Onnistunut kakkupohja!

Lopultakin onnistunut kananmunaton kakkupohja, joka suostui myös kosteutta ottamaan vastaan. Lisäksi on siis gluteeniton ja maidoton, koska minun kakustani on kyse. Päällä vaniljakastiketta sekä reunoilla pikakreemi margariinista, kaakaojauheesta ja tomusokerista. Välissä itse tehtyä kirpakkaa karviaishilloa. Kostutukseen käytin mustaherukkamehua ja riisimaitoa. Koristeeksi omasta puutarhasta pensasmustikkaa, sarviorvokkia ja laventelia. Ja bonuksena kakusta tuli tosi kaunis ja makukin oli herkullinen. Itse poimin alkuperäisen reseptin Tipulassa -blogista, jonne siskoltani sain linkin. Linkki aukeaa mokkapalaohjeena, jotka nekin herkullisia olivat. Niitäkin leivottu on. Ja samaisesta blogista löytyy myös paljon muita hyviä erityisleivonnaisten ja ruokien ohjeita. Itse kakkupohjaan ohjetta muokkasin vaihtamalla veden vichyyn, poistamalla kaakaojauheen sekä lisäämällä kananmunankorviketta. Ilman kananmunankorvikettakin tuli hyvä, ilmava pohja, mutta kakkupohjan kostutus ei onnistunut yhtä hyvin. Nyt onnistumisen ilo tästä ja siksi jaan reseptin teidän kanssanne.

KANANMUNATON, MAIDOTON JA GLUTEENITON KAKKUPOHJA

3 dl gluteenittomia jauhoja

(=1 dl täysjyväriisijauhoa, 1,5 dl hienoa riisijauhoa ja 1/2 dl perunajauhoa)

1 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2-3 tl No egg -kananmunankorviketta

ripaus vaniljaa jauhettuna

75 g margariinia sulatettuna ja jäähdytettynä

2 dl vichyä 

Ps. Kakkutaikina valmistuu niin nopeasti, koska ei tarvitse vaahdotusta, että laita uuni ajoissa lämpiämään! Paistolämpötila 200 astetta ja 20-30 min tai kiertoilmalla 175 astetta ja 20 min.

1. Voitele ja jauhota vuoka, tähän taikinamäärään n. 15-20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka hyvä.
2. Lisää kuivat aineet taikinakulhoon.
3. Sähkövatkaimella sekoittaen lisää joukkoon ensin jäähtynyt margariini sekä lopuksi vichy.
4. Kaada taikina heti kakkuvuokaan ja laita pikaisesti lämpimään uuniin. Ilmavuus taikinasta katoaa, jos antaa hetken seistä ja varsinkin, jos sen jälkeen lähtee siirtämään kakkuvuokaan. (Koettu on!)

Vinkki! Jos haluat suklaakakkupohjan, lisää taikinaan 2 rkl kaakaojauhetta.

Meillä oli launtaina ystäväperheessä tuplasynttärit ja leivoin tämän kakun sinne itselleni mukaan. Rääppiäiset pidimme sitten eilen isäni ja isosiskojeni perheiden kanssa meillä. Ensi viikonloppuna meillä onkin sitten mieheni kanssa molemmille päiville juhlat, joten leipomista taas tiedossa. Lauantaina pääsemme pitkästä aikaa häitä juhlimaan, kun mieheni serkku menee naimisiin. Sunnuntaina vietämme perinteisesti isosiskoni synttäriä ja kummityttömme nimpparia. Aiemmat tuplasynttärit ovat nyt kaventuneet siskoni synttäreiksi, koska äitimme ei ole enää kanssamme syntymäpäiväänsä viettämässä. Viime vuonna samana päivänä vietimme hänen kuolemansa jälkeistä muistojuhlaansa yhdessä läheistemme kanssa. Tänä vuonna lähetämme äidillemme lämpimiä ajatuksia ja kiitoksen siitä ajasta, jonka ehdimme yhdessä viettämään.

