keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Lomailua - lopultakin!

Kesäloman alun jälkeen viikonloppu ja alkuviikko on vierähtänyt vauhdilla ja tietokoneella en ole ehtinyt edes käymään. Olen osallistunut (katsojana) jalkapallopuulaakiin, katsellut beach-volleytä parina iltana, autellut mummuani, sekä eilen kävimme Puuhamaassa mieheni ja siskontyttöjeni kanssa. Isompi tytöistä tuli eilen meille lomaa viettämään ja yökyläilemään. Tänään kävimmekin järvessä uimassa kahteen otteeseen. Itsekin pitkästä aikaa intouduin pulikoimaan järvessä monen vuoden tauon jälkeen. Ihanaa oli moinen tällä helteellä.

Kotona en ole ehtinyt viime päivinä aikaa paljoakaan viettämään, joten melkein salaa ovat pääseet puutarhamme uusien perennojen kukinnot aukeamaan. Ihanaa, kun on jotain uutta kukkivaa pihapiirissä. Piristää mieltä kummasti, kun pääsee tutkimaan ja ihailemaan erilaisia kukintoja lähempää. Tämä suopayrttikin loistaa kauniin valkoisena vihreän perennapenkin alareunassa. Pitkään piinasivat sekä suopayrtti että päivänliljat pysytellen nupuillaan, mutta nyt lopultakin ovat kukat aukeamassa.


Ja päivänlilja ei sitten ollutkaan keltainen kuten luulin, vaan kauniin oranssi. Keltaisenkin olisin hyväksynyt, mutta pidän silti enemmän tuosta oranssin sävyisestä. On todella kaunis harmaata kiveä vasten.

Väriminttu on myös lopultakin värjännyt latvansa punaiseksi ja aukaissut terälehtensä täyteen loistoon. Jo aikanaan Lepaalla puutarhuriksi opiskellessani ihailin väriminttua ja ajattelin, että väriminttu olisi kiva omassa pihassa.

No nyt väriminttua pihalla kukkii siskoni siistittyä perennapankkejään ja jakaessa juurakkoja, joista saimme sitten osamme. Saa jatkossa sitten nähdä kiroanko moisen kasvin, kun yrittää vallata koko perennapenkin. Mutta sitten vain kaivamaan ja harventamaan juurakoita.

Vielä haaveilen yhdestä perennapenkistä, johon saisin uusia ja erilaisia perennoja, mutta ehkä sitten hamassa tulevaisuudessa. Samoin haaveilen rodo- ja pioniryhmästä, mutta tällä hetkellä  niille ei oleva valmiina kasvupaikkaa ja vaativat riuskaa kaivajaa paikan luomiseksi. Mieheni lähtee opiskelemaan syksyllä kolmivuotisia opintoja työn ohessa, joten on turha haaveilla mistään suuremmasta puutarhaprojektista seuraavina kesinä. Tai siis haaveilla ja suunnitella aina kannattaa, nehän ovat elämän suola, mutta toteutus on sitten eri asia. Kunhan nyt ylläpitotyötkin ehtii ja jaksaa tehdä. Onneksi olemme vuosien varrella ehtineet jo paljon pihaa uudistamaan, joten olen jo ihan tyytyväinen suurimpaan osaa puutarhaa. Aina löytyy parannettavaa, mutta ne voivat nyt odottaa. Mieheni puolesta olen onnellinen, kun hän pääsi pitkään suunnittelemaansa koulutukseen. Pitkässä juoksussa opinnot maksavat sitten itsensä takaisin.

Niin ja kasvihuoneen sadostakin olemme jo päässeet nauttimaan. Kasvihuonekurkkua on kypsynyt sään lämmettyä ennätysvauhtia, siitä ovat päässeet nauttimaan myös sukulaiset ja naapurit. Lisäksi jokusen kirsikkatomaatin mieheni kehui jo omasta taimesta poimineensä ja maistaneensa. Olemme myös nyt hetken omavaraisia perunan, sipulin, porkkanan ja tillin suhteen, kiitos kasvimaan. Kyllä kesä on tässäkin suhteessa ihanaa aikaa, omasta puutarhasta löytyy paljon hyvänmakuista syötävää.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Liljakukkoja!

Viikonloppuna siistin parkipaikan reunan perennamuuria poistaen ränsistyneet särkyneensydämen lehdet. Ja siellähän se ihana yllätys odotti, kun liljan varret sain paremmin näkyviin. Kun nyt vähäpakkasisen talven jälkeen on kirvoja ja muita ötököitä puutarhassa riittänyt, niin ei liljakukkokaan halunnut tuottaa meille pettymystä. Jostain syystä viihtyvät appivanhemmilta perityissä liljoissa, muut liljat ovat saaneet olla vielä rauhassa. Nyt on kattila kourassa kuljettu liljojen luona ja tiputeltu kiehuvaan veteen kakkakasoja lehtien alta. Josko jälkikasvu saataisiin tuhottua, ettei tilanne riistäydy vallan mahdottomaksi.
Kesällä 2008 ja 2009 ahersimme samassa puuhassa murskaten aikuisia punaisia kukkoja sekä keitellen kukonkakkaa, ja sen jälkeen ovat kukot tajunneet pysyä kauempana. Mutta nyt siis taas päättivät tehdä invaasion.

