitse. On ollut flunssaa, töitä liikaa, elämä hieman potkinut muutenkin liiaksi. Olen niin onnellinen, että tipuin uupumuksesta 1,5 vuotta sitten. Nyt huomaan, että kuntoutuksen avulla olen saanut ihan uusia voimavaroja ja suhtaudun moneen asiaan eri tavalla, toiset asiat jätän huomiotta ja toisaalta myös olen oppinut kriittisemmäksi ja pitämään puoliani. Elämääni helpottaa edelleen säännölliset keskustelukäynnit psykologin luona. Tiedän, että Suomessa tämä tuppaa olemaan tabu, mutta suosittelen lämpimästi kaikille. Jokaisella meistä on omat ongelmamme
 ja helpottaa jäsentää ajatuksiaan ammattilaisen ohjaamana sekä saamaan uusia katsantokantoja.
Tämäkin oli uusi idea. Itse olin hieman myöhässä tänä vuonna, enkä enää kaupoista löytänyt itselleni sopivaa suklaakalenteria, joten tein sellaisen itse. Poikkesimme edellisviikonloppuna joulumarkkinoilla Tampereella ja samalla Tallipihalla suklaapuodissa. Tällainen siitä sitten muodostui ja erinomaisen hyvää tummaa suklaata.
Joulumieli oli kuun alussa hieman hakusessa ja joulukorttien tekeminen meni hieman viime tippaan, kuten vähän kaikki muutkin jouluaskartelut ovat vaiheessa, mutta viime viikonloppuna sain kortit lopulta valmiiksi ja paljastan jo nyt millainen ihanuus tänä vuonna syntyi, vaikka kaikki eivät varmasti joulukorttiaan meiltä ole vielä saanetkaan. Kortti tuli tänä vuonna hieman tummasävyinen, mutta tunnelmallinen. Sisäpuolella ensimmäinen säkeistö yhdestä lempijoululaulustani, Varpunen jouluaamuna.
Tällä viikolla sain myös joulun odotetuimman pakettini. Nimittäin kummitädiltäni kirjeen kuulumisineen. Tänä vuonna hän oli muistanut minua itse tekemällään pannulapulla, ainakin olettaisin hänen itse tuon tehneen, kun on myös käsityöihmisiä. Ja tuo kortti on juuri minulle valittu. Ei turhia krumeruuleja, kaunis kuva, joka ilahduttaa yksinkertaisuudessaan. Töissä oli eilen vaikea päivä ja harmitti työkaverin puolesta, mutta kun tämä löytyi postilaatikosta, palautui hieman joulumieltä välittömästi ja ilta oli pelastettu.
Ja se aiemmin sängyn alla pimeässä ja viileässä kukkavanan kehittänyt amaryllis. Tässä kuvassa se nyt on täydessä kukassa. Erehdyin pahasti ja ei ollutkaan punainen vaan valkoinen. Tämä kukki jo pari viikkoa sitten ja tällä hetkellä toinen sängyn alta kaivettu punainen amaryllis kukkii. Joten 2/3 hyötämisestä onnistui tänä vuonna, tosin jo ennen joulua kukinta molemmista on ohi, mutta onneksi anoppi muisti yhdellä uudella amarylliksellä ja se tulee kukkimaan koko joulun ajan.
Lisäksi miehelleni vihjasin, että joururuusukin olisi kaunis katseltava ja sain toisenkin kukan tänään. Tämä on pienilehtinen tai ns. lehdetön versio, joten on nuppuja ja jo kukkia täynnä. Jospa saisin menestymään ensi kevääseen asti ja istutettua muiden jouluruusujen seuraan perennapenkkin.
Nyt alkaa vähitellen joulufiilis hiipiä, eikä täällä niin ankeaa ole ollut, kuin ehkä alkubloggaus antaa ymmärtää. Isämme palkittiin itsenäisyyspäivänä paikkakuntamme vuoden urheilijana, olen käynyt silmälääkärillä ja ensimmäisessä kuvassa näkyykin, että olen palannut menneisyyteen ja vaihtanut taaas silmälasimallin suurempaan. Itse kun olen käyttänyt silmälaseja ala-asteikäisestä saakka, olen viime vuosina pitäytynyt pienemmissä pokamalleilla, koska nuoruudessani ei saanut ostettua kuin noita valtavia pokia, varsinkin minun minipäähäni eivät oikein istuneet. Nämä kuitenkin kun löysin, olin heti myyty. Samaan tyyliin on tulossa vielä aurinkolasit vahvuuksilla, jotka lopultakin monen vuoden pohdinnan jälkeen sain tilattua. Mutta ne saan varmaankin vasta joulun jälkeen.