Lauantaina hakiessani puutarhastamme kukkia päivänsankareille törmäsin pitkästä aikaa terassivieraaseen. Tällä kertaa mieluiseen sellaiseen. Edelliskesänä meillä oli lähes päivittäin näitä vieraita takaterassillamme, tänä kesänä tämä oli ensimmäinen, johon törmäsin. Kaunis oli kuvioltaan ja väritykseltään ja hieman sirittikin meille. Hyi!, sanoo varmastikin joku. Itse löydän tämän kauneuden, kun lähempää katsoo. Kuva ei ole itse ottamani, vaan mieheni onnistui tässä.

Aurinkoa ja varjoa

Kyllä nyt kotiterassilla tarkenee, niin ihmiset kuin kasvitkin. Siskoltani aiemmin tänä kesänä saamani pelakuu intoutui kukkimaan. Kasvatti pitkään vain pelkkiä lehtiään. Tämä on talvehtivaa sorttia, joten ensi kesänä nähdään, olenko saanut pysymään hengissä talven ajan.

Aika armollistakin tässä kesässä on minulle ollut se, että alkukesä on edelleen hieman pimennossa muistin suhteen, joten nyt tuntuu helleviikkojen jälkeen, että kesä on ollut lämmin ja ihana, enkä sateisia kausia niin muistakaan. Ja Suomen kesä näyttää parastaan. Nyt nautitaan aurinkosta ja lämmöstä päivisin iltojen jo vähitellen hämärtyessä ja viilentyessä.

Tässä toinen siskoltani tänä kesänä saamani kasvi eli syysleimu. Jotenkin maaperän happamuuteen liittyen tämä kukkii violettina, vaikka siskoni pihassa kukat ovat keskustaltaan enemmänkin limenvihreitä. No, minulle on pääasia, että kukkii. Myöskin itse juurakoista istuttamani syysleimut lopultakin tekevät nuppuja. Ehdin jo ajattelemaan, etteivät näin ekana kesänään jaksa kukkia, vaan tyytyvät kasvattamaan juuristoa. Väärin luulin ja nyt odotan innolla mitä väriä kukinnoista paljastuu. Fuksian ja valko-violettin sävyisiä ostin.

Suopayrtti tänä kesänä kukkii tavallista myöhemmin. Muistaakseni viime kesänä ensin kukki suopayritti ja sen jälkeen vasta väriminttu. Nyt kävi juuri toisin päin, eli väriminttu nyt jo lopettelee kukintaansa, kun tämä valkoinen kaunokainen vasta aloittelee.

Tosin keväällä möyriessäni ja siirrellessäni perennoja uuteen perennapenkkiin vaihdoin samalla suopayrtin paikkaa hieman reunemmalle aurinkoisempaan kohtaan penkkiä, joka saattaa kyllä vaikuttaa kukintaan.

Nyt on iltapuolella päivää usein tullut aivan ihania kuvia valon ja varjon leikkiessä puutarhassa. Päivänlilja yhtenä iltana suorastaan loisti auringossa oranssia väriään pimeää nurkkausta vasten. Harvoin on saanut näin hyviä kuvia ihan vain näpsäisemmällä yhden otoksen.

Samassa nurkassa kiven ympärillä kasvaa myös valkoista tädykettä, pientä, vaaleanpunaista töyhtöangervoa sekä ukonhattua valkoisena ja sinisenä. Piristävät pastellisävyineen tonttimme pimeää nurkkausta.

Ja tähän aikaan vuodesta on vaikea olla huomioimatta kasvimaan ihanuuksia. Niitä, joita "syödään silmillä" eli ne hehkuvan lämpimissä väreissä loistavat kukat. On pensaskrassia, auringonkukkaa, ruusupapua, kehäkukkaa sekä pellavaa. Punapellavassa on tänä kesänä ollut massiivisen kokoiset kukinnot, mutta koska kamera kieltäytyy kuvaamasta niin loistavan punaista kukkaa, saatte tyytyä näihin muihin värikkäisiin kukintoihin, joita tänään kuvasin. Samoin sinipellava tai kuitupellava (laitoin molempia ja vain toinen kasvoi), kukkii niin sinisenään, ettei kamera sitäkin oikeanlaisena taltioi.