Ihanuus oli kuvassa näkyvän isoimman kakkakasan alta paljastunut melkein valmis liljakukko (YÄK!), joka pääsi myös kakkakylpyyn kiehuvaan veteen.


Kesäkuussa mieheni bongasi yhden aikuisen liljakukon ja sen eliminoinnin jälkeen ei ole yhtään punatakkia näkynyt.Luulimme jo säästyneemme suuremmalta invaasiolta, mutta saa nähdä miten nyt käy...

Kyllä on liian tuholaispitoinen ollut tämä kevät, lähtien vihannespunkin hyökkäyksestä aikaisin keväällä pilaten omavaraisen taimikasvatuksemme. Ja sen jälkeen on riittänyt kirvoja ja muita tuholaisia ulkonakin puutarhassa. Toivon siis todella, että ensi talvena on kunnon kipakat pakkaset ja pitkän aikaa.

Viikonloppuna ahersin yksin lauantaina puutarhassamme, yllättäen taas rikkaruohojen kimpussa. Tällä kertaa kurttu- ja hansaruusu pääsivät esiin jo kukkivan vuohenputken kurimuksesta. Lisäksi poistin jo kukkineet kukkavanat iiriksestä ja lupiineista. Siinä se päiväaika sitten vierähtikin. Sunnuntaina päätimme mieheni kanssa pitää pihatöistä vapaapäivän ja ajelimme ostoksille Ideaparkkiin, miehelle lisää jigejä ja jigipäitä, sekä lisäksi vähän lahjaostoksia.Illasta poikkesimme hetkeksi järven rannalle testaamaan uusia jigejä. Joten tässä  vastapainoksi ällöille ötököille jotain kauniimpaa:




perjantai 11. heinäkuuta 2014

Kiviä ja havuja

Lopultakin etu/sivupihan muutos alkaa olla valmis. Kiitos ahkeran mieheni, jolla innoittimena toimi se, ettei sitten kohta alkavalla lomalla tarvitse uurastaa tämän projektin kimpussa. Olinkin jo innolla odottanut millaiseksi lopputulos muodostuu. Suunnitelma on aina suunnitelma, mutta puutarhaa tai pihaa muuttaessa lopputulos on aina yllätys. Tällä kertaa olen tyytyväinen lopputulokseen. Tosin vielä tämä projekti on vahän keskeneräinen.

Lisäksi sain puutarhaan lisää niitä kaipaamiani havuja ja ikivihreitä. Pesäkuusi on vielä vanhalla paikallaan, mutta tulee siirtymään näiden kartiovalkokuusien seuraan myöhemmin, tosin nurmen puolelle. Kuuset on asetettu jakamaan aluetta, minkä sitten kasvaessaan tekevätkin. Toiveena on, että kasvaisivat yhteen muodostaen pienen "vuoriston".

Tämä alue yhdistyy nyt hyvin etupihaan, jolla kasvaa rivi timanttituijia. Lisäksi alkuun rakensimme perenna-altaan kivireunalla, jossa kasvaa nyt kuunliljaa. Kulkuväylänä toimivat samat vanhat betonilaatat, joita tähänkin lisäämme astinkiviksi.

Ja ei, tuo ei ole palju, kuten naapuri ja pari ystävämme on jo erehtynett. Se on sadevesisaavi, joka sijaitsee talomme nurkalla etupihalla. Koska on ollut hellettä viikon ajan, niin vesi on kulunut puutarhan kasteluun, suurin osa varmaankin kasvimaalle. Eilen saavi alkoi olla tyhjillään, joten pesin lopulla vedellä saavin sisäreunoilta kuivuneen likakerroksen pois, siitepölyä ym. kertynyt aiemmin keväällä sekä tietenkin vähän kuivaa levää pohjalla. Yäk! Totesin, että parempi varmaan laittaa kansi päälle, ettei kerää lisää pölyä sisälleen. Sadetta ei taida hetkeen olla tiedossa!

Saavin ympärille istutin jaloangervoa ja pallotuijaa. Kun on jotain rumaa, kuten tuo saavi, jota ei saa kokonaan piiloon, niin hämätään ja istutetaan ympärille kauniita kasveja.

Japaninjaloangervo, Astilbe japonica 'Montgomery'
Reunakivien asennus jäi vielä kesken, samoin vanhat betonilaatat pääsevät alueelle vielä astinkiviksi, kunhan ehdimme. Köynnösritilää olisi takoitus jatkaa vielä 60 cm. Ja jossain vaiheessa jo aiemmin mainitsemani köynnökset löytävät paikalleen, toivon.