Töissä olemme nauttineet taukotilalla, jonne yksi työkavereistamme teki komean himmelin, minä jo aiemmin askartelin valopallot pöydälle ja yksi työkaveri toi vielä kotoaan mankan ja joulumusiikkia, jota me muut olemma täydentäneet. On soinut Jarkko Aholaa, Vesa-Matti Loiria sekä Suvi Teräsniskaa ja myös vanhempia joululauluja. Kummallista on, että kun avaat taukotilan oven, astut sisään ja suljet oven perässäsi tapahtuu pysähtyminen, rentoudut ja olet todellakin tauolla. Tunnelmavalaistus, musiikki ja työkaverit, joiden seurassa viihdyt on se resepti. Suosittelen muillekin lämpimästi. Stressitaso kummasti laskee töiden välissä.

Tyonantajani on taas viime aikoina esitellyt ei_niin_hyviä puoliaan ja luin myös tässä yhtenä päivänä artikkelin netistä, jossa oli tutkittu burn outin syitä ja suurin syy oli liiallinen työmäärä sekä huono tiedonkulku töissä. Lisänä tähän voisi lisätä luottamuspulan johtoportaan ja työntekijöiden välillä. Ja voin vaan todeta, että tällä viikolla työnantaja taas tätä tilannetta heikensi. Erikoinen tapaus oli ja saa nähdä kestääkö päivänvalon, jos selvityksiä tästä vaaditaan, ja toivon, että asianosainen työntekijä jaksaa vaatia selvityksiä. Lisänä en ole ennen kenenkään moittivan työpaikkaa siitä, että siellä viihdytään liian hyvin. Itseni kohdalla on myös toinen hämmentävä tilanne. Työparini jää lomalle maanantaista lähtien 1,5 kk ajaksi ja hän tiesi vakisijaisemme sanoneen, että joulukuussa ei pääse sijaistamaan. Esimieheni ei kuitenkaan asiasta minulle mitään ole ilmoittanut. Mitäs sitä ajoissa ilmoittelemaan, että teet muuten kahden työntekijän edestä töitä ainakin seuraavat työviikot? Parempi olla hiljaa ja salata asia, tulee sitten mieluisena yllätyksenä maanantaiaamuna työntekijälle, että on yksin vastuussa ja muuten lyhennyspäivätkin sitten palavat. Onneksi sain puskaradion kautta tiedon etukäteen. Mutta tässä siis yksi esimerkki tiedonkulun vaikeudesta ja samaa linjaa on pidetty jo vuosia. Onneksi sentään joustavuutta vielä löytyy ja jalkapöytäni sivukalvon tulehduttua viime viikonloppuna, sain tiistaina kesken työpäivän poiketa akupunktiossa saatuani peruutusajan keskellä päivää, että sain kalvotulehduksen loppumaan heti alkuunsa, ja loppuihan se. Seuraavana päivänä jalka oli kivuton. Joten edelleen tuuletan akupunktion edestä. Kunhan muistat meni heti, ei puolen vuoden päästä, kun kipu on jo kroonistunut. Silloin on liian myöhäistä, vaikka helpotusta varmasti siltikin hieman kipuhin saa.

En kuitenkaan anna työjuttujen lytätä joulumieltäni, vaan aion nauttia joulusta ja sen suomista 3 päivän vapaista oman ja mieheni suvun kera. Ehkä jopa ehdimme jossain välissä kaksinkin nauttimaan joulutunnelmasta kotona. Miehelläni on loppuvuosi harjoittelusta vapaata, mutta ensi viikolle vielä yhdelle päivälle läjähti opiskelujuttuja, mutta onneksi vain yhdelle ja vain pari tuntia. Olisin kuitenkin miehelleni suonut parin viikon vapaan ilman opiskelustressiä. Ehkä sitten vuoden päästä, kun hän valmistuu.