Alkuviikosta raakkasin myös kuunliljapenkit kukkavanoineen ja poistin ylimääräiset lehdet, jotka röyhivät jo pitkälle etupihan betonilaattojen päälle. Kaivon ympärillä kuunliljojen välistä nousee gladioluksen lehtiä ja saa nähdä ehtivätkö kukkia tänä syksynä. Terassin vierustalla joriinien taustalla jokusessa gladioluksessa kukkavana jo kurkkii, joten sieltä saamme muutaman kukinnon odotustemme vastaisesti.

Unikot kylvökukkamaalla jo kukintoansa lopettavat ja silkkikukat taas ovat aloittelemassa. Olen viimeiset viikot unikkoja ihaillut ja tänään sain aikaiseksi käydä nappasemassa muutaman kuvan. Erilaisia lajikkeita kylvin, mutta en nyt muista äkkiseltään mitä kaikkea. Kauniita ovat kuitenkin kaikki ja hieman erilaisia niin malliltaan kuin väreiltäänkin.

Niin ja ettei pelkäksi kukkajorinaksi menisi, niin itse olen tällä viikolla lopultakin saanut pohjamaalattua tulevaa työhuoneen hyllyäni, joten kyllä se vielä tänä kesänä valmistuu. Vielä on paklaamista mieheni rakentamissa vanerilaatikoissa, jotka liukuovikaappien väliin hyllyiksi asettuvat. Vaati kuitenkin pohjamaalin ensin. Mieheni myös rakensi kirjahyllyn alle uuden sokkelin, joka on nyt maalattuna, mutta vaatii vielä kiinnittämisen. Joten kunhan saan vanerihyllyt paklattua ja hiottua uudelleen, pääsen sutimaan maalipinnan kaikkiin hyllykön osiin. Ajattelin viimeisen maalipinnan sitten kaikkiin osiin urakoida kerralla. Mieheni kanssa, sitten kun ehdimme, kokoamme "palikat" päällekkäin, kiinnitämme takalevyn, maalan ehkä hieman vielä lisää tarvittaessa ja sitten minulla on lopultakin hylly ompelutarpeilleni ja käsityölehdilleni työhuoneellani. Mikä tarkoittanee sitä, että tulee lisää tilaa nyt täynnä olevan liukuovikaapiston takana sijaitsevaan hyllykköön.

Saimme siskoni perheeltä 5 litraa kirsikoita ja omat suuret punaiset karviaisemme kypsyivät lopultakin tällä viikolla, joten olemme myös keitelleet talveksi kirsikka- ja karviaishilloa. Illat ovat olleet myös upeita ja tuulettomia ja olemme käyneet veneillen kalassa ilta-auringosta nauttien sekä pari pyörälenkkiäkin yhdessä on tullut poljettua. En voi muuta todeta, kuin että kyllä kesä on nyt parhaimmillaan, vaikka elokuuta jo mennään. Harmi vaan kun mieheni aloittaa työharjoittelun opiskeluihinsa liittyen ensi viikolla ja minullakin on viikko täynnä kaikenlaista ohjelmaa osittain kohta ajankohtaiseksi tulevaan sairauslomalta työhön paluuseeni liittyen. Toisaalta odotan jo kovasti työhön palaamista. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia. Onneksi minulla on stressaavien palaverien lisäksi varattuna myös vastapainoksi rentouttava akupunktio!

Ps. Pensasmustikat ovat myös kypsyneet ja valtavia ovat tänäkin vuonna ja herkullisia.