Nyt nautiskelen muutoksesta. Tuossa kasvoi aikaisemmin nurmikkoa ja saavi seisoi vanhan vaneripalan päällä. Saavi säilyi, nurmikko lähti.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Loistavaa oranssia!

Pihamme oranssit perennat kukkivat nyt. Jopa mieheni oli kiinnittänyt huomiota loistokkaaseen kukintaan ja kehui kuinka ihanasti kukat loistavat auringossa vihreää taustaa vasten. Oranssi on yksi lempiväreistäni, joten olen nauttinut näkymästä sydämeni kyllyydestä. Harmittaaa hieman, kun lämpimän kevään vuoksi tulikellukka kukki jo kukintansa toukokuussa, normaalisti olisi kukkinut nyt samaan aikaan kuin muutkin oranssit monivuotiset. Mutta ihmeen hyvin perennoista aina jokin kukkii.Pelkoni ei siis totetunut, kun pelkäsin kevään aikaistettua perennojen kukintaa, ettei mitään kukkisi enää heinäkuulla!


Tämä kesäkullero on anoppini vanha vahinko-ostos. Hän luuli aikanaan ostavansa keltaista tarhakulleroa, kun ei ollut tiennyt, että kulleroita on montaakin eri lajiketta. Häntä harmitti kovasti, kun kullero ensimmäisen kerran kukkikin oranssinkeltaisena. Minua taas lykästi, kun en suuremmin keltaisen värin ystävä ole, ja nämä ovat enemmän väriltään ja malliltaan minua. Ensimmäisen kerran tässä asuessamme kukat ovat nyt valtavat, noin 10 cm halkaisijaltaan. Ehkä ensi kesänä uusi sitruunankeltainen tarhakullerokin kukkii samaan aikaan oranssin vieressä.




Ruskoliljat ovat jaksaneet kukkia tänäkin kesänä jo viikkojen ajan, ja edelleen kukinta jatkuu. Kotitekoisissa kukkakimpuissa nämä ovat lempikukkiani, joiden ympärille on helppo koota kaunis kimppu. Ja tämä lilja ei tuoksu, kuten monet muut liljat tekevät, joten menee hyvin sisäkimppunakin. Vahvat tuoksut tuppaavat aiheuttamaan päänsärkyä minulle. Isosiskolleni vien usein juhannuksen aikaan synttäriksi kimpun, jossa on keskellä ruskoliljaa tiivisti ja reunustan kimpun kuunliljan lehdillä. Yhtä kaunis joka kerta.

Tämä kaunokainen piti meitä piinassa 3 viikon ajan pysyen nupulla, ennenkuin nyt lopultakin eilen aukaisi ensimmäisen kukkansa. Tänään oli sitten työpäiväni aikana aukaissut 2 kukkaa lisää. Ja nuppuja taitaa vielä olla 7 lisää! Sain tämän isosiskoltani viime keväänä, koska heillä ylimääräinen kukkaspuli oli salaa kulkeutunut lehtikomostiin ja kasvattanut siellä sipulin valtavaksi. Valehtelematta nyt on kukkavartta reilu metri, ja tukea ei ole tarvinnut. On joka vuosi niin uskomattoman kaunis kukinto.


Töissä on ollut todella rankka kesä ja olen kiitollinen siitä, että on oma iso puutarha, jossa pääsen purkamaan stressiä, tai ainakin unohtamaan kaiken stressaavan hetkeksi keskittyessään puutarhan hoitoon. Lauantaina perkasin puutarhavadelman juurelta rikkaruohot ja sunnuntaina yhdessä mieheni kanssa uurastimme kasvimaalla samassa puuhassa. Illat hyödynsimme veden äärellä, lauantaina iltakalassa rannalta ja sunnuntaina kävimme tänä kesänä ekan kerran veneilemässä. Mies sai bonuksena vielä virvelöityä itselleen pari isompaa ahventa, joten viikonloppu oli kruunattu ahvenilla. Harmillisesti vanha perämoottorimme päätti rantaan saapuessamme hajota, joten uusi on hakusessa.

Meinasin jo unohtaa, mutta viikonloppuna jatkoimme aiemmin mieheni aloittamaa projektia varjoisammalle etu/sivupihallamme. Mieheni ahersi lauantaina pystyttäen uudet köynnösritilät paikoilleen. Myöhemmin sinne istutamme köynnöstämään ainakin villiviiniä ja ehkä kärhöäkin. Siitä sitten myöhemmin lisää, kun saamme työn valmimmaaksi. Nyt näyttää lähinnä kynnöspellolta... Sen verran vihjaan, että lopultakin saa puutarhamme lisää havuja ja muita ikivihreitä oman alueensa.

Niin ja työkaverini tekemät kauniit korit toimitettu nyt siskontytöille. Aiheuttivat suurta ihastusta, ja kauniithan nuo ovat. Melkein niin kauniit, että teki mieli pitää ne itse, myönnän suoraan!