Syksyn valopilkkuja

Mongolianvaahtera, jonka syysväriä niin odotin, tuotti tänä vuonna pettymyksen. Luulin myös, että tuurenpihlaja tiputti lehtensä, mutta ei, siellä hän viimeisenä punaoranssina on tämän viikon loistanut keskellä puutarhaamme. Upea!

Marja-aronia tiputti jo lehtensä, mutta viikko sitten se oli puutarhamme valopilkku. Nyt tilanne alkaa olla se, että ainoat oranssit piristeet ovat enää yksittäiset lehdet siellä täällä harmaalla kiveyksellä, mutta loistavat sitäkin kirkkaammin.

Itse innoistuin alkuviikosta askartelemaan paperitähtiä, joista osan vein myös työhuonettani piristämään. Kauniita ovat niin kotona kuin töissäkin. Työskentelen nyt sitten tähtien alla. Ja muutenkin työhuoneeni sai jo talviasun piristysvalosarjoineen. Tässä poikkeuksena kerrankin kuva työhuoneeltani aamuisen kirkasvalolampun hohteessa. 

Ja päivällä lähikuvaa tähdistäni. 

Perjantaina järjestettiin paikallinen valotapahtuma, jossa oli sekä lasten että aikuisten suunnittelemia ja valmistamia valoteoksia. Todella upea oli näitä iltahämärissä käydä ihastelemassa. Myös paikalliseen kirkkoon oli luotu tunnelmaa. Kuka uskoisi, että silkkipaperilla saadaan noinkin upea muutos ikkunoihin. Ja urkupillit olivat muuttuneet kuin jonkin suurkaupungin öiseksi siluetiksi. Tykkäsin kovasti. Kuvat puhukoon puolestaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpinä, siskontyttöni (8 v. ) tuotokset tapahtumaan, suloinen pingviini ja pinkki hiiri (jolla oli niiiin pitkä häntä, ettei meinannut kuvaan mahtua). 

Itse olen aloittanut nyt flunssasta toivuttuani kuntokuurin lenkkeilemällä ja kotijumppaamalla, ja se on tuonut paljon hyvää vointia itselleni tähän syksyyn, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Mikä sen ihanampaa kuin lähteä iltakävelylle syksyn pimeyteen raikkaaseen ja happirikkaaseen ulkoilmaan.

Meinasi unohtui tärkein oman pihapiirin valaistus. Terassille jääpuikkovalot mieheni asensi paikalleen. Hyvä valoteho on ja kyllä tuosta on paljon piristystä meille itselle ja ohikulkijoille.

Toivottavasti te muutkin olette löytäneet valoa ja ilonaiheita syksyynne! 

Kotisohvan kulutusta

Terassikin sai lopulta kanervansa mieheni käytyä lopultakin nimpparilahjaostoksilla. Onhan tuo karu betonibunkkeri edelleen, mutta hieman viihtyisyyttä saa kanervilla ja lyhdyillä.

Viime viikonloppuna poikkesimme siskoni luona etukäteisnimppariljuhlimassa meitä molempia. Molemmilla nimipäivä osuu tälle viikolle. Samalla kävimme kannustamassa isäämme boccia-turnauksessa. Tosin kannustusjoukkoina pääsimme myös kirjuri- ja tuomarointihommiin sekä pallojakin keräämään. Hirveen huonoja olemme pysymään kannustusjoukoissa, kun pallopeleistä on kyse. 

Lupasin työkavereille omana nimipäivänäni tarjota porkkanakakkua ja viime viikonlopuksi tein siskolleni mukaan kokeiluversion itse mukaellulla ohjeella. Ja ohje toimi ja vieläpä kolme kertaa! Sen verran kakkuja kului nimppareita juhliessani. 

Gluteeniton, kananmunaton ja maidoton. Työkavereiden puolueeton näkemys oli, että kakku oli herkullinen. Eivätkä ikinä olisi arvanneet, että kyseessä oli erityisruokavalioisellekin sopiva herkku. Päällisen sekoitin vegaanisesta, kookospohjaisesta sulatejuustosta, vaniljajauheesta ja tomusokerista. Todella äklönmakea, mutta koska itse porkkanakakun tein vähäsokerisena, kakusta ei tullut liian äklönmakeaa.

Kakkuohjeen löytää nimellä Tervahovin erikoinen ja vaihdoin kanamunien tilalle vichyä ja No egg - kananmunakorviketta. Jauhoit vaihdoin luontaisesti gluteenittomiin, joista 1/3 oli täysjyväjauhoa, sekä lisäsin taikinaan 1 dl mantelirouhetta kuorineen rakennetta ja makua antamaan ja vaihdoin kanelin itselleni sopimattomana mausteena neilikkaan. 

Siskoltani sain valohimmelin kokoomisapuineen nimipäivälahjaksi ja nyt meillä on lopultakin jotain kaunista ripustaa olohuoneen ison ikkunan eteen talviaikaan. 