Taukoilua

Pahoitteluni blogitauosta. Nyt tuli urakoitua ja on hetkeksi taas luettavaa ja katseltavaa näissä jokusessa postauksessani. Toivottavasti seuraavan postauksen saan nopeammin laadittua.
Viimeviikkoiset helteet ja puutarha ovat pitäneet meidän ulkosalla, joten tietokoneelle ei ole tullut istahdettua.

Olen myös elänyt henkistä piinaviikkoa. Vuosi sitten olivat asiat täysin toisin ja se heijastuu vieläkin elämääni. Silloin oli vain yksi asia, johon keskittyä. Nukuin ensimmäisen kerran elämässäni vuodeosastolla, en itseni, vaan rakkaan ihmisen vuoksi. Viikko oli toivoa ja epätoivoa täynnä, surua ja hyväksymistä. Joidenkin ihmisten itsekkyys yritti peittää allensa sen tärkeimmän, rakkaan ihmisen tuskat ja poismenon. Onneksi me kaikista läheisimmät saimme toisistamme tukea. Itse elin ristiriidan keskellä, toivoen lisää aikaa ja samalla toivoen että lähdön hetki tulisi pian. Muistan, kuinka lausuin hiljaa kuolinpäivänä läheisen tuskia seuraten, että saat jo lähteä, ei tarvitse enää jaksaa. Vaikka vuosi on kulunut, tuntuu, että edelleen sielu on vereslihalla. Pahin suru on alkaa jo helpottaa, mutta ikävä on sitäkin kovempi. Jokaisen meistä on täältä lähdettävä jonain päivänä. Tiedän, että helpotin näitä viimeisiä päiviä ja varmistin, että hoito oli sellaista kuin kuoleva oli toivonutkin. Vieläkään en silti hyväksy sitä, että kesken kaiken hänet otettiin meiltä pois.

Kesä on kukkeimmillaan, niin kuin vuosi sittenkin. Vaikea on kuitenkin tänäkään vuonna tästä kauneudesta ympärillä nauttia. Olen kuitenkin yrittänyt, toisina päivinä jopa onnistuenkin. Keväästä minulla ei ole kuin huteria muistikuvia ja kesäkin on hieman hajanainen. Päivä kerrallaan edelleen toivutaan. Ehkä sitten jo ensi kesänä on helpompaa. Aurinkoisia päiviä ja valoa elämään niin itselleni kuin teille lukijoille toivon vielä mahdollisimman pitkään ennen kuin syksyn kylmyys taas alkaa!

Oravien invaasio

Toivo

Tuli alunperin jo 8 vuotta sitten valittua vääränlainen sininen tapetti makuuhuoneeseemme ja nyt lopulta päädyimme vaihtamaan tapetin mieluisampaan. Alunperin oli tarkoitus ottaa lintuaiheinen tapetti. Ei mitään Pihlgren & Ritolaa, vaan sellainen modernimpi, jossa on talitinttejä ja muita pikkulintuja. Kuitenkin tapettia etsiessämme törmäsimme tähän Vallilan orava-aiheiseen tapettiin ja se oli sillä selvä, sen valitsimme. Mieheni pitää kovasti kaikista eläimistä, joita pihapiirissämme liikkuu. No joo, ei vapaana kulkevista kissoista kylläkään, mutta oravia, lintuja, perhosia, siilejä ja jäniksiä seuraa mielellään. Niinpä nyt makuuhuoneeseemme muutti 24 kurrea tällä viikolla ja on taas kuin uusi huone.

