Syyslenssuilua

Ikää myöten olen muuttunut syys-talvi-ihmisestä kevät-kesäihmiseksi. Aiemmin rakastin syksyn viileyttä, tuulta, lehtien havinaa ja tuoksua. Talven lumi ja valoisuus sekä pakkaslumen narina kengän alla oli kivaa kuultavaa. Nyt syksyn kosteus ja kylmyys saa kropan särkemään ja niskat jumiin. Talvella liian kylmä sää tekee astmaatikon keuhkoille hengitysvaikeuksia ja pääkallokelit saavat pelkäämään lisämurtumia. Ja lisäksi flunssakausi alkoi jo. Nyt numero kaksi jo menossa ja tämä viikko on vierähtänyt taas sairaslomaillessa. Viimeisimpänä seuraan liittyi vielä vanha tuttu, silmien sidekalvotulehdus 

Syksyn iloja on kuitenkin kausivalot, iltaisin kynttilät palamassa ja vapaa-aika käsitöiden parissa mukavan lämpimällä kotisohvalla.

Ensilumi satoi tänä syksynä eilen. Kyllä piristi nähdä pitkästä aikaa lunta. Lupaus tulevasta talvesta ja kauniista lumisista maisemista. Toivoisin kunnon talvea, pysyvine pakkasineen ja lumipeitteineen. Ei sitä edestakaisin vaihtuvaa loska-pakkaskeliä pääkallokeleineen.

Sain anopilta krysanteemikimpun nimpparikukiksi. Isoin kukka oli katkennut, mutta taas pelasti aiemmin siskoltani saamani kynttilänjalka. Siinä kukkii kauniisti.

Nimpparipäiväkseni kaivoin esille jo aiemmmin ostamani valohimmelin tarvikepakkauksen. En kuitenkaan uskaltanut tätä yksin lähteä kokoamaan, koska edellistäkään (josta valot loppuivat viime talveen) en osannut yksin koota. Isosiskoni auttoi, kuten edellisessäkin. Kauhean mietinnän, kiroilun ja ähellyksen jälkeen saimme sen valmiiksi ja nyt on ikkunassa valoa loistamassa ja antaa taas lisävaloa minullekin käsitöitä sohvalla tehdessäni.

Nimpparikakuksi tein perinteisesti syksyisen porkkanakakun oman kylvöpenkin porkkanoista vegesulatejuustopäällisellä (sulatejuusto, maidoton margariini ja tomusokeri). Siskoni oli leiponut sitruunamuffinseja ja niihin porkkanakakun ylijäämä päällinen riitti vielä maidottomiin versioihin. Siskoni kutsui itsensä nykyisen miehensä kanssa meille nimpparipäivänäni käymään. Sovimme sitten ex tempore että teemme ruuankin yhdessä. Isän kutsuin syömään myös ja anoppi tuli kahville kutsumanani. Toinen siskoni tulee perheineen tuli myös omatoimisesti illemmalla poikkeamaan.

Tänään mieheni nosti porkkanat ja palsternakat ylös ja yllätykseksemme jokunen palsternakka oli kasvanut hyvään kokoon. Jokunen pieni raitajuurikin löytyi. Porkkanat oli kasvaneet hyvin. Tämän jättiläisen kanssa mieheni väänsi aiemmin, että sai kiskottua ylös kasvipenkistä.

Mieheni perinteinen nimpparilahja minulle - kanervat. Viikko sitten nämä pääsivät etupihalle ruukkuihin muiden syyskukkien kera naapurin neidin avustuksella. Siivosimme myös yhdessä vajan ja leukkelimme köynnöksiä yhdessä siistimmäksi.

Katselin, että maidottomat ja gluteenittomat suklaajoulukalenterit hipovat hinnaltaan jo lähes 50 euroa. Päädyin tänä vuonna satsaamaan pari kymppiä lisää ja ostamaan L'occitanen kosmetiikkakalenterin. Pääsen tätä kautta myös tuoksuttelemaan ja testailemaan heidän tuotteitaan. Huulirasva on numero 1 käytössäni ja kosteuttavat kasvojenhoitotuotteet ja kasvonaamiot myös kiinnostavat. Samoin, miltä tuotteet tuoksuvat.

Itse tehty joulukalenteri taskuineen tulee kuitenkin täyttymään lakuilla ja maidottomilla suklaapikkupatukoilla itselleni ja miehelle sitten tavallisella suklaalla, ja tulee huomattavasti halvemmaksi kuin minisuklaita sisältävä ylihinnoiteltu valmis suklaakalenteri, joten suklaakalenteri on omasta takaa joka vuosi meille molemmille.

Mieheni kävi aamupäivästä eilen ostamansa karpalot viemässä isälleni ja nyt illasta hän meni veneen kääntämään talviteloille ja nappasi samalla 12-vuotiaan siskontyttöni mukaansa serkkunsa luo ratsastamaan. Kävivät jo kerran aiemmin ja hyvin meni. He viettävät mukavan illan. Itse vietän iltaa kudin kädessä kirjoneulepuseroa kutoen tv-nauhotteiden parissa. Ensi viikolla toivon pääseväni jo työn äärelle. Sen jälkeen onkin sitten se lomaviikko edessä.

Lomaa odotellessa

Syksy on saapunut. Sateita, aamupakkasia ja puiden lehtiä ympäri pihaa tuulen tuivertamana. Ruska tänä vuonna näyttää jäävän surkeaksi, mutta ehkä ensi vuonna sitten sitäkin komeamman ruskan saamme.

Koronasta toivuttuani ompelin pari kilpikonnapoolopaitaa itselleni keväästä saakka odotelleista trikookankaista. Kivat syksyiset paidat. Tykkään.

Viikonloppuna oli mieheni synttärit. Hänen piti osallistua golfturnaukseen, mutta koska satoi koko päivän, he jättivät veljensä kanssa turnauksen väliin, ja sen sijaan hänen veljensä ja veljen naisystävä viettivät viikonlopun meillä. Anoppi myös poikkesi lauantaisaunaan.

Pitkästä aikaa hilla-kermakakku. Mieheni on yleensä toivonut kinuski-kermakakkua, mutta tänä vuonna hän osti hillaa kaupasta ja sitä sitten kakun päälle sai.

Itseäni on töissä lahjottu muuten vain. Työkamut on kyllä mukavia, tsemppaavat, auttavat ja tukevat.

Viime syksynä istutettu syysvuokko puhkesi nyt syys-lokakuun vaihteessa kukkaan.

Vielä kun pari viikkoa jaksaa töissä juosta asioita hoitamassa, niin sitten saa pitää viikon lomaa. Tämä tulee todella tarpeeseen. Tilanne on muuttunut niin, että työkaverini siirrettiin muualle töihin ja olen nyt yksin työpisteelläni, mutta teen töitä kahden edestä. Tällä mennään nyt tällä hetkellä. Saa nähdä, mitä jatko tuo.

Tänään kuitenkin vietän vapaailtaa mieheni ollessa työvuorossa ja isäni omissa harrastuksissaan. Tiedossa on kotihommia, käsitöitä nauhotteiden äärellä, kasvonaamioita ja itselle sämpylöiden leivontaa. Sitten saakin jo mennä yöunille. 

Koronasta en ole vielä täysin toipunut ja keuhkoputket on edelleen tukkoset, joten liikuntakieltoa olen omatoimisesti jatkanut. Kuntosalikortti on vuodeksi maksettuna, joten odotan, että tänne jo pääsisin.