Joka tapauksessa huomenna mieheni ajelee isäni kanssa kuusimetsälle etsimään sopivaa kuusta. Isäni tosin on vaan oppaana, eikä lähde rämpimään metsään. Ja metsä kuuluu nykyisin isälleni hänen perittyään metsämökin veljensä kuoltua viime keväänä, joten kuusivarkaisiin eivät ole menossa. Itse menen huomenna metsäretken sijaan pieneen hemmotteluhoitoon kosmetologiani treffaamaan. Se tulee tarpeeseen. Eilen myös nautiskelin kiertelemällä yksin ostoksilla ja sain loput joululahjaostokset tehtyä. Tsek. Nyt saan keskittyä kesken jääneisiin jouluaskarteluihin lopultakin vapaa-ajallani.

En tiedä ehdinkö koneelle enää ennen joulua, joten:

Lämmintä joulumieltä ja rauhaisaa sekä rentouttavaa joulunaikaa!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Havutöitä

Isäni toi mökiltään meille kuusenhavuja perennapenkkien talvisuojaksi sen verran reilusti, että minulla alkoi sormia syyhyttämään tuossa etelän matkamme jälkeen ja viime viikon lumen sulettua lopulla nostin havut kuivahtamaan kylpyhuoneen lattialle. Oi mikä huumaava tuoksu meillä olikaan hetken aikaa. Viikonloppuvapailla sitten kaivoin rautalangan ja sekatöörit esille ja aloin taiteilla. Kävyt ovat meillä jo pari vuotta sisällä viihtyneet nuoremman siskontyttöni kerättyä
 ne pari kesää sitten leikkikenttäreissun yhteydessä mukaansa kotimatkalla. Tällainen sydän niistä sitten muodostui. Ja tuo vihreä rautalanka kyllä aika hyvin hukkuu huomaamattomaksi.
Neulasia tipahteli rutkasti työhuoneellani askarrellessani, mutta oli se sen arvoista. Kaunis kranssi tuli.

Sen verran syntyi oksista lyhyitä pätkiä, että toinenkin idea alkoi häämöttyä mielessäni. Minulla oli muistikuva, että itselläni on jossain tallessa oasis-pallo ja sen löysinkin askarteluvarastostani. Päätin siis elämäni ensimmäisen kerran tehdä havupallon. Ei mitään tietoa, miten pitäisi oikeaoppisesti toimia. Annoin oasis-sienipallon olla kuivana ja aloin lisäilemään siihen pätkittyjä kuusenoksanpäitä ja hyvin tuntuivat pysyvän. Sään ollessa kostea, päättelin, että sieni kyllä kerää kosteutta itseensä ulkosalla roikkuessaan. Ja näinhän siinä on käynytkin, kun kävin eilen kokeilemassa. Palloksi tuota ei nyt voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ehkäpä kuusipeikko olisi sopiva nimike.
Olen myös viimeisen 2 viikon aikana askarrellut töihin joukukoristeita. Töissä on ollut työkavereilla koulutuksia ja muutenkin poissaoloja ja on ollut hetkittäin rauhallista. Olen nauttinut työrauhasta, sopivasta työmäärästä, mutta en tekemättömyyden herkistä. Tasainen työtahti ilman liiallista kiirettä on se paras. Työmme tuppaa olemaan sen tyylistä, että työtä tulee aina ryppäinä.
Olen sen verran tekemistä kaipaavaa tyyppiä, ettei hermoni kestä odottamista ja peukaloiden pyörittämistä kovin pitkään, ja muistinkin, että piti kokeilla, miten se origamipallo syntyy. Kopiopaperia, pyöreä 4 cm halkaisijalla oleva purkinansi, lyijykynä ja sakset sekä liimaa. Näistä pyörylöistä taiteltuina syntyi halkaisijaltaan noin 7-8 cm palloja.
Lopulta kävi niin, että työkaveri vinkkasi, että ovat aikas kivoja myös led-valojen kera. Niinpä taukotilamme pöydällä on nyt kaunis valokoriste valkoisine palloineen ja valoineen. Jätin joka toisen led-valon vapaaksi antamaan valoa myös pallojen ympärille sekä huoneeseen. Kyllä näillä saatiin heti luotua jouluista tunnelmaa työkavereille ja itsellekin tauolla piipahtaessa.