Ravintoa vatsalle ja sielulle

Tänä kesänä pihamme marjat ovat viihtyneet. Tosin luumuja emme tänä vuonna saaneet yhtään omista puistamme, varsinkin kun toinen kuoli jo alkukesästä pystyyn. Vanhuus tai myyrät todennäköisin syy. Mansikkaa saimme kuitenkin pieneltä lohkoltamme litrakaupalla. Vadelmaa olemme syöneet ja pakastaneet. En enää ole pysynyt laskuissa mukana, mutta yli 10 litraa pakkaseen on vadelmaa tänä kesänä kertynyt, ja kaikki siis omasta puutarhasta. Ja ei, meillä ei ole piha täynnä vadelmaa. 8 metrin kapea rivistö puutarhavadelmaa sekä puska villivadelmaa. Nyt ovat pensasmustikat aloittaneet satokautensa ja jokunen desilitra on niitäkin jo saatu talteen, niin suoraan syötynä kuin pakkaseenkin. Ja lisää on tulossa. Lisäksi saamme siskoltani tässä jossain vaiheessa kirsikoita, että saamme miehelleni tehtyä kirsikkahilloa. Jos kirsikoita jää, niin ehkä minullekin vähän. Itse en voi hillosokeria käyttää, joten vaatii eri valmistuserän. Karviaiset ovat vielä hieman raakoja, mutta luulisin, että alkuviikosta pääsemme karviaishilloa keittelemään pari litraa. Se on vaan niin hyvää, kun nyt kypsänä karviainen minulle sopii.

Myös siskontyttöni olivat tuossa jokunen viikonloppu sitten meillä kyläilemässä ja iloa tuomassa. Saivat kalaa syödä napansa täyteen sekä tietenkin vadelmia. Kävimme myös iltakalassa heidän kanssaan. Onneksi ehdimme ennen koulun alkamista, koska olimme luvanneet yökylään isommankin kouluikäisen kummityttömme kesän aikana ottaa. Tytöt olivat tyytyväisiä ja saimme taas hetkeksi lainalapsia käyttöömme arkea piristämään

Lisäksi olen opetellut tänä kesänä uuden taidon eli ryöppäyksen. Oman maan pinaatista olemme keitelleet pari kertaa keiton ja kerran tein myös pinaattilettuja itselleni mieheni ollessa golfia pelaamassa muissa maisemissa. On niin erilaista maultaan kuin talvella kaupan pakastetusta pinaatista valmistetut vastaavat herkut. Ja jotenkin jäi vähän sellainen tuntuma, että tuo pinaatti itsessään saostaa riisimaitopohjaisen keiton paksummaksi. Saostukseen käytän kuitenkin hienoa riisijauhoa. Samoin pinaattilätyt pysyivät tuoreesta pinaatista tehntynä paremmin koossa.

Ja unohtamatta kesän suurinta herkkua eli grilliruokaa. Meillä on ahkeraan tänä kesänä käynyt siskoni perhe kylässä, osissa ja kokonaan. Kuva on otettu herra Siriuksen ollessa meillä hoidossa. Hän oli kovin ahkera vahtimaan grillivartaita. Tosin tämän kesän vaihtelevan sään vuoksi grillaaminen on jäänyt aika vähiin. Muurikkalättyjäkin olemme vain kerran paistaneet. Mutta sitäkin herkullisempaa on grillattu ruoka, kun sitä harvemmin saa.

Päänvaivaa aiheutti meille nuo kirotut naakat. Naapurimme niitä aina kehuu, kun juttelevat mukavia iltaisin läheisessä koivikossa. Minä en niin piittaisi. Olen parina kesänä takaterasin pöydälle nostanut amaryllikset kesää viettämään ja ovat saaneet olla aivan rauhassa. Tänä kesänä jouduimme turvautumaan pensasmustikan suojaan, koska naakka perhana keksi tulla maistelemaan amarylliksen sipulia Kostoksi  oli hakannut paria muutakin, kun maku ei todennäköisesti miellyttänyt? Toivottavasti sai kunnon mahanpurut.

Kylvökukat ovat nyt vasta alkaneet kukintonsa ja kasvihuoneen vieressä pyöreällä kasvimaallamme unikot loistavat kauas punaisenaan kauniisti tuulessa huojuen. Myös tänään huomasin, että silkkikukkiin oli nuppuja ilmestynyt, joten kohta on vaaleanpunainen loisto tiedossa. Ja ne kestävät maljakossakin ja ovat niin kauniita. Kellohunajakukkien kukinta alkaa olla ohitse, mutta olivat nekin kauniin sinisiä.