Ystäväperhe poikkesi itse nimipäivänäni iltakahville. Mieheltäni sain kanervien lisäksi samaan tyyliin kahvikupin ja ystäväperheeltä kauniin kimpun sekä jälkikäteislahjontana synttärilahjaksi uusimman muumimukin. Isäni poikkesi myös tuomassa ruukkukukan, mutta nyt täytyy todeta, etten tunnista, mikä tämän valkokukkaisen kaunottaren nimi on.

Ihastuin tuohon Tykkylumi-mukin Pikku Myyhyn oravan kera oksan alla värjöttelemässä. Onneksi sain mukin lahjaksi. Yksi muki lisää talvikäyttöön. Ja kyllä, meillä on mukeja monta ja käytämme kesä-ja talviaikaan mukeja niiden aiheiden mukaan, jotta kaikkia tulee käytettyä. 

Nimppareita seuraavana aamuna heräsin flunssaisena ja taudin pahennuttua jouduin luovuttamaan ja nyt makaan toista päivää kotisohvalla sairaslomalaisena. Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta sairastuminen ei ole yksi niistä. Se peruu puolestasi sovitut menot ja työnteonkin. Onneksi ehdin nimipäivät juhlimaan ennen flunssaa. 

Tämä ystävien tuoma räiskyvän värinen kimppu on kauneimpia ikinä saamiani kimppuja. Kuin vesiputous jossain aurinkoisella paratiisisaarella auringonlaskun aikaan. Juuri minun väriseni kukat.

Vaikka niin inhoankin tätä Suomen kosteaa, koleaa ja pimeää syksyä, nautin kuitenkin kynttilöiden tuomasta tunnelmasta. Tämän pöytälyhdyn sain myös ystäviltä vuosi sitten tuparilahjaksi.

Tunnelmallista syksyä teille muillekin! Yrittäkää pysyä terveenä, tämä räkäpäisyys ei ole myöskään lempitilani, mutta onneksi ulkonakaan ei ole nyt loistosää, joten ei harmita niin paljoa sisällä kökkiminen, sekä nuo nimipäiväksi saamani kukat tuovat väriä ja iloa syksyn tautiseen ankeuteen. 

Ruska ja muita elämän pieniä onnenhippusia

Vein vanhat, tummanvihreät Teema-kahvikuppini tasseineen myyntiin Iittalan myymälään. Iittala maksaa pienen korvauksen ja myyvät sitten astiat vintage-pöydässä eteenpäin. Saamallani korvauksella ostin lopultakin itselleni pitkään ihailemani siili-lautasen.

Lisäksi yllätin itseni ostamalla poolopuseron sinapinkeltasilla raidoilla. Ehkäpä totun vähitellen tuohonkin sävyyn, vaikka omakseni en sitä vieläkään ole kokenut.

Puutarhamme ei ole näin nuorena ja hyväravinteisena tarjonnut kunnon väriloistoa, mutta onneksi muu luonto on loistanut ihanissa, kirkkaissa syyssävyissä. Onneksi omassa puutarhassa silti on ollut kauniita yksityiskohtia edelleen, vaikka osan kasveista pakkanen on jo nuukauttanutkin. 

Olemme myös aloittaneet lintujen talviruokinnan. Ostin miehelleni jo aiemmin uuden lintulaudan ja viime viikonloppuna hän laittoi siemenet tarjolle. Lintulauta houkuttelee yllätykseksemme myös vähän isompia lintuja. Olisimme ihan mielellään tarkkailleet vain niitä pikkulintuja, mutta isommatkin näköjään haluavat apajille. Mieheni on jo vähän vihjaillut, että fasaanipaistikin voisi olla hyvää. Luulenpa vain, että ovat nopeampijalkaisempia kuin me.

Syysväsymys yrittää painaa päälle, mutta tänään työpäivän jälkeen poikkesin ostamaan jokusen kanervan, lisäsin kesäkukkien jäljiltä tyhjennettyihin ruukkuihin multaa ja betonirenkaaseen istutin jo kanervat. Täyttelin samalla puutarhasta kesäkukkien jäljeltä jääneitä koloja mullalla ja lisäsin kuorikatetta multaisiin kohtiin suojaksi. Vein vanhat lyhtymme suihkuun, puhdistin ne ja pääsivät entistä ehompana etupihaa somistamaan ja valaisemaani ltapimeyttä.

Nyt on tunnelmaa!

Viime viikonloppuna pesimme ja järjestimme talvikuntoon lasitetun terassimme. Joten puutarhan ja pihan syystyöt olisi nyt tehty. Tosin miehelläni selkä jumittui pahasti pariksi viikoksi ja hän joutui lepäilemään selkäänsä kuntoon, joten liuskekiveys on vielä pari neliötä kesken, mutta kun hän sen saa valmiiksi, pääsemme molemmat "talvilevolle". Mieheni pääsee urheilemaan vapaa-ajalla ja minä pääsen käsitöiden pariin rentoutumaan. Idea on jo joululahjoihin, vielä kun saisi suunniteltua loppuun ja aloitettua!