Sain myös lisätilauksen, koska työpaikan jokajouluinen vanha muovikuusi kaipaa piristystä, ja työkaverit toivoivat siihen jotain piristystä ja ehdottivat, voisinko tehdä siihenkin palloja, jos sattuu taas taukohetkiä olemaan työn lomassa. Perjantaina työkoneeni ilmoitti kaipaavansa windows-päivitystä ja sen lataaminen kestikin yllättävän pitkään, ja sain kuuseenkiin jo 3 palloa näperreltyä. Niihin ei tule valoja. Päätin myös tehdä hieman pienempiä eli pyörylät piirsin 3 cm halkaisijalla, jotta pallot ovat sopivan kokoisin pieneen muovikuuseen. Valmiina ovat noin 5 cm halkaisijaltaan.

Ps.Ohje löytyy täältä: Kodin kuvalehti: Joulupallot paperista

Yksi yllätys myös tällä viikolla meitä odotti, mieluinen sellainen. Olisin voinut vannoa, että kukkavanan jo sängyn alla tehnyt amaryllis on punakukkainen. Mutta olin väärässä, eikä kyllä harmita yhtään. Tämä onkin valkoinen ja pitäisi kyllä aueta ensimmäisen kukan ihan lähipäivinä. Nuppuja näyttäisi olevan neljä, ja lisäksi juurella odottaa myös se uusi nuppu, kunhan tämä saa kukintansa kukittua.
Vähän on naurattanut tämä askartelubuumi, joka minuun tänä syksynä taas on iskenyt. Olen tehnyt nyt havutöitä, origamipalloja sekä tietenkin kutonut hihatinta. Unohtamatta valotähteä, jollaisen tein elämäni ensimmäisen kerran viimeisellä lomaviikollani jokunen viikko sitten. Ihan mahtavaa, että energiaa riittää taas. Vielä olen kiinnostunut tekemään kahdenlaisia erilaisia palloja, paperinarusta että virkkaamalla. Molempiin on  jo ohjeet, mutta voi olla, että ne jäävät ensi syksyyn joulunaluspuuhiksi. Katsotaan, mitä saan aikaiseksi vielä ennen joulua.

Ja enää kuukausi aikaa. Muistakaa aloittaa jouluvalmistelut ajoissa. Itse lisään aina vähitellen kaikkea jouluista asuntoon sekä aloitamme miehen kanssa joululeivonnaiset ja joulusiivon jo näin marraskuun puolella, joten ei tarvitse stressata juuri ennen joulua. Se on paras joulureseptini. Nauttikaamme, valmistelkaamme ja askarrelkaamme kaikkea ihanaa jo nyt joulua odottaessamme!

torstai 17. marraskuuta 2016

Valoa pimeyteen

Paluu arkeen on tapahtunut ja tänään kun pääsin aikaisemmin töistä, kaivoin valokoristeet esiin ja sijoittelin paikalleen eri puolille asuntoa. Tämä kotitonttumme päivystää taas siis yli joulun ja vielä alkuvuodenkin ajan tuulikaapissamme toivottaen meidät ja sisään tulevat vieraat tervetulleeksi.