Lisäksi yksi aiemmin tänä kesänä istuttamista kärhöistämme on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Valkoinen viiniköynnös. Siskoltani synttärilahjaksi saamani kärhö meni huonoon kuntoon, ennen kuin ehdimme istutuskuntoon saamaan kasvupaikan, mutta istutin sen kuitenkin ja on nyt kasvanut uudelleen.

Maahan istutetut joriinit eivät tänä kesänä ehdi kukkia, mutta ruukkuistutuksissa olevat valkoiset joriinit ovat täydessä kukassa, seuranaan itse kasvattamani tsinniat.

Kehäkukkia en tänä vuonna kasvimaalle kylvänyt, mutta siellä ne vaan taas kasvavat. Aiempien vuosien kylvöt näkyvät nyt.  Pellavia kylvin tänä vuonna uudelleen, koska viime kesän kokeilun jälkeen totesin ne tosi kauniiksi lisäksi erilaisiin kukkakimppuihin. Ruusupapu on viihtynyt ja kurottelee jo tukiseipäiden kärkeä. Auringonkukat alkavat myös kohta kukintonsa. Porkkanaa ja raitaista punajuurta olemme myös jo pienemmästä päästä valiten herkutelleet ihan perunan ja tillin seurana keitellen. Ja pinaatin jo aiemmin mainitsinkin.

 Ja tässä on nyt sitten se alkukesästä uudistamani perennapenkki. Nyt ei enää kiveä, multaa ja haketta paljon näy lehti- ja kukkapaljouden keskeltä. Ja yllätyksenä sain myös käenkaalia jonkun taimen mukana kaupanpäälliksi. Sopii minulle!

Ps. Syysleimuista yksi jo kukkii sekä toinen lajike aloittelee. Niistä sitten myöhemmin kuvia.

Ja liiterin seinustalle ostamme kesäkukat ovat saaneet seurakseen siemenestä kylvetyt pensas- ja köynnöskrassit. Ihanat karkkivärit.

13. hääpäivämme

Vietimme tänä kesänä hääpäiväämme Hämeenlinnan suunnalla. Ensin poikkesimme Metsänkylän navetalla tai itse asiassa kahvila Leivintuvalla ja siitä jatkoimme tien toiselle puolelle navetan pihapiiriin. Minäkin join pitkästä aikaa kahvia, koska tarjolla oli pannukahvia, joka on niin hyvää eikä käy ollenkaan niin paljon vatsaa ärsyttämään. Mieheni nautti lisukkeeksi herkullista pannukakkua mansikkahillon ja jäätelön kera. Ihana, pieni tunnelmallinen kahvila. Matkaan navetalta tarttui vyyhti alpakkalankaa sekä pari hakaa liiterille. Myös ihana alpakat veivät sydämen. Alpakoiden ihailun jälkeen jatkoimme matkaa Aulangolle. Mieheni ei ollut siellä ikinä käynyt luonnonpuiston puolella ja sinne siis suuntasimme.

Ilma suosi meitä ja aurinko paistoi, mutta varjoisessa metsässä kävellessämme saimme sopivan varjostuksen. Poikkesimme näkötornilla uudelleen välipalalla. Sen verran pitkään tuli käveltyä ja ihailtua maisemia. Onneksi muistin kameran ottaa matkaan.

Olemme viimeisinä vuosina hääpäivänämme poikenneet Hatanpään arboretumilla, mutta viime vuoden surullisten tapahtumien valossa en halunnut sinne, koska hääpäivämme toi äitini menetyksen niin vahvasti mieleen. Toivoin, että eri maisemat olisivat asiaan auttaneet, mutta turhaan. Nieleskelin kyyneleitä lähes koko päivän ja eri asiat menetyksen mieleeni toivat. Kuten tuo kaunis joutsen uimassa tumman veden äärellä. Pahin kärki on surusta taittumassa ja ikävä on jäänyt jäljelle.