Makuuhuoneelle lisäsin edelleen yhtä kauniisti valoa siivilöivät ja varjoja luovat rautalangasta kiedotut valosydämet. Havupuumainen kuvio. Mieheni on opiskeluillassa ja saa iloisen tai ainakin valoisan yllätyksen tänään myöhään kotiin saapuessaan. Kyllä se niin on, että alkaa olla jo hieman joulufiilistä ja tänäänkin huomasin kotimatkalla hyräileväni joululaulua. Syy tähän selviää myöhemmin tekstistä.
 Viime viikolla, kun olin vielä lomalla, osallistuin Tervakosken Coconutin järjestämään valotähti-askarteluiltaan. Alkuun tämä lasihelmista/putkista tehtävän tähden rakenne ei auennut ollenkaan, mutta kun juonesta sai kiinni, niin ei ollut kovin vaikea toteuttaa. Onneksi ohjaaja oli kärsivällinen ja osaava. Itse lasihelmet heijastavat valoa, mutta halusin lisätä alkuperäisen ohjeen mukaan helmet led-valoilla lisäksi iltaisin valoa antamaan. Tämä on tehty 5 cm lasihelmistä ja pääsi keittiön ja olohuoneen välissä sijaitsevan tason päälle piristämään näkymää.
Ja tässä syy joulufiilikseen. Viikko sitten aloin kaivelemaan sängyn alta pimeästä amarylliksia esiin kastelua ja valoon pääsyä varten esille, ja mitä sieltä löytyykään?! Yhdessä oli jo kukkavana, joka kasvoi vinoon, koska eihän sängyn alla mahtunut ylöspäin kasvamaan vartta. Löytyessään ei ollut näin pitkä, vain sellainen noin 15 cm pitkä, vino varsi. Onneksi päivänvaloissa päätti suoristua, mutta tämä yksilö jäi nyt kyllä ilman jokasyksyistä kylpyään, kaksi muuta saivat kylvyn ja toinen niistä on myös tehnyt kukkavanan, toinen tekee lehtiä. Joten täksi jouluksi, ja jo siis ennen joulua, saan ainakin kaksi kukkivaa amaryllistä. Eipä ole ennen näin hyvin käynyt. Ja kuten kuvasta näkyy, bonuksena on tulossa jo uusi kukkavarsi juurelta, eli kukinta jatkuu tämän varren kukittua. Ja nuo koristeet ovat viimejouluisesta kukkakorista. Kerrankin koristeet olivat kauniit ja niinpä päätyivät yksinäisen kukkavarren seuraan piristämään kasvia. Ja näistä johtuen alkoi minulla jouluinen fiilis, joka on jatkunut siitä asti. Ei haittaa, tunnelmointi on ihanaa.
Mieheni lisäsi juuri ennen lomaa lintulaudan paikalleen ja muisti myös lisätä sinne auringonkukansiemenet. Hyvin olivat pikkulinnut ruokapaikan löytäneet ja viikonloppuna ja vielä viikon alussakin meillä oli live-TV olohuoneen ikkunassa, kun mieheni kanssa seurasimme lintulaudan tapahtumia.

Ihanaa oli myös se, että Suomeen palatessamme oli lumi maassa ja lisää tuli. Ihana valkoisuus ympäröi meitä. Oli aikamoinen harppaus +30 asteesta -7 asteeseen, mutta onneksi aurinko jaksoi paistaa, joten valoisuus jatkui edelleen. Keittiön ikkunasta kuvasin viime viikolla takaterassin maisemaa. Mieheni tekemällä terassin pöydällä olisi ehkä voinut vaikka nukkua, patja ainakin oli ihan oikean vaahtomuovipatjan mallinen ja näköinen.
 
Yksi asia on ollut ylitse muiden nyt kotiin palaamisen jälkeen, nimittäin olen niin onnellinen, kun saan kutimen käteeni. Viime viikon illat kuluivat suureksi osaksi pyykinpesunkin takia sohvalla maaten, tallenteita katsellen television kautta ja tietenkin puikot kädessä. Keskeneräisenä oli ihanan pehmeästä, värjäämättöstä luomupuuvillasta tuloillaan oleva venekaula-akkoinen ja hieman lepakkohihainen paita, maitokahvia ja luonnonvalkoista. Tuolla se odottaa viimeistelyä. Kävi näes niin, että löysin sopivan ohjeen aiemmin itse värjäämälleni villalangalle. Ihan ei lanka tule riittämään, joten avuksi kaivoin laatikon pohjalta vanhaa vaaleankeltaista Bambino-merinovillalankaa. Sopii itse värjätyn langan sävyihin. Vielä en paljasta mikä tulee olemaan lopputulos, toivottavasti sellainen, kun suunnittelin?! Työ on helmineulosta, kuten kuvasta näkyy. Helppoa, oikein-nurin-oikein-nurin ja toisella puolella nurjan tilalle oikea ja sama tahti jatkuu, nurin-oikein-nurin-oikein...
Minä nyt niin suuresti nautin näistä pimenneistä talvi-illoista. On kuin lupa ottaa rennosti, laittaa kynttilöitä palamaan tunnelmaa luomaan sekä tietenkin noita ihania lisävalosarjoja sytytellä. Unohtamatta takkatulta. Otan näistä illoista ilon irti, laitan pyykkikoneen päälle, asetun sohvalle ja nautin käsitöistä. Nautinnollisia ja rentouttavia iltoja teillekin lukijani! Toivottavasti saamme pian nyt sulavan lumen tilalle uuden valkoisen peitteen ja pakkaset takaisin.